Palloseuralta puuttui ottelusta niin joukkueen kiekollinen ykköspakki Jiri Vykoukal kuin myös kovin maalintekijä ja YV-pelote Kai Nurminen. Kummankaan poissaolo ei näkynyt oikeastaan missään, sillä 1-ketjussa heitä paikanneet Markus Seikola ja Niko Mikkola onnistuivat työssään erinomaisesti – Seikola yhden ja Mikkola kahden maalin arvoisesti.
Illan ottelulla voi kokonaisuutena sanoa olleen kaksi teemaa. Ensimmäinen oli se, ettei voittajasta jäänyt pienintäkään epäselvyyttä. Palloseura oli jokaisella osa-alueella vierailijaansa juuri niin paljon edellä kuin jo sarjataulukon perusteella saattoi ennakoida. Toinen teema oli tuomarityöskentely, joka nousi puheenaiheeksi niin lehtereillä kuin myös ottelun jälkeisessä pressitilaisuudessa. Pelicans-valmentaja Petteri Sihvonen tiivisti pelin hengen seuraavasti:
- No, TPS oli tänään meitä selkeästi parempi ja siitä heille onnittelut. Mulla ei ole TPS:stä sen enempää kommentoitavaa. Toista kertaa tällä kaudella joudun kuitenkin tuomaria kommentoimaan. Hannu Henrikssonin toiminta oli täydellistä farssia tänään. Hän vei meidän pelaajilta sen viimeisen vähäisenkin itseluottamuksen. Viittaan siihen, että me ollaan tähän asti tälläkin ryhmällä kyetty taistelemaan todella hyvin jokaista joukkuetta vastaan. Tänään me ei kyetty TPS:ää vastaan taistelemaan ja osasyynä oli ensinnäkin TPS:n hyvä peli ja toiseksi Henrikssonin toiminta. Mun mielestä hän ei ollut oikein liigatasoa. Yhdenlainen maailmanennätys kun tehdään 7+1 erikoistilannemaalia.
TPS karkaa YV:llä johtoon
Jo ottelun ensimmäinen vaihto näytti, mitä tuleman pitää, Antti Aallon päästyä jo kymmenen sekunnin pelin jälkeen erinomaiseen maalipaikkaan. Verkko ei tosin vielä heilunut, sillä Aallolla on ottelusta toiseen paha tapa hukata useampi laadukas maalintekopaikka - kuten myös tänään. Sinänsä Aalto pelaa loistavaa kautta, eikä ole sattumaa, että juuri hän kantaa TPS:ssä kultakypärää. Tänäänkin tulosta syntyi jälleen kahden syöttöpisteen ja lukuisten kaksinkamppailuvoittojen verran. Kiekon iskeminen verkkoon tuntuu kuitenkin välillä olevan sitä vaikeampaa, mitä parempi tilaisuus siihen olisi.
Kauaa ei myöskään tarvinnut odottaa, ennen kuin illan tuomarilinja alkoi valjeta joukkueille. Jo alle kahden minuutin pelaamisen jälkeen vierailijoiden Mikko Niinikoski passitettiin istunnolle, ja TPS-ylivoima rankaisi tylysti. Mikko Koivu siirsi kiekon maalin takana Ville Vahalahdelle, joka jatkoi maalin edustalle hyvän ottelun pelanneelle Kimmo Peltoselle, joka pääsi ampumaan vastakiekosta pelivälineen ohi lahtelaisten maalia vartioineen Carl Grahnin.
Muutamaa minuuttia myöhemmin nähtiin melkoinen jäähysuma. Ensin Pelicansin Jesse Welling lähetettiin jäähyaitioon kiinnipitämisestä. Ylivoima kuitenkin kääntyi päälaelleen, kun TPS-pakit Peltonen ja David Schneider lähetettiin alle puolen minuutin väliajoin istunnolle, antaen Pelicansille mahdollisuuden tasoitukseen kahden miehen ylivoimalla. Niin huono ei Pelicans tänään ollut, etteikö se olisi tätä tilaisuutta pystynyt käyttämään hyödyksi. Kiekko pelattiin Tuomo Karjalaisen vartioimalle maalille, josta Tommi Hannus pääsi sen iskemään entisen seuransa verkkoon.
Lisää tilastomerkintöjä oli luvassa nopeaan tahtiin. Alle minuutti tasoituksen jälkeen Matti Näätäsen maila osui Simon Backmanin kasvoihin, josta seurauksena oli 2+2 minuutin jäähy. Peltosen ja Alatalon yritysten jäätyä tuloksettomiksi näytti jo siltä, ettei jäähyn aikana nähdä maalia. Hieman ennen YV:n loppumista kuitenkin onnisti. Joni Lius ja Marco Tuokko pelasivat kiekon vapaaksi jääneelle Antti Hulkkoselle, joka sai rauhassa katsoa mihin ampua. Kiekon mentävä aukko löytyi Grahnin räpyläkäden puoleisesta yläkulmasta ja TPS siirtyi uudestaan johtoon, kellon näyttäessä aikaa 13.43.
Erä jatkui maalin jälkeen TPS-merkkisenä, eikä Pelicans tahtonut useimmiten edes päästä punaviivan yli kiekon kanssa. Erän loppuun TPS pääsi vuorostaan yrittämään maalintekoa viidellä kolmea vastaan, kun ensin Jussi Saarisen ristivyöote palkittiin ansaitulla jäähyllä, ja minuuttia myöhemmin sukunimikaima Toni huitoi itsensä jäähylle. Rankaisu seurasi kun Koivun ampuma kiekko jäi Grahnin jalkojen juureen, josta Vahalahti kävi sen iskemässä maaliin. Erätauolle siirryttiin näin 3-1 –lukemissa. Pelillisesti tasoero oli myös tasaviisikoin pelaten niin kova, että vaikka numerot olivat vielä siedettävät, ei monikaan jaksanut enää uskoa juuri pätkääkään lahtelaisten mahdollisuuksiin. Torjuntatilasto Karjalainen 3 - Grahn 17 kuvasti hyvin pelin kulkua.
Lisää jäähyjä, lisää maaleja
Toisen erän alussa saatiin nähdä jo ottelun kolmas viidellä kolmea vastaan –ylivoima TPS:n hölmöiltyä alivoimatilanteessa itselleen väärän vaihdon myötä joukkuerangaistuksen. Tulosta ei Pelicansin pyörityksestä kuitenkaan syntynyt. TPS-ylivoima puolestaan oli tänään tehokkaassa vedossa, mistä nähtiin seuraava osoitus muutamaa minuuttia myöhemmin Ossi Grönholmin jouduttua helponlaisesti jäähylle. Aalto yritti syöttöä alivoimaneliön keskelle Niko Mikkolalle, joka kuitenkin ampui kiekon ohi. Haittaa tästä ei Tepsille ollut, sillä kiekko ajautui Markus Seikolalle, jonka laukaus upposi tarkasti Grahnin taakse yläkulmaan ajassa 25.26. Ottelu alkoi viimeistään tässä vaiheessa olla käytännössä ratkennut. Aallon lisäksi Hulkkonen sai maaliin syöttöpisteen.
Henrikssonin tuomarilinja ei tuntunut saavan mistään suunnasta kiitosta. Ei myöskään pelaajilta jäällä. Hieman ennen erän puoliväliä Näätänen passitettiin erittäin kyseenalaiselle jäähylle, ja mielipiteen ilmoittaminen suoralla puheella tuotti hänelle lisäksi 10 minuutin käytösrangaistuksen. Kuten jo arvata saattoi, iski TPS taas yhden ylivoimamaalin lisää. David Schneiderilla oli kunnia olla jo neljäs maalinteossa onnistunut TPS-puolustaja, kiekon löydyttyä Koivun ja Peltosen esityön jälkeen taas kerran maalin yläkulmasta. Grahnilla ei ottelussa ollut suoranaisesti ”imuri päällä”, mutta erityisesti maalin yläkulmista näytti tänään löytyvän tilaa useammin kuin pitäisi.
5-1 –maalin jälkeen ottelun tempo laski selvästi, ja Pelicans pääsi hetkeksi pois jyrän alta. Paras paikka kavennukseen tuli Hirvoselle, joka pelattiin yksin läpi. Veto kohdistui kuitenkin suoraan Karjalaisen suojuksiin. Minuuttia myöhemmin Niinikoski koki saman kohtalon. Tämän lähemmäksi maalintekoa ei Pelicans enää päässyt. Hirvonen ja Hannus erottuivat vierailijoiden hyökkäyskalustosta edes jollain tavalla edukseen, muutoin lahtelaiset olivat hyökkäyspäässä kovin avuttoman oloisia.
Jotta deja vu –vaikutelma olisi täydellinen, nähtiin toisen erän lopussa vielä yksi ylivoimamaali, jälleen TPS:n toimesta. Aalto pelasi kiekon maalin kulmalle Elorannalle, joka jatkoi poikittain maalin eteen Mikkolalle. Tämä ei erehtynyt, vaan ampui kiekon tolpan juureen voimattoman Grahnin ohi.
Erän lopussa Koivu oli saamassa koukkaamisesta jäähyn ja Grahn lähti maaliltaan kohti vaihtoaitiota. Kiekko ajautui Mika Alatalolle, jolloin peli vihellettiin poikki. Alatalo heitti kiekon vielä vihellyksen jälkeen tyhjään maalin, josta palkintona kymmenen minuutin käytösrangaistus. Pelicans-YV:n mainittavin tapahtuma oli Hirvosen saama kolhu. Ilmeisesti kylkeen asetettu jääpussi onneksi auttoi eikä kolhu ollut vakavampi, sillä Hirvonen nähtiin kolmannessa erässä jälleen kentällä.
Viimeinen erä lähinnä loppusummerin odottelua
Kolmannessa erässä ei erikoisempia urotekoja nähty, ei hyvässä eikä pahassa. Erän alkuun kuitenkin saatiin yksi kaunis maali - illan ainoa joka ei syntynyt ylivoimalla. Erikoistilanteesta toki sekin, sillä toisen erän loppuun vihelletty Koivun jäähy ei ollut vielä päättynyt. Hirvonen yritti ampua kiekkoa keskialueelta TPS-päätyyn ristikulmaan, mutta Peltonen sai kiekon hanskalla haltuunsa ja toimitti sen välittömästi pystysyötöllä Mikkolalle. Tämä pääsi loistosyötön ansiosta vapaasti yksin läpi, ja sijoitti harhautuksen jälkeen kiekon alakulmaan.
Erä oli lähinnä pelailua ja turkulaisittain mielenkiinto kohdistuikin lähinnä kotijään liigadebyyttinsä tehneeseen 19-vuotiaaseen Arttu Virtaseen, joka pääsi kentälle Alatalon istuessa käytöskymppiään. 188-senttiseksi pelaajaksi hyvin liikkuvalle Virtaselle on Jukka Koivun mukaan todennäköisesti luvassa lisää jääaikaa sunnuntain televisioitavassa HIFK-pelissä:
- Mä haluaisin Virtasen kattoa, hän pelasi erittäin hyvän ottelun Tampereella Tapparaa vastaan ja haluaisin nähdä hänet myöskin siellä TV-pelissä sunnuntaina. Pyrin tekemään sellaisen ratkaisun, että hän aloittaa silloin ja pelaa täyden ottelun.
Enempää maaleja ei ottelussa enää nähty, mutta Pelicansille tuli silti lisämurhetta ottelun viimeisellä minuutilla, kun Ossi Grönholm jouduttiin avustamaan kentältä pois jalkavamman takia. Lehdistötilaisuuteen mennessä ei ollut täysin selvää oliko kyseessä nilkka- vai polvivamma, eikä myöskään vamman mahdollisesta vakavuudesta ollut tietoa. Grönholm sinänsä erottui muuten vaisusta Pelicans-ryhmästä ennen kaikkea hyvällä liikkeellä ja myös halukkuudella ottaa kiekollista vastuuta. Ennakkoluulotonta peliä 22-vuotiaalta pakilta, joka ei toivottavasti loukkaantunut pahemmin.
Henrikssonin vihellykset pääaiheena lehdistötilaisuudessa
Petteri Sihvonen ei juuri sanojaan säästellyt kertoessaan mielipiteensä illan erotuomarista:
- Me oltiin todella valmistauduttu tähän otteluun ja Henriksson sai meidät näyttämään surkimuksilta. Se on aika kova juttu, sillä me tehdään tosissaan tätä hommaa. Hän otti liian ison roolin. Myös TPS sai sellaisia käsittämättömiä jäähyjä, joissa meidän pelaaja suoraan sanoen filmasi. Hannu Henriksson on hyvä tuomari, tänään hän oli heikko. Mä toivon tuomareilta samaa keskittymistä kuin meidän joukkueelta. Toki me oltiin askel jäljessä ja jouduttiin vähän kahvaamaan, mutta joku kohtuus tässäkin.
Jukka Koivu kommentoi itse ottelua melko vähän, ja kohdistikin huomion lähinnä tuleviin kamppailuihin:
- Kaiken kaikkiaan tässä saatiin kyllä kiekollista pelaamista ja erikoistilannepelaamista harjoitella ihan riittävästi. Kyllä tietenkin tää keskittyminen näkyi tästä pelistä – ei se ollut sitä mitä pitäisi olla. Kuten äsken pienessä puheenvuorossa pojille sanoin, niin tästä eteenpäin meillä on kaikki play-off –pelejä niin kauan kuin täällä Turkuhallissa jäätä on ja kunnes viimeinen pillinvihellys on kuulunut, ollaan sitten missä asetelmissa tahansa. Silloin ei voida lähteä siitä, että on asennoitumisvaikeuksia, taikka ettei pystytä keskittymään jokaiseen matsiin. Totta kai kuitenkin tyytyväinen kahteen pisteeseen, mutta kuten sanoin niin nyt on tosi tiukkaa seuraavat 5-6 viikkoa toivottavasti. Taistelu on alkanut ja kaikki on päävastustajia tästä eteenpäin.
TPS on seuraavan kerran tulessa sunnuntaina Nordenskiöldinkadulla. Kultaranne Nurmista ei tuolloin vielä jäällä nähdä, mutta muutoin sairastuvalta on luvassa täydennystä kokoonpanoon:
- Toivottavasti tulee hyvä peli. Me oltiin viimeksi TV-pelissä vaisuja. Varmaan nyt tulee kova taistelu. Tiistain Blues-otteluun pyritään saamaan Nurminen mukaan. Uskoisin, että Paukkunen ja Vykoukal ovat molemmat jo sunnuntaina pelissä mukana, lopetti Koivu.