Tyynenmeren divisioona on NHL:n divisioonista kaikkein kaksijakoisin. Divisioonan pohjilta löytyy ehkäpä koko sarjan heikoimmat joukkueet.
Niin Ducksilta, Sharksilta kuin Canucsilta on vaikea odottaa edes kunnollista taistelua pudotuspelipaikasta. Kaikki kolme ovat sen myötä mitä parhaimmassa tilanteessa, jossa joukkueet pystyisivät kehittämään nuoria pelaajia ja nousemaan pikkuhiljaa kohti huippua. Näyttää kuitenkin siltä, että tämäkin prosessi sakkaa jokaisella joukkueella.
Flames sen sijaan lähtee pesemään kasvojaan viime kauden pettymyksen jälkeen. Se on nelikon ainoa joukkue, jolla on todelliset mahdollisuudet kammeta itsensä pudotuspeleihin.
Anaheim Ducks – nuorten pelaajien hidas kehitys kohti huippua
Ensimmäinen kausi ilman kapteeni Ryan Getzlafia oli Anaheim Ducksilla todella heikko. Ankkalauma oli Tyynenmeren divisioonan viimeinen. Joukkue teki toiseksi vähiten maaleja ja päästi eniten koko sarjassa. Tälle kaudelle odotusarvot eivät ole parantuneet.
Odotetusti viime kauden siirtotakarajalla kaupattu John Klingberg ei palannut joukkueeseen, kuten ei myöskään Dmitri Kulikov. Kolmas puolustaja, joka ei palaa Ducksiin, on kokenut Kevin Shattenkirk. Pari kautta sitten lupaavia otteita näyttänyt hyökkääjä Maxime Comtois ei saanut jatkosopimusta, vaan siirtyi Vegas Golden Knightsiin koeaikasopimuksella.
Uusista hankinnoista puhuttavin on ollut Radko Gudas. Parhaimmillaan hän on pätevä puolustaja NHL:ssä, mutta hänellä on ollut taipumusta käsittämättömiin ratkaisuihin niin fyysisessä kuin kiekollisessa pelissä. Lisäksi Gudaksen korkea neljän miljoonan dollarin vuosipalkka on puhuttanut.
Ducksin hyökkäykseen saapui kesällä sekä kokemusta että tulevaisuuden toivoa. Tampa Bay Lightningissa Stanley Cupeja voittanut kokenut Alex Killorn saapui Ducksin kärkiketjuihin nuorten tulevien tähtien rinnalle. Joukkueeseen saapui myös kesän NHL-varaustilaisuuden kakkosnimi Leo Carlsson. 18-vuotias ruotsalainen pelasi jo viime keväänä MM-kisoissa ja on odotettavissa, että hän saa heti näytönpaikkansa heikossa joukkueessa.
Huolimatta siitä, että puolustuksen hankintoja voi kritisoida, on Ducksin puolustus profiililtaan tasapainoisempi kuin aiemmin. Viime kaudella puolustus oli täynnä hyökkäyssuuntaan orientoituvia pelaajia. Nyt joukkueeseen tuodut Gudas, Robert Hägg ja Ilja Ljubuškin ovat selkeästi puolustavampia pelaajia. Suomalaisittain seurattavaa on, onnistuisiko loukkaantumisista viime kausina kärsinyt Urho Vaakanainen vakiinnuttamaan itsensä NHL-tasolle.
Ducksin hyökkäys on profiililtaan edelleen samanlainen kuin viime kaudella. Joukkueesta löytyy muutamia kokeneempia pelaajia, kuten Killorn, Adam Henrique ja Ryan Strome, mutta hyökkäyksen ytimen muodostavat nuoret taitopelaajat. Carlssonille tullaan antamaan näytönpaikka ja Mason McTavish saanee enemmän vastuuta.
Mielenkiintoa hyökkäyksen ympärillä tuottaa se, että joukkueen ykköshyökkääjän, nuoren kikkapojan Trevor Zegrasin kanssa joukkueen oli haastava päästä yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta. Lopulta kauden kynnyksellä pelaaja solmi kolmivuotisen ja reilun viiden miljoonan dollarin kausipalkalla varustetun sopimuksen. Lisäksi nuori hyökkäävä puolustaja Jamie Drysdale solmi pitkän neuvottelun jälkeen kolmivuotisen jatkon Ducksiin.
Maalivahtitilanne Ducksissa ei juuri ole muuttunut. John Gibson jatkaa ykkösmaalivahtina ja Lukáš Dostál jatkaa hänelle kirittäjänä Anthony Stolarzin siirryttyä Florida Panthersiin. Aika ajoin on noussut esille, että Gibson haluaisi ulos Ducksista menestyvämpään joukkueeseen, mutta hän on torpannut nämä väitteet systemaattisesti. Koska Ducks ei todennäköisesti tule menestymään tälläkään kaudella, Gibson tulee pysymään jälleen kerran siirtohuhujen kohteena.
Ducksin valmennuksessa on tapahtunut muutoksia. Vuosia AHL:ssa Colorado Eaglesia valmentanut Greg Cronin tuli päävalmentajaksi Dallas Eakinsin tilalle. Cronin on GM Pat Verbeekin ensimmäinen itse valitsema päävalmentaja. On mielenkiintoista nähdä, mitä uusi valmentaja saa nuoresta joukkueesta irti.
Ducksin uudelleenrakennus on yhä täysin vaiheessa ja perustuu täysin nuorten lupausten kehittymiseen. Ankkalauma ei tule kuitenkaan taistelemaan pudotuspelipaikasta, vaan on sarjan heikoimpia joukkueita.
Ducks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.
Calgary Flames – löytävätkö Huberdeau ja Kadri kadonneen tehokkuutensa?
Calgary Flames lähti viime kauteen uudistuneena, kun joukkueen ydinpelaajat Matthew Tkachuk ja Johnny Gaudreau vaihtuivat Jonathan Huberdeauhun ja Nazem Kadriin sekä puolustusta vahvistamaan tulleeseen MacKenzie Weegariin.
Kaikki, mikä saattoi viime kaudella mennä pieleen, myös meni. Maalinteko tökki, eikä voittoja saatu haalittua edes ylivoimaisesta laukaisuhallinnasta huolimatta. Tiukat pelit kääntyivät ovaaleiksi pistesarakkeessa. Useiden tilastojen valossa Flames oli hyvä joukkue, mutta epäonnistui tärkeimmissä tilastoissa ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Kesän aikana seuran toimistolla tehtiin muutoksia isolla kädellä, kun seuraa yhdeksän vuoden ajan johtanut GM Brad Treliving astui syrjään. Tämän jälkeen kolme viime kautta rodeokaupungissa käskenyt Darryl Sutter irtisanottiin päävalmentajan tehtävästä. Uudeksi GM:ksi nimitettiin seuran aiempi apulais-GM Craig Conroy, jonka muistetaan pelanneen seurassa 2000-luvun alusta alkaen luoden pitkän uran organisaatiossa. Neuvonantajakseen Conroy palkkasi entisen joukkuekaverinsa, seuralegenda Jarome Iginlan. Vaihtopenkin taakse nimettiin odotetusti viisi viimeistä kautta apuvalmentajana toiminut Ryan Huska.
Pelaajarintamalla suurimmat katseet kesäkauden aikana kohdistuivat hyökkääjiin, joiden sopimuskausia oli jäljellä enää vuoden verran. Parhaan NHL-kautensa pelannut Tyler Toffoli kaupattiin itärannikolle New Jersey Devilsiin. Vaihdossa Albertaan kaksivuotisella sopimuksella saapui Jegor Šarangovitš sekä kolmannen kierron varausvuoro. Milan Lucic ja Trevor Lewis suuntasivat entisiin seuroihinsa Boston Bruinsiin ja Los Angeles Kingsiin.
Flamesin ympärillä pyörineet huhut kertoivat Elias Lindholmin ja Mikael Backlundin halunneen siirron muualle, mutta ruotsalaiskaksikko päätyi jatkamaan liekkipaidoissa. Koko NHL-uransa seuraa edustanut Backlund nimettiin joukkueen kapteeniksi, lisänä kahden vuoden jatkosopimukselle.
Alkavalla kaudella katseet kääntyvät uuteen päävalmentajaan Huskaan ja siihen, millaisella pelityylillä hän onnistuu repimään kaiken irti Huberdeausta ja Kadrista, joilta sopii odottaa edellissesonkia tehokkaampaa kautta. Myös Andrew Mangiapanen täytyy heiluttaa vastustajan maaliverkkoa viime kautta tiuhemmin.
Kuten aiemmin mainittua, Huska ei ole uusi kasvo organisaatiossa, joten pelaajat tuntevat hänet ja hänen vaatimustasonsa. Flamesin pelaamisessa on lupa nähdä innovatiivisempia ratkaisuja, joista aggressiivinen alivoimapelaaminen on tuttua Huskaa. Tärkeimpänä elementtinä ensimmäistä NHL-päävalmentajakauttaan aloittava kanadalainen tuonee kulttuurillisen muutoksen karjakaupunkiin vanhan koulukunnan valmentajan jälkeen.
Joukkueen puolustus lukeutuu peräti koko sarjan parhaimpiin. Siniviiva on miehitetty lähes täydellisesti niin puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan pelaavilla puolustajilla. Maksimoidakseen jokaisen puolustajansa taidot, joukkueen on pystyttävä muodostamaan roolitukset mahdollisimman optimaalisiksi. Tässä auttavat Weegarin lisäksi Rasmus Andersson, Noah Hanifin sekä Chris Tanev, jotka kaikki pystyvät pelaamaan suurella peliajalla ja auttamaan joukkuettaan erikoistilannepelaamisessa.
Maalivahteina seurassa jatkavat pitkällä ja rahakkaalla sopimuksella torjuva Jacob Markström sekä toiseksi viimeistä sopimusvuottaan aloittava Dan Vladař. Molemmilla veräjänvartijoilla on näytön paikka, kun vielä toissa kauden päätteeksi Vezina-ehdokkaaksi nimetyn Markströmin tilastot kokivat viime kaudella laskusuhdanteen ja seuran tulevaisuuden lupauksiin lukeutuva Dustin Wolf kärkkyy peliaikaa Vladařin takana.
Nuorista pelaajista suurempaa roolia alkavalla kaudella tulevat kantamaan 20-vuotias kahden vuoden takainen ykköskierroksen varaus Matthew Coronato, ensimmäisenä etelädakotalaisena NHL-sopimuksen kirjoittanut Walker Duehr sekä lupaava Jakob Pelletier, joka seuran harmiksi loukkasi olkapäänsä harjoituskaudella, eikä hänen paluustaan ole vielä tietoa.
Flames on paperilla ehdottomasti pudotuspelijoukkue, mutta viime kauden tapaan karsiutuminen kevään peleistä viime metreillä on jälleen täysin mahdollista. Pudotuspelipaikka on tämän kauden joukkueelle maksimisuoritus, joten toissakevään kaltainen menestys, jolloin liekkipaidat ylsivät konferenssin välieriin, jää vielä odottamaan itseään.
Flames pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 4–6.
San Jose Sharks – hailauma vailla suuntaa
San Jose Sharks on muutoksen keskellä. Viime kaudella joukkueesta kaupattiin paras maalintekijä Timo Meier New Jersey Devilsiin ja kesällä nähtiin massiivinen pelaajakauppa, jossa 101 tehopistettä tehnyt puolustaja Erik Karlsson siirtyi Pittsburgh Penguinsiin. Joukkueessa olisi nyt tilaa uusille vastuunkantajille Tomas Hertlin ja Logan Couturen rinnalle. Tällaisia pelaajia ei kuitenkaan liiemmin joukkueesta löydy.
Muut joukkueesta poistuneet pelaajat ovat lähinnä syvyyspelaajia, kuten viime kevään siirtotakarajalla lähtenyt Jaycob Megna, vamman takia uransa lopettanut Markus Nutivaara sekä duunarihyökkääjät Nick Bonino ja Matt Nieto. Lisäksi maalivahti James Reimer siirtyi Detroit Red Wingsiin.
Sharksiin saapui kesällä varsin meritoituneita NHL-pelaajia. Hyökkäyksessä uusina pelaajina nähdään Anthony Duclair, Mikael Granlund ja Mike Hoffman. Puolustukseen puolestaan saapui Karlsson-kaupassa Jan Rutta. Lisäksi Sharksiin saapuivat uutta nostetta uralleen hakevat maalivahti Mackenzie Blackwood ja hyökkääjä Filip Zadina.
Sharksin puolustuksessa on Ruttan, Marc-Edouard Vlasicin ja Mario Ferraron kaltaisia oman maalin varjelijoita, mutta kuka ottaisi kiekollisen johtajan paikan? Joukkueen puolustuksessa ei oikeastaan ole yhtäkään pelaajaa, joka olisi tullut tunnetuksi kiekollisesta osaamisesta, eikä uusia nuoria kykyjä ei ole tulossa sisään.
Couture ja Hertl tulevat olemaan yhä Sharksin hyökkäyksen johtajat. Tälle kaudelle hyökkäys on laajempi kuin viime kaudella, mutta se ei tule riittämään kilpailussa pudotuspelipaikasta. Esimerkiksi Granlundilta tai Hoffmanilta on vaikea nähdä niin merkittävää tason nostoa, että he pystyisivät todella olemaan käänteentekeviä pelaajia.
Lisäksi Sharksissa on ongelmana nuorten potentiaalisten pelaajien puute. William Eklund on ainoa selkeä potentiaalinen tulevaisuuden tähti, mutta annetaanko hänelle riittävästi näyttöpaikkoja ottaa pelipaikka NHL:ssä? Zadina voi olla sellainen pelaaja, joka tekee vihdoin NHL-läpimurron, johon hän ei kyennyt Red Wingsissa.
Sharksilla on nyt kaksi maalivahtia, joilta tulee odottaa tasonnostoa. Kaapo Kähkönen ei pystynyt osoittamaan viime kaudella, että hän olisi mitat täyttävä ykkösmaalivahti NHL:ssä. Blackwood puolestaan on kärsinyt loukkaantumisista, joiden myötä hän valui hierarkiassa kolmanneksi vaihtoehdoksi Devilsissä. Jos molemmat pystyvät palaamaan parhaalle tasolleensa, on Sharksilla on pätevä maalivahtitandemi kasassa.
Sharks on seurana tilanteessa, jossa sen pitäisi päättää, lähdetäänkö todelliseen uudelleenrakennukseen vai jatketaanko nykyisen rungon tekohengitystä. Sharksilla ei vieläkään ole vahvaa katrasta nuoria pelaajia, joita voisi tuoda joukkueeseen sisään. Toisaalta, kun menestys tulee kiertämään joukkuetta tälläkin kaudella, ensi kesäksi olisi tarjolla hyviä varausvuoroja.
Sharks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.
Vancouver Canucks – murheenkryyninä puolustus
Vancouver Canucks oli muutama vuosi sitten NHL:n kiinnostavimpia joukkueita.
Elias Pettersson häikäisi hyökkäyspelin tähtenä, Quinn Hughes mainittiin samassa lauseessa kirkkaimpien puolustajalupausten Cale Makarin ja Adam Foxin kanssa, Brock Boeser oli väläytellyt maalintekotaitojaan ja Thatcher Demko alkoi haastaa itselleen ykköstorjujan tonttia.
Koronakevään 2020 ja karsinta- sekä ensimmäisen kierroksen ottelusarjavoittojen jälkeen Canucks ei ole selvinnyt pudotuspeleihin. Boeserin maalitahti on hiipunut ja yhdysvaltalainen pyörii jatkuvasti kauppahuhuissa, eikä Demkokaan ole ollut joukkuetta kannatteleva ykkösmaalivahti.
AHL-seura Abbotsford Canucksissa Marko Torenius sentään valmentaa MM-kisoissa säväyttänyttä Artūrs Šilovsia kohti NHL:ää, mutta tällä kaudella 22-vuotiaan latvialaisen rooli on saada paljon torjuntatyöskentelyä AHL:ssä.
Pettersson ylsi viime kaudella NHL:n pistepörssin kärkikymmenikköön ja Hughes on kahden edellisen kauden aikajänteellä sarjan tehokkaimpia puolustajia Roman Josin, Makarin ja Erik Karlssonin jälkeen.
Uransa ylivoimaisesti tehokkainta peliään Canucksissa pelannut J.T. Miller täydentää terävän kärjen, jonka takana ei kuitenkaan ole riittävästi täytettä. Erityisesti puolustus on ollut murheenkryyni jo muutaman kauden ajan.
Filip Hronek, Carson Soucy ja Ian Cole ovat alkavalle kaudelle jo positiivisia hankintoja, mutta seuran palkkakattoa rasittavat vielä edellisen GM:n Jim Benningin harhalaukaukset, kuten Tyler Myersin ylimitoitettu sopimus ja Oliver Ekman-Larssonin taannoinen hankinta.
Nykyinen GM Patrik Allvin osti ruotsalaiskonkarin ylihuonon sopimuksen ulos, mikä kuluttaa palkkakattoa miljoonilla kevääseen 2029 asti, vaikka Myersin kuuden miljoonan dollarin sopimus päättyykin tähän kauteen.
Oma vaikutuksensa puolustuspelaamisen tullee siitäkin, että 23-vuotias Hughes ottaa tällä kaudella pelillisen johtajuuden lisäksi myös kapteenin vastuun. Pudotuspelipaikka vaatii joko Hughesilta entistä dominantimpaa pelaamista tai taustajoukoilta ennennäkemätöntä tasonnostoa.
Hyökkäyksessä Andrei Kuzmenko onnistui siirtämään ensimmäiselle NHL-kaudelleen KHL:stä tutun tehokkuuden ja kesken viime kauden New York Islandersista hankittu Anthony Beauvillier väläytteli lupaavasti.
Pettymys sen sijaan on, kuinka omien varausten Nils Höglanderin ja Vasili Podkolzinin kehitys on pysähtynyt – ellei jopa taantunut.
Tammikuussa Canucksin päävalmentajaksi palkatulla Rick Tocchetilla on alempiin ketjuihin hyviä vaihtoehtoja pelaamaan energistä ja työteliästä kiekkoa, mutta kärkiketjuissa reservi on ohutta. Ja jopa Petterssonin ja Millerin tasoiset pistehirmut tarvitsevat pitkän kauden aikana viimeistelyyn taustatukea, jota ei Canucksin pohjakentistä liiemmälti ole tarjolla. Mahdollisilla pelaajakaupoilla toki voisi vaikuttaa tilanteeseen, mutta vain rajallisesti.
Pudotuspelipaikka on ehkä Canucksille tavoite ja motivaation lähde, mutta Tyynenmeren divisioonan jumbosijan välttäminen on kauden todennäköisempi maali.
Canucs pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 6–8.