Viikon kuumissa väitteissä käsitellään taas Liiga-viikon tuoreimpia puheenaiheita. Keskusteluun osallistuvat Riku Isokoski, Esko Kallioniemi sekä Antti Wennström.
Aatu Jämsen pilaa uransa ja vaarantaa terveytensä varomattomalla pelityylillään
Isokoski: Pelicansin nuori tähti Aatu Jämsen on kiistatta Liigan viihdyttävimpiä pelaajia, mutta taiteilijamainen pelityyli on myös osoittautunut aivan liian vaaralliseksi aikuisten miesten sarjassa.
21-vuotiaan Jämsenin ammattilaisuralla on ollut jo huolestuttavan paljon päävammoja. Monet muistavat vielä viime kaudelta, kun HIFK:n Johan Motin jyräsi pää alhaalla pelanneen Jämsenin. Viime joulukuussa niin ikään HIFK:ta vastaan Micke-Max Åstenin taklaus aiheutti Jämsenille aivotärähdyksen.
Päähän kolahti jälleen viime lauantaina Tapparan Carter Camperin taklauksesta, vaikkakin kurinpitodelegaation mukaan taklauksen suurin voima kohdistui Jämsenin vartaloon eikä päähän. Joka tapauksessa Pelicans tiedotti maanantaina Jämsenin joutuneen loukkaantuneiden listalle päivä kerrallaan -statuksella.
Jääkiekossa syntyy aivovammoja myös niin, että pelaaja ei voi juuri siihen itse vaikuttaa. Useimmiten pelityylillä niitä voi silti ennaltaehkäistä tehokkaasti. Jämsenin itsesuojeluvaisto kaukalossa on kuin lahtelaisella katujätkällä – eipä sitä juuri ole. On selvää, että liiallinen kiekon kanssa peippailu ja väleihin ajaminen altistavat päähän kohdistuville iskuille.
Jämsenin kannattaisi jo tässä vaiheessa uraansa pohtia vakavasti, kuinka riskialtista hänen pelaamisensa on. Tällä tahdilla aivotärähdyksiä tulee kertymään niin paljon, että lääkäriltä tuleva ikuinen pelikielto on vain ajan kysymys.
Mitähän miettii isä Lasse Jämsen? Hän kun pelasi oman liigauransa vuosituhannen taitteessa aikakaudella, jolloin itsensä suojelu kaukalossa oli kaikki kaikessa.
Wennström: Olen taklauskeskustelussa sitkeästi vastuuttomien, peliin liittymättömien, kiekkoa yrittämättömien taklausten karsimisen puolella. Olen kiekonseuraaja, joka ajattelee jääkiekkoa ensisijaisesti pelin kautta.
Jääkiekon taklauskeskustelua lähestytään usein vastuuttomasti ja lapsellisesti; jos taklaus ei satu osumaan päähän tai ensimmäisenä päähän, se on täydellisen holtittomanakin joskus tai usein muka hyväksyttävämpi. Ja toiston uhalla, mihin niitä tarvitaan, kun tarkoitus on pelata peliä ja kiekkoa.
Tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla omassakaan ehdottomuudessa. Taklaustilanteita täytyy lähestyä pohtien myös todennäköisyyksien kautta. Ja tässä vaiheessa on selvää, että varomaton pelityyli ei vaikuta vain holtittomien taklausten vastaanottamiseen. Se vaikuttaa myös siihen, miten haavoittuvaisesti ja todennäköisesti pelaaja loukkaa itseään täysin vaarattoman oloisissa tilanteissa ja muissa kuin taklaustilanteissa. Ja se on seikka, joka sekä Jämsenin että kiekkoa opettelevien juniorien ja heitä valmentavien pitää ottaa huomioon jo vuosia ennen edustusikään ja mahdolliseen liigapaikkaan pääsemistä.
Timo Koskela laittoi työpaikkansa panokseksi Sami Nikun hankinnalla
Kallioniemi: Sami Niku on hankintana sellainen, että Ilveksessä kaikki tekosyyt menestymättömyydelle valuvat kuin sulamisvedet Pispalanharjun kumpuilevissa maastoissa. Loppukauden vahvistuksena Nikun merkitys on joko taivaallinen tai sitten puhutaan järkyttävästä katastrofista. Mitään välimuotoa ei ole.
Nikun hankinta tuo varmasti myös vastuuta. Taloudellinen satsaus on joka tapauksessa huomattava, joten yllättävä puolivälierätappio ei ole enää vaihtoehtona, mikäli haluaa välttää suurenmoiset tappiot tältä kaudelta.
Painetta koetaan varmasti myös henkisesti. Ei seurajohto sen paremmin kuin maajoukkueen pääkäskijäksi tämän kauden jälkeen siirtyvä Antti Pennanenkaan tarvitse taakakseen lausahdusta, että yksi Euroopan parhaista puolustajista ei riittänyt menestykseen. Jos ja kun Ilveksen leiritulilta on jo mainittu koetut paineet, maanantain uutinen tuskin niitä vähensi.
Puhutaan kuitenkin hahmosta, joka ilman väliin jääneitä pelejä oli hyvässä vauhdissa kirjata uusiksi Pekka Rautakallion ja Brian Rafalskin takoma puolustajien yhden kauden ennätys, 53 pistettä. Vieläkin siihen on toki mahdollista ehtiä.
Wennström: Minä uskon Timo Koskelan aseman olevan väitettä vakaampi. Luulen myös Ilveksen olleen tähän hankintaan varsin varautunut − ei Nikun, vaan yleisesti. Ilves oli myös vuosi sitten kovin panoksin kevätvahvistusten markkinoilla liikkeellä. Nyt iso saalis tärähti haaviin ajoissa, ja Ilves on entistä kovemmalla materiaalilla liikkeellä runkosarjan loppua ja pudotuspelejä kohti.
Kyllä, paineita on, mutta täytyy muistaa että niitä olisi ollut muutenkin. Mainiota draamaa!
Nostaisin muuten yhden entuudestaan yhdistävän seikan esille. Pennanen ja Nikuhan ovat olleet yhteistyössä kultaan päättyneissä nuorten MM-kisoissa Helsingissä 2016. Oman muistikuvani mukaan Jukka Jalosen apuvalmentajana toiminut Pennanen vastasi tuolloin puolustajien peluutuksesta. Onko kulta enne?
Kevään pelaajahankinnat eivät ole Nikun ohella vakuuttaneet Liigassa lähtötasollaan
Kallioniemi: Odotusarvo on kieltämättä kevyehkö. Toisaalta täytyy muistaa, että ajat, jolloin kotoista Liigaa saattoi ylpeänä mainostaa maailman toiseksi kovimpana sarjana, ovat menneisyydessä. Suomessa kannattaa myöntää todeksi, että majailemme jossain HockeyAllsvenskanin tienoilla vetovoimassa.
Liigassa voi pärjätä hyvin yllättävistä taustoistakin tulevat suorittajat. Vuosien saatossa on nähty ECHL:n nopeimpia luistelijoita tai jopa pistepörssivoittajia, joiden anti suomalaiseen jääkiekkoiluun on jäänyt vaisuksi.
Isokoski: Kohautin kulmiani, kun näin Tapparan hankkineen ruotsalaispakki Tobias Ekbergin Slovakiasta ja jenkkisentteri Taylor Matsonin Itävallasta. On erikoista, että Tapparan kaltainen jättiläinen hankkii pelaajia Liigaa huonommista sarjoista ja tämän lisäksi suhteellisen heikoilla tämän kauden tilastoilla.
Viime kausina Tappara on totutusti haalinut maajoukkuetason pelaajia siirtorajalla, mikä toki voi olla kupletin juoni tänäkin vuonna. Mutta nähdäkseni Tapparan tyytyminen Ekbergiin ja Matsoniin kielii siitä, että täsmähakuja joutuu Liigassa kaivamaan juurikin heikommista sarjoista.
Wennström: Laskisin merkittäviksi hankkijoiksi vielä Ilveksen kanssa Nikusta kilpailleet Kärpät, HIFK:n ja Tappara. Ehkäpä myös Lukko täräyttää jotain, mutta heidän lisäkseen en juuri paukuttajia näe. Jokakeväiset hankintatalkoot menevät siihen suuntaan, että otetaan varamiehiä jonon jatkoksi, ja se on toki hyväksyttävää. Mutta ovathan nuo melkoisia hankintoja, joskin osassa peräpään seuroja olisivat ykkösketjussa – vai mitä, HPK ja SaiPa?
Viimeisistä pudotuspelipaikoista kisaavat enää TPS, Ässät ja KooKoo
Isokoski: Viime viikko oli armoton sekä HPK:lle että Sportille, jotka olivat vielä tovi sitten tiukasti kiinni pudotuspelikisassa. Kumpikin joukkue saavutti viime viikolla vain yhden pisteen, minkä myötä piste-ero viivaan repsahti ratkaisevan tuntuisesti.
Hämeen Sanomien mukaan HPK:ssa olisi jo pelaajamyynnit vireillä, mikä olisi lopullinen niitti tämän kauden osalta. En usko, että Vaasassa irtoaisi riittävää työntöä runkosarjan loppuun, jolla tämä "kaikkien aikojen Sport" menisi pudotuspeleihin.
Kun JYPin tilanne on vielä heikompi kuin edellä mainituilla joukkueilla ja SaiPa on kaukana viimeisenä, viimeiset pudotuspelipaikat näyttävät ratkeavan TPS:n, Ässien ja KooKoon kesken. Vaaravyöhykkeellä olevien KalPan ja Lukon näen käytännössä olevan turvassa.
KooKoo on parantanut kauden edetessä, ja uskon suhteellisen vahvan pelaajamateriaalin siivittävän sen lopulta pudotuspeleihin. Ässien ja TPS:n välillä joutuu miettimään toden teolla. Ässiä puoltavat parempi puolustaminen ja maalivahtipeli, mutta toisaalta joukkueen hyökkääminen on aivan liian tehotonta. Siitä huolimatta uskon, että Ässien sitkeys riittää ja TPS:n kausi tössähtää runkosarjaan.
Wennström: HPK:n olisi todellakin parasta nyt katsoa eteenpäin ja ottaa irtoeurot sieltä, mistä niitä sattuu nyt tietyistä pelaajista saamaan. Täytyy muistaa, että vaikka absoluuttinen taso laskisi, ei yksittäisten pelaajien irrottaminen pelkästään negatiivista tuo, vaan myös näytönpaikan takaa nouseville pelaajille. Ja ehkäpä samalla saadaan testiin joku tuleva nuori kyky. Tämä olisi uskoakseni tänä vuonna yhteisönkin paremmin hyväksyttävissä, kun tiukasta taloudellisesta tilanteesta on kerran oltu aiemmin jo avoimen rehellisiä.
Pidän todennäköisimpänä lähtijänä Danick Martelia, sen lisäksi tietysti Sami Rajaniemi olisi erittäin tasokas aisapari pudotuspelijoukkueen maalivahdiksi, jos tilanne sattuu olemaan heikko. Rajaniemen tuore perheenlisäys saattaa tosin asian estää, joten ehkä Markus Nenonen ja Teemu Rautiainen kelpaisivat jonnekin syvyyspelaajiksi heikoista kausista huolimatta. Petteri Nikkilän ja Juuso Hietasen kevätsiirtoon en usko.
HPK:n tunnelin päässä on pientä valoa, mutta se ei tule pudotuspelimahdollisuuksista, vaan oman identiteetin uudelleenrakennuksesta tulevina vuosina. Sen edellytyksenä on talous, joka ei ota toista viimevuotisen kaltaista turskaa haisemaan.
Kallioniemi: Ässille kuluva viikko on yksi kauden ratkaisevimmista. Pelicans on pöllyttänyt porilaisia ahkerasti tällä kaudella, joten keskiviikon kohtaamisen sijaan katseet kääntyvät Satakunnan kiekkoviikonloppuun. Peräkkäiset Lukko-pelit syksyllä olivat hienoja koitoksia, ja tällä kerralla odotusarvo on vieläkin korkeammalla.
Tunnelmaa ei vähennä Ässien legendan Pekka Rautakallion pelinumeron jäädytysseremoniat lauantaina. Sen lisäksi pelissä saatetaan tosiaan viimeistellä pudotuspelipaikkojen kohtaloa. Oikein huonoilla viikon otteluilla Lukonkaan etumatka pudotuspeliviivaan ei ole enää merkittävä.
KooKoo on ollut pienenä piikkinä sekä TPS:n että Ässien lihassa. Toki kummatkin ovat onnistuneet kouvolalaisnipun voittamaan tällä kaudella, mutta pisteitä on jäänyt matkastakin.
Selvää on, että jos paikkajakoa kevään peleissä ajattelee klassisena tuolileikkinä, kahteen viimeiseen paikkaan on vähintään kolme pyrkijää.