| haastattelu Rob Tallas kertoi loistoesityksenä jälkeen huojentuneena sairaslomansa syystä[lue lisää]
|
Ottelun alku oli kotiyleisön kannalta yhtä painajaista. Tappio Pelicansille oli sisuunnuttanut hämeenlinnalaiset, ja vastaavasti Tappara muistutti alkuminuuteilla lähinnä jäällä kurvaillutta zombie-laumaa. Etenkin ensimmäinen viisi minuuttia pelattiin täysin yhtä maalia, eikä Rob Tallasin tarvinnut puuttua peliin lainkaan.
Alkutahdit lyötiin ajassa 0.13, kun Pekka Saravo jäi miehestään hiukan jälkeen, ja tämän kaaduttua helpohkosti passitti päätuomari Markku Kruus Tappara-puolustajan jäähylle. Hetkeä myöhemmin Kerhon tehopelaaja Janne Laakkonen oli luistella yksin läpi, mutta Kruus antoi huomattavasti räikeämmän rikkeen jäädä rangaistuksetta.
Kun pöytäkirjamerkintöjen makuun oli päästy, ei vieraiden ensimmäistä maaliakaan tarvinnut kauaa odottaa. Teemu Aalto syötti ylivoimalla viivassa poikittain, ja hetken miettimisen jälkeen Tony Virta toimitti hurjan maskin takaa rannelaukauksen maalille. Lehto torjui eteensä ja kadotti kiekon näkyvistään. Ensimmäisenä sen äkkäsi Marko Tuulola, jolla oli helppo työ sutaista kiekko tyhjillään ammottavaan maaliin.
"Sillä hetkellä joukkueessa ei ollut yhtään hyvää pelaajaa"
Ottelun jälkeen vieraiden luotsi kehui omiensa alkua, kotijoukkueen Mika Saarinen taas totesi että nimenomaan oma panos yllätti.
- Alku oli hirveä. Mistä se johtuu, sitä ei tiedä kukaan, sitä joukkue tuolla nyt varmaan miettii. HPK:n alku ei sinänsä yllättänyt, vaan oma heikkous. Siinä on aika vähän tehtävissä, kun ei ole koko joukkueessa yhtään hyvää pelaajaa sillä hetkellä. Onneksi selvittiin kuitenkin ensimmäisestä erästä niillä lukemilla ja päästiin peliin hieman käsiksi. Sen jälkeenkin peli notkahteli, mutta oli kuitenkin parempaa, Tapparan päävalmentaja Mika Saarinen totesi.
Tuntui todellakin siltä, että Tapparalla kävi hieman tuurikin siinä suhteessa, että lukemat ensi erän jälkeen olivat vain 0-1 vieraille. Paikkoja olisi ollut enempäänkin, kuten vieraiden Jukka Jalonen totesi:
- Alku oli meiltä erittäin hyvä. Pelicans-pelissä asenteemme oli huono, tänään kaikki varmasti näkivät että olimme valmiita ja asenne oli kunnossa. Siinä olisi ollut paikat useampaankin maaliin, mutta ei oltu riittävän nälkäisiä irtokiekoissa. Ekan erän lopussa Tapparakin sai sitten muutaman paikan, mutta lievästi meidän erämme, totesi HPK:n luotsi Jukka Jalonen.
HPK:n avausmaalin jälkeen paikkoja tarjoiltiin vieraille mm. siten, että puolustaja jätti kiekon oman maalin eteen paikalle luistelevalle Kerhon hyökkääjälle. Maalivahti Lehto kuitenkin seurasi tilanteen hienosti ja onnistui torjumaan. Hieman viiden minuutin jälkeen Tappara sai ensimmäisen kunnon hyökkäyksensä. Barkov-M.Ojanen-Koskenkorva-ketju sai niin kovan pyörityksen aikaiseksi, että ehkä kolmas vieraiden rike sitten tuotti jäähynkin ja samalla Tapparalle mahdollisuuden esitellä surullisen kuuluisaa ylivoimapeliään.
Vaikka tänään yksi kotijoukkueen ylivoimamaali nähtiinkin, on tuo osa-alue Tapparan pelissä edelleen lähinnä surkuhupaisaa. Etenkin ottelun alkupuolella ei tuntunut onnistuvan mikään, ja hyvin lähellä oli monesti sekin, että Kerho olisi karannut alivoimalla läpiajoihin tai 2-1-hyökkäyksiin. Mika Saarisella riittää mietittävää ylivoimapelin suhteen:
- Ne ensimmäiset ylivoimat olisi ollut tärkeää pelata hyvin, mutta meidän valmiustasollamme siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Jos ei avojään helppoa syöttöä saada annettua lapaan, niin on turha toivoa että ylivoimalla saataisiin jotain aikaan. Ja kun itseluottamus on hakusessa ja ne pari ensimmäistä ylivoimaa menevät huonosti, niin kyllä se kovan työn takana sen jälkeen on, Saarinen totesi.
Tapparan pelistä puuttui ajoittain täydellisesti nöyryys pelata tilanteet huolellisesti, etenkin sen oman siniviivan paremmalle puolelle. Hieman ennen ensi erän puoltaväliä HPK:n ykkönen Laakkonen-Kucharcik-Vujtek pyöritteli minuutin verran täysin miehistöin peliä mielin määrin Tapparan alueella, mutta ei onnistunut maalinteossa. Tilanteesta tuli lopulta jäähy, kun Pasi Petriläinen tuuppasi poikittaisella mailalla maskimiehen Mika Lehdon päälle.
Tappara pääsee peliin mukaan, mutta tehot puuttuvat
Jostakin syystä alivoimalla Tapparan pelikuri ja nöyryys tuntuvat useimmiten sitten löytyvän, ja Petriläisen jäähyn jälkeen HPK:n hurja ote alkoi pikku hiljaa hellittää. Erän loppua kohti nähtiin muutamia kotijoukkueenkin maalintekopaikkoja, kuten Stefan Öhmanin hieno nousu yksin maalille. Upein paikka syntyi Aleksander Barkovin esityöstä, kun tämän upea ja oivaltava sokkosyöttö Dale Clarkelle yllätti kaikki. Pahaksi onneksi se yllätti myös läpiajoon vapautetun Clarken, jonka kädet jäätyivät tilanteessa täydellisesti.
Selvimmin Tapparan ryhtiliike näkyi toisen erän alusta, kun heti ensimmäisessä vaihdossa Janne Ojasen kenttä järjesteli pari upeaa maalintekopaikkaa. Hieman myöhemmin nähtiin selvästi lisää itseluottamusta saaneen Öhmanin toinen hieno nousu maalille. Tallasin nolla kuitenkin kesti koko toisen erän pommituksen, vaikka torjuntoja kertyi 16 kappaletta. Mukaan mahtui yli minuutin verran kotijoukkueen kahden miehen ylivoimaakin. Vaikka se oli enimmäkseen totutun tehotonta, joutui Tallas muutamaan otteeseen venymään tosissaan kiekon tielle, kun kotijoukkueen viisikko suurin piirtein yritti kävellä maaliin kiekon kanssa. Myös erän loppupuolella mies esitti haamutorjuntoja, esimerkiksi tuplatorjunnan jälkitilanteessa kiekko ohjattiin kohti yläkulmaa, mutta maassa maatenkin Tallasin onnistui vangita lätkä hanskaansa.
Vieraiden leiristä tulikin ansaittua suitsutusta maalivahdin suuntaan:
- Tallas pelasi todella hyvän erän, siinä oli monta paikkaa joista Tappara olisi voinut tehdä, totesi Marko Tuulola.
- Toinen erä oli sitten Tapparan hallintaa, pari jäähyä meille ja liike lopahti, jäätiin alakynteen. Kolmas oli lievää Tapparan painostusta. Tallas oli kuitenkin tänään hyvä maalissa. Vieraskentällä tässä sarjassa täytyy aina olla hyvä maalivahtipeli, että pystyy voittamaan. Pelicansia vastaan ei sitä ollut, tänään oli, totesi puolestaan Jukka Jalonen ja jatkoi että pitkän tauon jälkeen maalivahdin otteiden ailahtelu on aivan normaalia:
- Se vie muutaman pelin maalivahdilta saada tatsi päälle. Sama oli Puurulallakin aiemmin tauon jälkeen, ja nytkin Tallas oli Lahdessa ihan kuutamolla, mutta tänään jo aivan eri tasolla. Vaikka ei vieläkään täysin parhaimmillaan ollut.
Toisen erän alkupuolella Kerho sai paikkansa lähinnä kotijoukkueen selkeistä virheistä. Näkyvimmät sattuivat luottopakki Pasi Puistolalle, joka hukkasi kiekon pariin otteeseen pahasti omalla alueella. Maalivahti Mika Lehto esitteli kuitenkin myös toisessa erässä parasta osaamistaan, ja torjui näiden kahden paikan lisäksi useita muitakin vaikeita tilanteita.
Erän loppupuolella vieraat saivat itsekin rakenneltua taas tekopaikkoja. Mukaan mahtui myös HPK:n kahden miehen ylivoima, joka jauhoi todella tehokkaan näköisesti, kunnes Marko Tuulolalta katkesi maila ja Tappara pääsi tämän turvin purkamaan. Miehet eivät kuitenkaan ehtineet vaihdosta ajoissa tilanteeseen, ja niinpä maalin edessä olivat vapaana sekä Kucharcik että Mäkiaho, joista jälkimmäinen takoi oikein urakalla yrittäen survoa kiekkoa Lehdon suojusten läpi maaliin, mutta tuloksetta.
Tämän jälkeen Kangasniemi ja kumppanit saivat ajettua muutaman kovan taklauksen perille asti, ja tämä sekoitti HPK:n pasmat täydellisesti koko loppuylivoiman ja oikeastaan eränkin ajaksi. Tunteetkin alkoivat tämän seurauksena kuumeta. Kangasniemen rajun taklauksen uhriksi joutunut Laakkonen ajeli pari minuuttia myöhemmin maalivahti Mika Lehdon päälle - seurauksena kahden minuutin jäähy estämisestä. Joka tapauksessa hetkellisesti nähtiin yksi aseista, joita enemmän käyttämällä Tappara olisi voinut ottelun ehkä itselleen kääntää, nimittäin taklauspeli. Tuota lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta se kuitenkin loisti poissaolollaan.
Kolmannessa erässä maalejakin jo rahan edestä
Tappara oli saanut kopissa hengen päälle, ja päätöserää ei ehditty pelata kuin vajaa minuutti ja peli oli tasan. Kerho-puolustajan veto siniviivalta osui suoraan päin Koskenkorvaa, joka pääsi tilanteesta läpiajoon. Viime kauden "tilanteiden hukkaaja numero 1" on kokenut viime aikoina täydellisen muodonmuutoksen. Niinpä nytkin nähtiin tekijämiehen harhautus rystyltä maalin kattoon, ja "Kossun" kauden kahdeksas täysosuma (viime kaudella yksi). Kun maalipaikoissa on alkanut syntyä tulosta, eivät työmyyrän pelin muut osa-alueet ole kuitenkaan kärsineet, joten miehestä alkaa muodostua Tapparalle todella arvokas pelaaja. Tämän on huomannut myös valmennus, joka oli tähän otteluun sijoittanut miehen Barkovin rinnalle.
Tapparan 1-1-tasoitusta seurasi lyhyt hyvä vaihe, jonka aikana kotijoukkue olisi hieman paremmalla onnella mennyt johtoonkin. Kerho oli paniikissa, ja puolustajan purkuyritys osui suoraan siniviivalla päivystäneen Alasen lapaan. Tämä nousi, malttoi ja laukoi, mutta epäonnekseen ylärimaan. Pian nähtiin myös Tapparan 2-1-hyökkäys, jossa kiekkoa tuonutta Mäntymaata koukittiin rajusti jo keskialueella, ja B-pisteen tienoilla kiekollinen mies vetäistiin takaapäin kumoon, mutta Kruus ei heltynyt tilanteesta jäähyä antamaan.
Kerhon kuittaukset murhaa kotiyleisölle
Kovin kauaa ei kotiyleisö saanut hyvästä vaiheesta nauttia, kun ote siirtyi jälleen vieraille. Tapparan pelikuri katosi salaperäisellä tavalla moneen otteeseen pelin aikana, ja yksi näistä hetkistä nähtiin 48 minuutin tienoilla. Paljon siimaa Kerholle ei tarvinnut antaa, kun nähtiin lähes kopio vieraiden ensimmäisestä maalista. Tapparalta puuttui maltti purkaa kiekko huolellisesti keskialueelle, ja niinpä peli jäi pyörimään sen puolustusalueelle. Lopulta Tuomas Eskelinen pääsi laukomaan, ja kiekko tuli Lehdon torjunnan läpi jälleen maalin edustalle, josta sen pääsi tökkäämään sisään Janne Lahti pelikellon näyttäessä 48.23.
Tappara ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan, ja loi aika ajoin maukkaita tekopaikkoja. Hieman erän puolen välin jälkeen Ojasen kenttä järjesti aivan uskomattoman kenttähärdellin Tallasin maalille, mutta jostakin maalivahti sai aina taiottua raajaa kiekon tielle, ja läpikään eivät kotijoukkueen miehet onnistuneet pelivälinettä survomaan.
Hieman myöhemmin Petriläinen odotteli viivassa, kunnes maalille tuli riittävästi trafiikkia ja lähetti sen jälkeen laukauksen sinne. Tallas torjui eteensä Petri Koskiselle, jonka Eskelinen joutui vetämään avopaikassa nurin. Tuloksena ylivoima kotijoukkueelle, ja tällä kertaa se tuotti myös tulosta, joskin hieman onneakin oli mukana. Heti alkuun ylivoimassa oli tekemisen meininkiä, mutta Tallasin tuplatorjunnat pelastivat vieraat. Lopulta Petriläisen poikittaissyöttö viivassa epäonnistui ja Kerhon neliön kärkimies oli päästä kiekkoon ja karkuun, mutta ei aivan ylettynyt ja syöttö meni kuin menikin perille Janne Ojaselle. Ojanen jatkoi poikittain Venäläiselle, joka edelleen yhdellä kosketuksella antoi vapauttavan syötön Pekka Saravolle maalin eteen. Tämä asetteli hetken ja laukoi sen jälkeen jäitä pitkin pelin tasoihin. Näin hieman oudolta näyttänyttä vetoa kommentoi tilannetta aitiopaikalta seurannut Marko Tuulola:
- 2-2-tasoitus oli aika raskas paikka henkisesti. Katselin sitä läheltä, ja väittäisin kyllä ihan mailan asennosta että kaveri koitti ampua ylös. En tiedä, oliko näin, mutta epäonnistunut veto on usein se tehokkain, Tuulola totesi.
Kotijoukkueen tasoittaessa viisi minuuttia ennen loppua on se normaalisti todellakin raskas paikka vieraille. Tänään tuota tuskaa tarvitsi Kerhon potea vain tasan 30 sekuntia, sillä maalin jälkeinen vaihto oli Tapparalta aivan katastrofi. Peli oli jotenkin ylivarovaista, ja Öhmanin menetettyä kiekon keskialueella pääsivät vieraat 2-1-hyökkäykseen. Kucharcik laukoi, Lehto torjui eteensä, ja takaa luistelivat rinnan Johannes Alanen ja Janne Laakkonen. Jos Öhman saa katsella peiliin keskialueen mokansa jälkeen, voi myös Alanen miettiä suoritustaan. Katsomoon näytti lähinnä siltä, että mies seurasi katseella kun Laakkonen sai täysin vapaasti laukoa kiekon verkkoon.
Tässä vaiheessa tuntui vahvasti siltä, että peli oli ratkennut - niin helposti Tappara päästi Kerhon jälleen karkumatkalle tehtyään itse valtavan määrän töitä tasoituksensa eteen. Jukka Jalonen oli luonnollisesti erityisen tyytyväinen joukkueensa kanttiin tilanteessa:
- Henkisesti se, että Tapparan 2-2-tasoituksen jälkeen noustiin, oli selvää eteenpäin menoa. Muutama kerta on käynyt niin, että vastaavassa tilanteessa on romahdettu, mutta nyt kuitattiin saman tien. Muutenkin onnistuttiin oikeaan aikaan tekemään tärkeät maalit. Kolmannessa erässä meillä ei enää hirveän montaa paikkaa ollut, mutta oltiin tehokkaita niissä. Se oli hieno suoritus, Jalonen suitsutti.
Vastaavasti Mika Saarista tasoitusten hiekkaan valuminen luonnollisesti pisti harmittamaan:
- Kyllä kun on viisi minuuttia ennen loppua tultu tasoihin, niin ei tuollaisiin lapsuksiin ole varaa. Öhman siinä antoi harhasyötön keskialueella, josta peli meni poikki, mutta olihan se sen jälkeenkin vielä pelastettavissa. Yksilöt tekevät ne ratkaisut, ja silloin kun ne ovat joukkueelle vahingollisia niin ne tuntuvat usein aika raskailta. Nytkin Öhman oli muuten mielestäni meidän paras hyökkääjämme tässä pelissä, ja sitten se kiekonmenetys sattui hänelle. HPK oli tänään kuitenkin nälkäisempi, se totuus täytyy kuitenkin muistaa.
Vujtek niittaa tyylikkäästi loppunumerot
Vaikka Kerhon kolmas maali oli henkisesti vankka sinetti ottelulle, oli Tapparalla kuitenkin vielä paikkansa. Erityisesti tämä johtui seikasta, jonka Jalonen vahvisti ottelun jälkeen:
- Kolmannessa erässä hävisimme lähes kaikki aloitukset omassa päässä. Varsinkin Öhman otti niitä erittäin hyvin, sitä me ei saatu kuriin siinä vaikka kokeiltiin useita äijiä häntä vastaan. Tavallaan se että joka kerta aloituksen jälkeen tuli maalipaikka heille piti hallinnan Tapparalla, Jalonen mietti.
Tapparan kiri keskeytyi kuitenkin nololla tavalla. Öhmanin voitettua jälleen yhden aloituksen, tuli kiekko laukauksen jälkitilanteesta HPK:n miehille. Nämä toimittivat sen keskialueella ylhäisessä yksinäisyydessään kytänneelle Vladimir Vujtekille, joka päätti vuorenvarmasti läpiajonsa maaliin. Syöttöpisteet maaliin merkittiin Kucharcikille ja Laakkoselle. Jos loppunumerot 2-4:ään niitannut Vujtekin maali ei vielä ollut ottelulle tarpeeksi nolo loppu, niin vielä nolompaa seurasi, kun Tappara otti hetkeä myöhemmin kakkosen väärästä vaihdosta.
Oikeastaan kaikki vieraiden maalit tulivat tilanteista, joissa kotijoukkueen pelissä oli selkeitä virheitä, ja tämä jäi harmittamaan Mika Saarista:
- Kolme aika helppoa maalia annettiin heille. Viimeinen oli jo ihan lapsus, kun oli pakko yrittää hyökätä, mutta oli siinäkin selviä pelivirheitä. Jollakin tavalla, kun paine on kova, niin pitäisi saada ajatus kirkkaammaksi.
Tallasin näytös
Miksikään elämää suuremmaksi näytelmäksi ei ottelu noussut, mutta etenkin kolmannessa erässä tapahtumia piisasi. Tapparan jokainen kenttä sai ajoittain painetta hyökkäyspäätyyn, mutta oli vastaavasti ajoittain täysin kuutamolla. Viisikkopeli oli pahasti hukassa - niin onnistumiset kuin virheetkin tulivat enimmäkseen yksilötasolla. Yksilöistä ykkönen oli selvästi hyvään vireeseen päässyt Koskenkorva. Puolustuksessa Saravo pelasi sangen hyvän ottelun, ja vaikka Lehdolla ei aivan paras päivänsä ollutkaan, ei Tappara omaan maalivahtipeliinsä kaatunut.
Sen sijaan iso osuus pisteiden jaossa oli vieraiden maalivahdilla, joka oli koko kentän ylivoimainen kuningas. Niin toisessa erässä kuin 1-1-tilanteessakin Rob Tallas piti ajoittain joukkuettaan aivan yksin pystyssä. Kahdelle maalille hän ei voinut mitään. Ykkösketju Vujtek-Kucharcik-Laakkonen oli selvästi joukkueen vaarallisin yhdistelmä hyökkäyksessä. Myös nuoret Lahti ja Loikas pelasivat hyvän pelin, ja Toni Mäkiaho näyttää olevan Kerhossa selvästi enemmän elementissään kuin Pelicansissa. Puolustuksen ykköshahmoja olivat tutut luottomiehet, mutta kuten sanottua - mitenkään teräksinen ei Kerhon puolustus ottelussa ollut, vaan sen virheet paikkasi pitkälti loistava maalivahtipeli.
Saarista jäi kismittämään tuomarilinja
Vaikka joukkueet saivat ottelussa tasamäärän kaksiminuuttisia, jäi kotijoukkueen luotsia kismittämään tuomarilinja, ja etenkin sen heittely ottelun sisällä. Kruusin linja oli kieltämättä heittelehtivä. Hyvänä esimerkkinä tilanne, jossa Teemu Aalto ajoi poikittaisella mailalla Jarkko Pyymäen Rob Tallasin päälle ensimmäisen erän lopulla. Ei jäähyä, vaikka täsmälleen vastaavasta tilanteesta oli Pasi Petriläinen passitettu jäähylle saman erän alkupuolella. Jäähy olisi ollut paikallaan molemmista tilanteista, joten sikäli puhe linjan vaihtelusta on ymmärrettävää. Tämä tekee Saarisen mukaan etenkin maalinedustapelin vaikeaksi:
- No, yhden kerran yritettiin siinä alun pinteessä hyvin suojella maalin edustaa, sitten istuttiin jäähyboksissa. Varsinkin ottelun alussa se on hankalaa, kun jäähyt tulevat niin helposti. Ottelun edetessä kaikki on jo mahdollista, kun ei enää niin paljon tarvitse välittää kun pilli on jo aika vahvasti hukattu, Saarinen totesi.
Erityisesti häntä kuitenkin kismittää se, että maalin johtoasemassa oleva joukkue saa loppuminuuteilla tuomaroinnista vahvasti etua:
- Monessa pelissä on viimeisen kymmenen minuutin aikana nähty, että pelin luonne muuttuu. En syytä mitään joukkuetta erikseen, vaan sitä että kun on yhden maalin ero, niin peli menee viimeisen kympin aikana sellaiseksi että jäähyjä ei tule mistään.
Entäpä jatkossa? Minkälaisia uuden vuoden lupauksia Saarinen antaa?
- Tässä on ihan turha lupailla mitään - loppuu työt kun menee liikaa lupaamaan. Jatketaan raivokkaasti harjoittelua. Pisteisiin täytyy päästä kiinni. Ottelu kestää 60 minuuttia, se pitäisi aina muistaa, Saarinen päättää.
HPK:lta on ollut pois Jukka Voutilainen, joka on luultavasti piakkoin palaamassa kehiin:
- Voutilainen on ollut viikon poissa kuumeen takia. Menee taas jonkin aikaa kun on kunnossa. Pelaamme seuraavan kerran vasta loppiaisena, että se on positiivista. Keskiviikkona harjoitellaan ja torstai on vapaa, sen pidempää uuden vuoden vapaata ei ole pojille kuitenkaan luvassa.
Kerhon peli loppiaisena on kotona Ilvestä vastaan. Tapparan urakka puolestaan jatkuu jo ensi lauantaina TPS:n vieraana.