Jere Karalahden merkitys Bluesin puolustuksessa ja yleisesti Bluesin kulmakivenä on suuri. Esimerkiksi harjoitusottelussa Ässiä vastaan Karalahti, 35, hölmöili neljä kaksiminuuttista, laukoi siniviivalaukauksensa yli metrin ohi maalin ja oli muutenkin heikolla pelipäällä, mutta siitä huolimatta pelkkä hänen olemuksensa lisäsi Blues-puolustuksen uskottavuutta.
Alkamassa on Petri Matikaisen kuudes vuosi Espoo Bluesin valmennuksessa. Se on samalla viimeinen. Ensimmäiset kaksi vuotta Matikainen oli Kari Heikkilän apulainen, seuraavat neljä vuotta päävalmentaja, joka saavutti ensimmäisellä vastuukaudellaan SM-hopean – Bluesin historian ensimmäisen mitalin SM-liigassa.
Matikainen on espoolaisen kiekkohistorian kiistatta paras valmentaja, eikä sitä mitata pelkästään urheilullisin lopputuloksin. Bluesilla on vihdoinkin vakiintunut pelitapa, identiteetti ja liigamiehistön runko on rakennettu espoolaiskasvattien ympärille.
Bluesin liigamiehistöön pestattiin Karalahden lisäksi puolustajat Oskari Korpikari (Kärpät) ja Ville Varakas (KalPa) sekä hyökkääjät Jari Sailio (HPK), Arttu Luttinen (HIFK) ja Heikki Laine (Ranska). He ovat kaikki vartaloltaan voimakkaita, korkean työmoraalin pelimiehiä – ja siksi Bluesin pelitapaan sopivia.
Puolustuksen kilpi kestää
Puolustuspeliin Blues ei alkavalla kaudella kaadu. Karalahden, Varakkaan ja Korpikarin ohella puolustusta vahtivat ylivoimapelin erikoismies, kymmeniin tehopisteisiin yltävä Ville Lajunen, lupaavat nuoret Aleksi Laakso ja Jani Hakanpää, aliarvostettu ”ADHD” Mikael Kurki ja iskuista kärsinyt soturi Santeri Heiskanen, joka on arvokas myös kaukalon ulkopuolella.
Maalilla seisoo SM-liigan eliittiin kuuluva Iiro Tarkki. Hänen varamiehenään on maalin koollaan (194 cm) peittävä Mikko Tolvanen, joka on kelpo kakkosvahti.
Hyökkäyksestäkin löytyy sisukkaan puolustuspelin taitajia, kuten esimerkiksi Sailio, joka saattaa hyvinkin ottaa paikkansa Matikaisen luottomiehenä. Sailio ihastutti Hämeenlinnassa nimenomaan korkealla työmoraalillaan ja vastustajien ärsyttäjänä.
Riittääkö ruuti?
Kun Blues menetti keväällä 2009 kirkkaimmat tähtensä Ryan Kellerin ja Ben Eavesin, ei korvaavia pelimiehiä palkattu seuraavalle kaudelle. Mistä sellaisia olisikaan löytynyt? Bluesin maalimäärät romahtivat ja espoolaiset eivät selviytyneet edes puolivälieriin. Kolmivuotinen mitalipelien putki katkesi.
Kellerin ja Eavesin saappaat ovat yhä täyttämättä.
Stefan Öhman on taitava keskushyökkääjä, Petri Lammassaari luonnollinen maalintekijä ja kapteeni Toni Kähkönen monipuolinen laitahyökkääjä, mutta Bluesin hyökkäyspelin valovoimainen sielu puuttuu. Edellä mainitut kolme hyökkääjää pystyvät parhaimmillaan 15–25 maalin kauteen ja samoihin maalimääriin voi yltää myös Luttinen (parhaalla SM-liigakaudella 23 maalia) ja Jarkko A. Immonen (19).
Yksi seuraamisen arvoinen pelimies on pienikokoinen (172 cm / 72 kg) Roope Ranta, 22, joka on yksilötaidoiltaan häikäisevä.
Siitä huolimatta se pelimies, joka kykenisi pelaamaan koko kauden piste per peli -tahdilla ja ylläpitämään saman vireen pudotuspeleissä, puuttuu. Se saattaa koitua yritteliään Bluesin kohtaloksi tälläkin kaudella.
Bluesilla on kuitenkin hyvä itsetunto ja terve itseluottamus kauteen lähdettäessä.
– Olisi hyvä, jos [joukkueen ja Matikaisen välillä] olisi molemminpuolinen kunnioitus keväällä, kun nostelemme kannua, Matikainen sanoi Ylen haastattelussa.