Suomalaisittain ehkäpä koko Läntisen konferenssin kiinnostavimmat joukkueet Avalanche ja Stars lähtevät kumpikin parantamaan viime kaudesta. Molemmat ovat kärsineet materiaalin syvyydestä, ja tuleva kausi osoittaa, ovatko joukkueet löytäneet ratkaisun ongelmaan.
Wild ja Jets ovat lähtökohtaisesti pudotuspelijoukkueita, mutta heiltäkin on omat kompastuskivensä.
Colorado Avalanche – keihäs, jonka terävää kärkeä kannattelee katkeamisherkkä puuvarsi
Avalanchen viime kausi ei välttämättä täyttänyt odotuksia, mutta ei sitä laske myöskään katastrofiksi. Keskisen divisioonan kärkisija riitti Läntisen konferenssin kolmanteen sijaan, mutta hallitsevan mestarin kausi katkesi lopulta Seattle Krakenin valmistelemaan hienoiseen yllätykseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Avalanche on tähtipelaajiensa ansaittujen sopimusten ansiosta palkkakaton suhteen kireällä, mikä näkyi kesän hankinnoissa. Hyökkäyksessä on useampi uusi pelaaja, joiden Avalanche toivoo ottavan askeleen tai kaksi eteenpäin tai mahdollisesti kohti aikaisempaa itseään.
Säästöbudjetilla operoiva joukkue päästi irti J.T. Compherista, Alex Newhookista, Erik Johnsonista ja Evan Rodriguesista. Korvaajiksi tuotiin Ross Colton, Ryan Johansen, Jonathan Drouin ja Tomáš Tatar.
Menestyksellä on NHL:ssä hintansa, ja usein tuo hinta maksetaan tulevaisuuden rakennuspalikoista. Avalanchen lupauslista ei ole NHL:n kärkipäätä, mutta muutaman valopilkun se on onnistunut itselleen naaraamaan. AHL:ssä jo kokemusta kartuttaneet ja NHL:ssäkin viime kaudella käväisseet hyökkääjät Oskar Olausson ja Jean-Luc Foudy ovat mainitsemisen arvoisia. Samoin voi sanoa yliopistokiekkoa pelaavasta puolustaja Sean Behrensistä.
Kirkkain nuori talentti Avalanchessa löytyy kuitenkin NHL-kokoonpanosta. Supertähti Cale Makar on vasta 24-vuotias ja tänä vuonna 22 vuotta täyttänyt Bowen Byram on kunnossa pysyessään yksi sarjan parhaita nuoria puolustajia. Avalanchen ikärakenne on muutenkin erinomainen, sillä valtaosa tärkeistä runkopelaajista on edelleen alle 30-vuotiaita.
Denveriläisten suurin kompatuskivi on syvyysmateriaalin arvaamattomuus etenkin hyökkäyksen osalta. Sama riski on aistittavissa myös puolustuksessa, sillä vaikka joukkueen kuusikko on sarjan terävintä kärkeä, yhden loukkaantumisen kohdatessaan seuran paidan vetää ylleen ensimmäisenä Jack Johnson.
Hyökkäyksen suhteen Nathan MacKinnon ja Mikko Rantanen ovat yhtälailla sarjan eliittiä, ja heidän takaa löytyvät Tatar, Colton ja Artturi Lehkonen mahtuisivat suurella todennäköisyydellä joukkueen kuin joukkueen avainmiehistöön. Gabriel Landeskogin ollessa kauden mittaisella sairaslomalla ja Valeri Nitšuškinin tilanteen ollessa pimennossa, suuri palanen vastuuta vierähtää kuitenkin epävarmoihin käsiin.
Drouinilla on taitoa ja pistepotentiaalia, mutta hänen täytyy parantaa niin tehokkuutensa kuin etenkin jäähykurinsa ja puolustuspelaamisensa suhteen. Johansen profiloituu pelintekijänä, mutta luo vähän tekopaikkoja kentän vaarallisimmilta alueilta ja ottaa paljon jäähyjä hankittuihin ylivoimiin peilattuna.
Napakasti taklaava Wood ihastutti työnteollaan silmätestiin luottavia, mutta on pääosin keskiverto NHL-tason työmyyrä. Hän on pelaaja jollaisia jokainen joukkue tarvitsee pohjaketjuihinsa, mutta Woodin mahdollisesti kavutessa ketjuja ylöspäin ei voi hänen taitotasonsa riittämiseen luottaa.
Nämä ongelmat tulevat kuitekin esiin vasta pudotuspeleissä. Runkosarja tulee olemaan Avalanchelle jälleen pala kakkua sen kärkiosaamisen sekä joukkuetta lähellä olevan johtoryhmän ansiosta. Päävalmentaja Jared Bednar on nykyjääkiekon kokenut voittaja ja arvostettu henkilö pelaajien sekä seurahenkilöstön keskuudessa.
Vastoin yleistä harhaluuloa lajilegenda Joe Sakic ei ole enää seuran GM, vaan hän työskentelee jääkiekkotoiminnan johtajana Avalanchessa. Hän on kuitenkin tunnettu kiekkonero ja nopeasti saavutettavissa, jos GM Chris McFarland tarvitsee tukea tehtävässään.
Maalivahti Justus Annunen on toistaiseksi AHL-pelaaja, mutta jos Pavel Francouz ei toivu loukkaantumisestaan ennen kauden alkua, aloittaa Annunen todennäköisesti kautensa NHL:ssä. Viime kaudella Dallas Starsissa pelannut Joel Kiviranta oli harjoituskaudella joukkueen mukana koeaikasopimuksella, mutta lopulta hänelle ei tarjottu sopimusta.
Avalanche pelaa Keskisen divisioonan sijoista 1–2.
Dallas Stars – vain pakki puuttuu
Viime keväänä irronnut konferenssifinaalipaikka oli kutakuinkin lopullinen todiste sille, että Dallas Stars on noussut vankasti mestariehdokkaiden joukkoon. Tämän takeena toimii joukkueen erinomainen ydinrunko.
Maalivahti Jake Oettinger, puolustaja Miro Heiskanen sekä hyökkääjät Roope Hintz ja Jason Robertson ovat murtautuneet viime kausien aikana pelipaikkojensa huipulle NHL:ssä. Tämä kärkiryhmä on edelleen sen verran nuori, että se voi kannatella Starsia vielä jopa yli kymmenen vuoden ajan.
Stars ei kokenut kesän aikana kirpaisevia menetyksiä. Paikattavaa tuli lähinnä vain siirtorajalla hankitusta Max Domista, joka esiintyi keväällä vahvasti tähtipaidassa. Tulijapuolen ehdottomasti isoin nimi oli Matt Duchene, joka sai lähtöpassit Nashville Predatorsista.
Starsilla on nuorten ykköstähtiensä takana kehittymässä useita lupauksia, joilta voi odottaa säkenöintiä tällä kaudella. Viime kauden läpimurtautuja oli Wyatt Johnston, joka pyrkii nyt vakiinnuttamaan paikkansa kakkosketjun keskellä. Tämän kauden nuoreksi tähdeksi voi nousta Logan Stankoven, joka takoi hurjaa tulosta kaksissa edellisissä nuorten MM-kisoissa.
Puolustuksessa Heiskanen kantaa tutusti suurimman vastuun, ja nappionnistumisella hän voi voittaa jopa sarjan parhaan puolustajan palkinnon. Suomalaisten johtamassa puolustuksessa myös Esa Lindell ja Jani Hakanpää ovat todistaneet vankasti luotettavuutensa.
Alakerran kompastuskivi on 38-vuotias Ryan Suter, jonka pelillinen taso ei ole enää täsmännyt vastuun määrään. Runkokuusikon täydentävät nuoret Thomas Harley ja Nils Lundkvist, joilta vielä puuttuvat näytöt koko kauden kestävästä perustasosta. Heistä etenkin Harley kuitenkin nostatti odotuksia viime kauden lopulla.
Hintzin ja Robertsonin tulivoimaa hyökkäyksessä täydentävät konkarit Jamie Benn, Joe Pavelski, Tyler Seguin ja Duchene. Kapteeni Benn teki useamman vaikeamman kauden jälkeen komean paluun huipputasolleen, mutta konferenssifinaalin hölmöily jätti ikävän jälkimaun. Hintzin ja Robertsonin kanssa loistanut Pavelski on edelleen sarjan parhaita pelaajia maalin edustalla.
Starsin menestys riippuu paljon siitä, millaista tulosta Duchene ja Seguin pystyvät tekemään. Duchenen suoritustaso on ailahdellut läpi tämän NHL-uran, ja Seguinin tehot ovat laskeneet kolme vuotta sitten tehdyn ison lonkkaleikkauksen jälkeen.
Viime kevään konferenssifinaaleissa Vegas Golden Knightsia vastaan Stars jäi jälkeen etenkin materiaalin syvyydessä, hermokontrollissa ja maalivahti Oettingerin heikoissa otteissa. Parannettavaa on kuitenkin lopulta varsin vähän seuraavan askeleen ottamiseen.
Päävalmentaja Peter DeBoer on tuonut Starsiin tarvittavaa pelillistä selkänojaa, minkä ansiosta joukkueen kokonaisuus on eliittiluokkaa. Vahvassa paketissa ainoa isompi kysymys on puolustuksen kärki, johon tarvittaisiin uusi kiekollinen pelaaja vähentämään Suterin vastuuta ja tuomaan tukea Heiskaselle.
Stars pelaa Keskisen divisioonan sijoista 1–2.
Minnesota Wild – hapero keskushyökkäys, rautainen puolustus ja Kirill Kaprizov erottuvimmat piirteet
Viime kaudella Minnesota Wild sai jalkeille kilpailukykyisen joukkueen, joka selvitti tiensä pudotuspeleihin Keskisen divisioonan kolmantena. Ensimmäisellä kierroksella Dallas Stars osoittautui liian vahvaksi, mutta alkavalta kaudelta on jälleen odotettavissa vähintään vastaavanlainen suoritus. Se tosin kertoo enemmän Keskisen divisioonan keskinkertaisuudesta kuin Wildin laadukkuudesta, sillä nippu on ottanut takapakkia viime kaudesta.
Palkkakaton kurimuksessa kamppaillut Wild ei kyennyt suuriin hankintoihin kesän aikana. Pat Maroon on kuitenkin hyvä vahvistus ja kykenee kompensoimaan Ryan Reavesin jättämän aukon. AHL:ssa pari kautta vakuuttavasti kiekkoillut Marco Rossi on valmis läpimurtoon isoissa ympyröissä. Syytä ainakin olisi, sillä Wildin vakavin huolenaihe on sentteriosaston kapeus.
Ryan Hartman pyörittää peliä ykkösessä Kirill Kaprizovin ja Mats Zuccarellon keskellä, mutta Wild-keskustan valonpilkkeet jäävät melkein siihen. Joel Eriksson Ek on ollut ailahteleva, ja fyysisen työn raataja Frédérick Gaudreau ei lukeudu pelipaikkansa kermaan. Jos Rossi ei onnistu tällä kaudella, on St. Paulissa luvassa pitkä tyytymättömyyden talvi.
Kaprizoviin kohdistuu jälleen suuria odotuksia, ja venäläinen on osoittanut kykenevänsä vastuunkantoon. Mykistävän kauden 2021–22 jälkeen tulostaso putosi hieman loukkaantumisen takia, mutta terveenä pysyessään Kaprizov voi iskeä 50 maalia ja 100 tehopistettä.
Zuccarello on pätevä aisapari ja yhteispelin Hartmanin kanssa klikatessa on piste per peli -tason pelaaja. Matt Boldy on vasta NHL-uransa alkuaskelmilla, mutta hyviä merkkejä hyökkäyspelaamisesta on nähty parina viime kautena.
Wildin vahvaksi osoittautunut puolustus heikentyi ainakin nimellisesti Matt Dumban ja John Klingbergin lähdön myötä. On kuitenkin odotettavissa, että viime kaudella korkoa kasvaneet nuoret pelaajat nostavat tasoaan. Kokenut Jared Spurgeon ja Jonas Brodin johtavat esimerkillään fyysistä peruspuolustamista.
Arvoituksena pidetty Filip Gustavsson ylitti itsensä ja pelasi sensaatiomaisen kauden ja lopulta syrjäytti itse Marc-Andre Fleuryn. Vire jatkui pudotuspeleihin, vaikka kevät jäi yhden kierroksen mittaiseksi. Gustavsson sai uutteruudestaan palkkioksi kolmivuotisen jatkosopimuksen tänä kesänä. Pelkästään Gustavssonin pelitaso merkitsee Wildille kahta ratkaisevaa pykälää parempaa sarjasijoitusta. Mitä Fleuryyn tulee, majesteettinen NHL-ura saattaa päättyä tämän kauden jälkeen.
Minnesota Wild pelaa Keskisen divisioonan sijoista 3–4.
Winnipeg Jets – uusi kapteeni, entiset ratkaisijat
Winnipeg Jetsin viime kausi sujui pitkälti kuten lukuisa aiempikin: joukkue selviytyi pienellä marginaalilla pudotuspeleihin, mutta kohtasi voittajansa jo varhain, tällä kertaa pudotuspelien avauskierroksella.
Jetsin kesää ja alkavaa kauttakin varjostaa epävarmuus tähtipelaajien tulevaisuudesta. Menestys on edelleen yksittäisiä välähdyksiä lukuun ottamatta kiertänyt manitobalaisia, mikä on jo ajoittain näkynyt kärsimättömyytenä kärkipelaajissa.
Kriittisin tilanne kokonaisuuden kannalta on eittämättä ykkössentteri Mark Scheifelen ja tähtivahti Connor Hellebuyckin sopimusten kanssa. Kummankin sopimus päättyy ensi kevääseen, eikä jatkosta ole toistaiseksi tietoakaan.
Viime kuukausien kriittiset äänensävyt jatkosopimuksista vaikuttavat kuitenkin harjoitusleirin alla jonkin verran laimentuneen, mikä on ollut omiaan nostattamaan Jets-fanien keskuudessa toiveita sopimuksien syntymisestä.
Joukkueen tärkein pelaaja on edelleen huippuvahti Hellebuyck, jonka on jälleen venyttävä urakoimaan, jotta Jets voisi haaveilla muustakin kuin perinteisestä winnipegiläisestä pudotuspelikeväästä.
Alakerran toinen avainnimi on viime talvena läpimurtokautensa ansiosta sarjan pakkieliittiin lopultakin noussut Josh Morrissey. Morrisseyn takana Jets-pakiston otteita leimasi tietty tasapaksuus, ja etenkin Neal Pionkilta voi odottaa tasonnostoa.
Päävalmentaja Rick Bownessin aikakaudella Jets-pakisto on muovautunut varsin kiveenhakatuksi, mikä tekee alkukauden suomalaisittain kiinnostavan haastavaksi.
Jetsin neljän vuoden takainen ykköskierroksen varaus Ville Heinola on nimittäin hakenut vakiopaikkaa NHL-joukkueen takalinjoilta jo tovin tässä onnistumatta.Alkava kausi voikin olla hänelle eräänlainen vedenjakaja sen suhteen, pystyykö hän murtautumaan vakituisesti NHL-kokoonpanoon vai jatkuuko hänen uransa saminikumaisesti jojoillen NHL:n ja farmiliiga AHL:n välillä. NHL-paikan tavoittelu sai ylleen ikävän varjon, kun Heinolan kerrottiin loukkaantuneen harjoitusottelussa. Vamman laadusta tai sairasloman pituudesta ei vielä ole tietoa, mutta tietojen mukaan kyse ei ole pienestä vammasta.
Jets-hyökkäyksen eräs kiinnostavimmista kysymyksistä uuden kauden alla on se, miten joukkue paikkaa kesällä Los Angeles Kingsiin kaupatun Pierre-Luc Dubois'n jättämän aukon ykkössentteri Scheifelen takana.
Dubois – tai ainakin agenttinsa – ehti kipuilla jo jonkin aikaa Winnipegissä ja sai lopulta kaipaamansa seurasiirron. Kaupan myötä Jetsin onnistui leventää hyökkäyskalustoaan, kun toiseen suuntaan Jets-riveihin siirtyivät Gabriel Vilardi, Alex Iafallo ja Rasmus Kupari. Heistä ainakin Vilardille on jo kaavailtu isoa roolia tulosketjuissa, Kuparia on puolestaan istutettu nelosketjun sentterin paikalle.
Tätä kirjoitettaessa harjoitusleirin alkupäivinä ykkösehdokas kakkosketjun keskelle on kuitenkin Cole Perfetti. Joukkueen kärkivaraus kesältä 2020 tuli liigaan sentterinä, mutta on toistaiseksi joutunut pelaamaan paljon myös laidalla. Varhaiset viestit harjoitusleiriltä kuitenkin kertovat Jets-valmennuksen halusta istuttaa pienikokoista kiekkovirtuoosia keskikaistalle.
Pelkkään Dubois'n poislähtöön eivät kesämuutokset Jets-kokoonpanossa suinkaan jääneet. Eräs aikakausi tuli päätökseensä, kun joukkue osti pitkäaikaisen kapteeninsa Blake Wheelerin ulos sopimuksestaan. Wheeleristä tuli vapaa pelaaja, jonka New York Rangers nappasi kesällä riveihinsä.
Uudeksi kapteeniksi nimettiin aivan harjoitusleirin alla runkohyökkääjä Adam Lowry, josta tuli samalla jo toisen polven NHL-kapteeni. Hänen isänsä, entinen Jets-valmentaja Dave Lowry nimittäin edusti kapteenina Calgary Flamesia vuosituhannen taitteessa.
Jetsin voi katsoa vahvistuneen kesän aikana, vaikka sen hyökkäyksen kärki onkin vielä kapea aivan kärkisijoille. Mikäli avainpelaajat pysyvät kutakuinkin poissa sairastuvalta ja päävalmentaja Bownessin kurinalainen pelitapa uppoaa pelaajiin, on Jets aivan varteenotettava kilpailija Keskisen divisioonan kärkijoukkueiden takana.
Ja pudotuspelithän ovat sitten aivan oma maailmansa, kuten Winnipegissä toki tiedetään.
Winnipeg Jets pelaa Keskisen divisioonan sijoista 3–4.