HPK oli ainoa liigajoukkue, joka ei ennen tätä iltaa ollut kuluvalla kaudella vieraillut Turussa. Tähän mennessä vain Jokerit oli onnistunut voittamaan Turussa varsinaisella peliajalla, eikä vierailijoiden kannalta tylyyn tilastoon tullut tänäänkään muutosta. TPS jatkoi vahvoja kotiesityksiään ja otti edellisestä pelistä selvästi parantuneen ylivoimapelaamisen turvin kaksi sarjapistettä.
Tunnusteleva avauserä
Hallin tunnelma oli lauantain pikkujouluhenkiseen Lukko-peliin verrattuna varsin vaisu, eikä kentällä toisaalta nähty erän (eikä myöskään varsinaisesti koko ottelun) aikana erikoisempia syttymisen aiheitakaan. Ottelun ensimmäiset vaihdot mentiin lievästi HPK-merkkisinä, mutta myös TPS pääsi melko nopeasti peliin mukaan. Kumpikaan joukkueista ei suoranaisesti lähtenyt sumputtamaan, vaan pyrki rakentamaan peliä. Yhteistä kuitenkin oli, ettei tässä onnistuttu puolin eikä toisin, vaan eväät loppuivat viimeistään hyökkäysalueelle päästyä. Kumpikaan joukkue ei siis kyennyt luomaan erityisen vaarallisia maalintekotilanteita, eikä erässä nähty muutoinkaan mitään mainittavampaa. Varsinkin TPS:n laukaukset olivat heikkotasoisia ja niiden suunta oli pääsääntöisesti jonnekin muualle kuin maalia kohti. Molemmat maalivahdit pääsivätkin erässä helpolla.
- Eka erä oli vähän semmoista nuhjaamista eikä kummallakaan vissiin ollut oikein yhtään maalintekopaikkaa. Iso kaukalo, iso halli, vähän yleisöä, ei paljon tunnelmaa eikä tunnetta. Pikku hiljaa sitten kuitenkin kun pisteistä pelataan niin fiilis tuli mukaan, totesi HPK-luotsi Jukka Jalonen.
Toinen erä ja ratkaisun avaimet
Toisessa erässä tarjoiltiin jo yleisölle hieman nähtävää, kun molemmat joukkueet unohtivat avauserän tavaramerkkiään, eli kurinalaisuuttaan pukukoppiin. Muutama minuutti erän alusta TPS rakensi valtaisan mylläkän HPK-maalille, mutta kiekkoa ei saatu verkkoon, vaikka HPK:n maalilla hyvän pelin pelannut Joni Puurula saatiin jo ulos maaliltaan. Parhaat paikat tulivat Antti Aallolle ja Jiri Vykoukalille, mutta tuuriakaan ei tilanteessa ollut mukana. Seuraavassa vaihdossa TPS pääsi illan ensimmäistä kertaa ylivoimalle, tässä vaiheessa vielä kuitenkin tuloksetta.
28 minuutin pelin jälkeen TPS pääsi toistamiseen ylivoimalle, kun vierailijoiden Janne Lahti taklasi laidan vieressä TPS:n Simon Backmania. Backman jäi kolhun saatuaan hetkeksi jäähän makaamaan, kunnes pääsi vaivoin vaihtoaitioon. Levosen tuomio Lahdelle oli 2+10 minuuttia päähän kohdistuneesta taklauksesta. Juuri jäähyn loputtua Markus Seikola nousi laidasta ja heitti kiekon eteenpäin maalille Marco Tuokolle, joka ohjasi kiekon suoraan syötöstä takakulmaan ohi Puurulan.
Maali tuntui saaneen aikaan jonkinlaisen Hawaiji-kiekko-kohtauksen molemmissa joukkueissa, sillä heti seuraavassa vaihdossa Mikko Rautee ja Kai Nurminen pääsivät hyökkäykseen kahdella yhtään vastaan Kerho-pakkien ahnehdittua hyökkäyssinisellä. Rauteen laukaus jäi kuitenkin Puurulan suojiin, ja vastahyökkäyksestä Kucharcikin ketju järjesti TPS-maalille todellisen rumputulituksen. Maalilla Tuomo Karjalainen kuitenkin selvisi torjuntojen, hyvän onnen ja Seikolan viime hetken pelastuksen ansiosta.
Ajassa 32.51 Kerho joutui yhdeksän minuutin sisään jo kolmannen kerran alivoimalle, tällä kertaa väärästä vaihdosta. Tätä jäähyä Jukka Jalonen ei aivan muitta mutkitta sulattanut:
- Tietenkin harmittaa se kolmas tokan erän jäähy väärästä vaihdosta. Se oli selkeä tuomarivirhe, se ei todellakaan ollut väärä vaihto. Virheitä tulee tuomareillekin, eihän sille mitään voi, mutta ikävään paikkaan se tuli kun oltiin jo siinä vaiheessa ihan riittävästi oltu alivoimalla.
Kyseinen jäähy maksoi Kerholle maalin, sillä puolen minuutin ihmettelyn jälkeen Ville Vahalahden nappisyöttö tavoitti maalin edessä väijyneen Mikko Elorannan, tämän lisätessä TPS-johdoksi jo 2-0. Jos Jukka Jalosta tässä vaiheessa harmitti tuomarityöskentely, niin voisi kuvitella ettei Elorantaa varsin voimattomasti maalin edessä ”vartioinut” Vladimir Sicak myöskään herättänyt ruusuisia ajatuksia, sen verran lepsua oli miehen maalineduspelaaminen tilanteessa. Jukka Koivulla tunnelmat olivat luonnollisesti päinvastaiset:
- Toi ylivoimamaali oli tietenkin iso maali meille ja kaiken kaikkiaan jos ajattelee tätä meidän ykkösviisikkoa, niin tulosta alkaa tulla ja se on tietenkin hyvä asia.
Kerho ei heittänyt pyyhettä kehään, vaan lähti hakemaan kavennusta. Hieman reilu minuutti maalin jälkeen David Schneiderin maila hajosi puolustuspäässä. Kun ei kerran ollut mailaa, josta pitää kiinni, piti tarttua johonkin muuhun. Tällä kertaa tielle sattui HPK:n Anders Burström ja Schneiderin repiminen palkittiinkin ansaitusti jäähyllä. Kerho ei jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä. Marko Tuulola syötti pystyyn Tony Virralle, joka Seikolan kahvitettuaan heitti kiekon maalille Jukka Voutilaisen lapaan. Voutilainen ohjasi kiekon näyttävästi yläkulmaan, eikä tilanteessa yksin jätetyllä Karjalaisella ollut mitään jakoa. Ottelun jälkeen HPK-luotsi Jukka Jalonen korosti erikoistilannepelaamisen merkitystä:
- Erään tuli meille jäähyjä kolme aika lailla peräkkäin ja Tepsi käytti ne hyväksensä. Isossa kaukalossa on vaikeampi pelata alivoimaa ja helpompi tietyllä tavalla pyörittää ylivoimaa ja kotijoukkue osasi hyödyntää sen tänään paremmin kuin me. Saatiin kuitenkin 2-1 –maali ja päästiin peliin mukaan.
Maalien jälkeen peli hieman rauhoittui. Erän lopulla tosin Kerho oli lähellä tasoitusta Toni Mäkiahon vapautettua puolustajan tontilta nousseen Tuukka Mäkelän hyvään paikkaan. Mäkelän laukaus suuntautui kuitenkin suoraan Karjalaisen syliin.
TPS keskittyy puolustamiseen
Kolmas erä oli käsikirjoitukseltaan arvattavissa. TPS pelasi korostetusti oman pään kautta ja pyrki katkomaan Kerhon hyökkäykset jo keskialueella. Turkulaisilla ei erässä ollut juurikaan maalintekotilanteita, mutta mikä tärkeämpää isännille – ei ollut myöskään Kerholla. Mitä lähemmäs loppua kohti mentiin, sitä useammin nähtiin TPS-viisikon ryhmittyvän tiiviiksi nipuksi oman siniviivan tienoille ja keskialueelle, Kerhon hieman puskiessa päätään seinään. Kolmeen ketjuun tiivistäminen ei Kerhoa auttanut ja kun joukkue ei kyennyt viimeistelemään paikoistaan, niin takaa-ajo jäi tuloksettomaksi. 1.15 ennen loppua joukkue otti hyökkäyspään aloituksen yhteydessä aikalisän ja kuudennen kenttäpelaajan jäälle, mutta ilman toivottua lopputulosta. Niinpä aivan lopussa Marco Tuokko pääsi heittämään kiekon tyhjään maaliin, tehden siten illan toisen maalinsa. Jukka Koivu veti kolmatta erää ja koko ottelua nippuun seuraavasti:
- Meidän keskialueen puolustuspelaaminen ei varmaan ollut kauhean kaunista varsinkaan viimeisen kymmenen minuutin aikana, mutta tämä taistelu mitä pojat osoittivat ja antoivat, siitä olen kyllä tosi kiitollinen. Meillä on ollut tosi vaikea tämä syksy ja se on edelleen vaikea ja meillä oli tänäänkin pelaavassa kokoonpanossa tilanne se, että piti herroilta pyytää erikseen että pelaavat kolmannen erän kun näitä vammoja vaan tuntuu riittävän. Ennen kaikkea koko joukkueen taistelu, maalivahtipelaaminen, ja sillä tavalla ehyt puolustuspelaaminen, niihin täytyy olla tyytyväinen. Erittäin arvokkaat kaksi pistettä.
Jukka Jalonen puolestaan oli pettynyt tappioon ja harmitteli harvojenkin paikkojen tuhlaamista:
- Tasanen peli. Kolmas erä oli meidän lievää hallintaa ja jokunen hyvä paikkakin oli että oltaisiin päästy tasoihin, mutta ei eväät kuitenkaan riittäneet. Tasainen vääntö kuten oli Hämeenlinnassakin se ensimmäinen kohtaaminen. TPS oli parempi. Kaksi peliä ja nolla pistettä ja vain pari maalia on tehty, eli hyökkäyksen tehokkuus on ollut huonoa. Tänään ei välttämättä ollut paikkoja niin paljon kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin muutama niin hyvä, että vähintään kaksi olisi pitänyt tehdä. Tämä peli jo vähän parani hengeltään loppua kohden.
Vujtekille kaivataan onnistumisia ja Backmanille puuroa
Jos joukkue ei tee maaleja niin huomio yleensä kiinnittyy niihin, joilta niitä eniten odotetaan. Jaloselta pyydettiin pelin jälkeen kommenttia HPK:n ulkomaalaispelaajien, lähinnä Kucharcikin ja Vujtekin lievään vaisuuteen. Varsinkin 15 ottelussa 3 maalia viimeistellyt Vujtek saikin Jaloselta kritiikkiä, joskin sävyltään hyvin asiallista:
- Vujtekilla oli Jyväskylässäkin pari huippupaikkaa, ei maalia, tänään oli taas pari semmoista mistä pitäisi tehdä maali ja mistä maksetaan. Tietenkin, ei se ole ensimmäinen asia mitä valmentaja voi vaatia pelaajalta se maalinteko, se tulee sitten jonkun asian seurauksena, moni kaveri tuolla tekee hommia ja auttaa sitä lopullista maalintekijää. Kuitenkin, kyllä me odotetaan varsinkin Vujtekilta enemmän, se on ihan selvä asia. Ei tämä nykyinen taso vaan tuon tason pelimieheltä riitä ja hän tietää kyllä sen varsin hyvin itsekin. Kovaa yrittämistä ja taistelua toivon ja kyllä sieltä jossain vaiheessa tulee ne maalitkin. Ei ne ilman tule tai odottamalla ja toivomalla. Tietenkin se vaikuttaa ihan meidän tehokkuuteen joukkueena jos ei sieltä löydy mitään. Kun nyt muutama peli on ollut aika vaisua sillä sektorilla, niin tietenkin se vaikuttaa kokonaistasoon. Ei nämä kaikki neljä ketjua kuitenkaan kaikki ole potentiaaliltaan ihan samanlaisia. Ei kenelläkään ole neljää huippuketjua, kyllä se sinne kahteen – kolmeen jää.
Jukka Koivu otti kantaa useampaan teemaan. Ensinnä listalla oli ajankohtaisin, eli samana päivänä uutisoitu Jussi Timosen siirtyminen Mikkeliin Jukuri-paitaan. Siirron tarkoitusperistä saatiin kuulla seuraavaa:
- Mä ymmärsin että hän on jouluun asti. Tuli aika nopeasti se koko juttu. Me ollaan kuukausi sitten, ennen näitä hänen vammojaan, käyty sellainen keskustelu, että hänelle pitää hakea peliaikaa jostain ja ennen kaikkea sellaista peliaikaa, että hän saa ikään kuin psykologisesti ”vapaampaa” pelaamista kuin meillä ettei ole sitä virheiden pelkoa niin voimakkaasti. Se on varmaan sille yksilölle etu, että saa enemmän kiekollista pelaamista ja päästä siihen peliin tavallaan sisään. Kyllä mä uskon, että hän tulee sellaista roolia siellä saamaan sen aikaa mitä hän siellä on. Ymmärsin, että heillä on kuusi peliä vielä ennen joulua.
Janne Lahden taklauksen jälkeen Simon Backmania ei juuri kentällä näkynyt. Jääaikaa kertyi viimeisessä erässä vain yhden vaihdon verran. Loukkaantumisesta ei kuitenkaan suoranaisesti ollut kyse, vaan taustalla oli muuta. Koivu käytti toimittajia huvittaneita kielikuvia kertoessaan mistä oli kyse.
- Backman yksinkertaisesti väsyi. Hän ei loukannut, eikä jäänyt sen takia sivuun. Yksinkertaisesti, sitä ei tuolla suihkussa erottanut valkoisen liinan takaa. Poika on vaan tehnyt niin mahdottoman työn - viisitoista ottelua suurin piirtein pelannut, kun ei pitänyt yhtään vielä tänä vuonna pelata. Se on yksinkertaisesti niin, että hänelle on vaan pakko antaa ruokaa - puuroa jumalauta ja unta. Sitten tänään hän sai vielä kahdessa ekassa vaihdossa molemmissa aika voimakkaan taklauksen. Silloin se happi loppuu, ei siinä auta jumalaut mikään.
Backman saanee puuronsa ja puhtinsa takaisin. Lisäenergia kelpaisi varmasti myös monelle loukkaantumisista kärsineelle. TPS:n onneksi valoa on kuitenkin tunnelin päässä – sairastupa on pikku hiljaa tyhjenemässä ja rinkiin mukaan tulleiden pelaajien, kuten Peltosen ja Alatalon, vire tulee jatkossa varmasti parantumaan.
- Jos ajatellaan, että pojat ovat 6-7-8 viikkoa pois, niin olisi tämä ihmeellinen asia, jos se viikossa tulisi kuntoon. Sitten käytäisiin muut ihan turhaan kaksi kertaa päivässä täällä hallilla. Se on inhimillistä. Jos katsoo Alataloakin niin pitää olla tosi kärsivällinen – ihan luistelulinjat ja kaikki tarjonnat kiekottomana, koko tämmöinen pelaaminen, puolustuspelaaminen – ei se lähde sormia napsauttamalla, se on iso juttu. Oulun matka mennään näillä. Ensi tiistaiksi uskon, että saadaan Kauppinen ja Koivu joka tapauksessa ja Paukkunen. Saataisiin siitä 2 pakkia ja 1 sentteri. Jos ei mitään ihmeellistä tule, niin he ovat ensi tiistaina mukana, lopetti Koivu.