Vuoden kohokohta: Oululainen tarkka-ampuja iski
176 ensimmäistä Liiga-ottelua ilman maalia. Se oli realismia Ässien Rami Määtälle. Määttä rikkoi kauden aikana Matti Hanan ennätyksen, eniten otteluita ilman maaleja uran ensimmäisestä ottelusta alkaen. Hanan ennätys oli 161, eli Määttä löi ennätyksen päälle vielä 15 lisää.
22. helmikuuta se vihdoin tapahtui. Rami Määttä hullaannutti porilaisyleisön torstaisessa Isomäen illassa. Määttä nousi maalin kulmalle tasavajaalla, Aleksi Matinmikko heitti lätyn hänen lapaansa ja nuori oululaispuolustaja nosti kiekon vastustamattomasti ohi Stefanos Lekkasin vartioiman maaliin.
Määttä kommentoi maalia MTV:n haastattelussa sanoin: "Ei ole ollut tapana tehdä Liigassa rumia maaleja." Vaikka porilaisten kevät ei peliesitysten muodossa tarjonnut ikimuistoisia hetkiä jälkipolville kerrottavaksi, muistetaan Määtän maali Porissa varmasti pitkään.
Vuoden käännekohta: Rauma tuotti traumat
Kauden ensimmäiset 15 ottelua patanippu pelasi lähes kahden pisteen keskiarvolla. Ässillä oli takanaan upea 6–2-vierasvoitto Tapparasta, viikonloppuna häämötti kauden ensimmäinen tuplakohtaaminen verivihollista Lukkoa vastaan. Viikonlopun saldona oli lopulta vain yksi piste ja häämöttävä alamäki.
Kyseisen Tappara-voiton jälkeen Ässät pelasi 45 ottelua vain päälle yhden pistekeskiarvolla. Lukeman pystyivät alittamaan vain kautensa luovuttaneet HPK ja SaiPa. Sekoittiko raumalaiset porilaisten päät?
Mitä seuraavaksi?
Mitä Ässät voi tehdä kesällä? Vaihtoehdot ovat rajalliset. Koko valmennusjohdolle on värkätty kauden aikana jatkosopimukset, iso osa pelaajistosta pysynee samana ja urheilutoimenjohtaja Janne Vuorinen jatkaa roolissaan.
Isoin menetys joukkueelle on Jesse Joensuu. Vaikka porilaishyökkääjä ei viimeisenä kautenaan ollut kentällä joukkueen ykkösnimi, oli hän patasydän isolla P:llä. Joukkueen on siis ensitöikseen etsittävä uusi kapteeni, ehkä se on varakapteenina tällä kaudella toiminut Tuomas Salmela? Tai jatkaessaan seurassa Jan-Mikael Järvinen? Vai jopa nuoremmasta kaartin edustajana Määttä?
Maalivahtipelin ollessa lähes satavarmasti ensi kaudella timanttista Niklas Rubinin ansiosta, keskittyy katseet pitkälti tällä kaudella pettäneeseen hyökkäysosastoon. Täksi kaudeksi pisteitä tekemään hankitut veljekset Marcus ja Jonathan Davidsson täytyy korvata paljon tehokkaammilla pelaajilla, mikäli Ässät haluaa hinata sijoitustaan tätä kautta paremmaksi.
Hyökkäyksen tehokkuuden kannalta Ässien täytyy pitää silmällä Lenni Hämeenahon tilannetta, sillä nuorukainen saattaa lähteä Pohjois-Amerikkaan, mikäli Hämeenahon varannut New Jersey Devils haluaa solmia sopimuksen ja kutsua nuorukaisen pienempiin kaukaloihin. Toinen kiinnostava nimi on Hämeenahon vastakkaisella laidalla viilettänyt Eemil Erholtz, sillä mikkeliläisen sopimuksessa on ulkomaan siirron mahdollistava pykälä, eikä hyvät otteet Leijonien paidassa ainakaan vähennä mielenkiintoa Suomen rajojen ulkopuolella.
Kauden hahmo: Jere Härkälä
Harjoituskausi ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta runkosarja alkoi jytinällä. Ensimmäiset 15 peliä tuottivat 29 pistettä. Tuon jälkeen Härkälän optio käytettiin, eli porilaisvalmentaja jatkaa seurassa myös ensi kaudella. Jatkon jälkeen peli alkoi kuitenkin mennä enemmän tai vähemmän kohti alamäkeä.
Joukkueen ylivoima oli läpi kauden sarjan häntäpäätä, minkä lisäksi Härkälä raivosi tuomareille ja erotuomaritarkkailijalle lehdistötilaisuuksissa ja hallien käytävillä. Ässien lähes varma pudotuspelipaikka muuttui pettymykseksi kauden loppua kohti, josta syyttävää sormea täytyy osittain osoittaa tulokasvalmentaja Härkälään.
