Jukurit palasi runkosarjassa Liigan eliittiin taistellen jopa runkosarjan voitosta, mutta mikkeliläismiehistön koneistosta loppui bensa kriittisellä hetkellä. Päävalmentaja Olli Jokisen aikakausi Mikkelissä päättyi puolivälierätappioon Kärpille.
Kauden kohokohta: Sota ei kuutta miestä kaipaa
Jukurien juna kulki alkukauden vuoristoratamaisuuden jälkeen vahvasti kauden kääntyessä helmikuuhun. Kolmantena runkosarjassa olleiden sarvipäiden rattaisiin kuitenkin viskottiin kapuloita joukkueen tähtipelaajien poistuessa maajoukkuetehtäviin helmikuun toisella viikolla. Viikko alkoi huippukohtaamisella kakkossijaa miehittänyttä Tapparaa vastaan Mikkelissä.
Moni ei antanut Jukureille mitään mahdollisuuksia kaataa kirvesrintoja ilman kärkipelaajiansa, mutta päävalmentaja Jokinen ilmoitti MTV:n ennakkohaastattelussa, että "sota ei kuutta miestä kaipaa" viitaten maajoukkuetehtävien takia poissaolleisiin Michal ja Ondřej Kovařčíkiin, Niko Huuhtaseen, Pekka Jormakkaan, Sander Engebråteniin ja Patrik Puistolaan.
Ottelu sai kuitenkin vahvan alun, kun kultakypärän viikoksi perinyt Konsta Helenius rokotti sopimusseuraansa vain 11 minuutin pelin jälkeen. Tapparalla ei ollut palaakaan isäntien rummuttaessa laukauksia kohti Christian Heljankoa. Mikkeliläisten ylivoima lauloi Oliver Larsenin säestäessä Heleniuksen tehoiltaa, mutta 17-vuotias keräsi illan suurimmat parrasvalot.
Liiga-historian toiseksi nuorimpana hattutempun iskenyt Helenius johdatti Jukurit odottamattomaan voittoon, eikä mikkeliläisten asemaa jopa mestaruustaistelussa tullut kyseenalaistaa enää. Toisin kuitenkin kävi, ja lopun alku oli edessä vielä samalla viikolla.
Kauden synkin hetki: Kaikki hyvä päättyy aikanaan
Vain kaksi päivää myöhemmin euforisesta Tappara-voitosta Jukurit matkusti Turkuun perjantai-illan myöhäisotteluun TPS:n vieraaksi. Ottelu itsessään näytti menevän jo vieraiden nimiin, mutta Palloseuran hurja kiri päätöserässä jätti pisteet kuitenkin kotiin. Vaikka valuminen pois runkosarjan voittotaistelusta ei tapahtunut vain TPS-tappion seurauksena, oli ottelun päätöserässä taipuminen alkua vielä pahemmalle.
Jäljellä olleista 11 runkosarjaottelusta joukkue voitti varsinaisella peliajalla vain kolme, eikä se pysynyt enää mukana kilpailijoidensa kelkassa. Joukkueelta vaikutti loppuvan bensa kriittiseen aikaan, ja edes kotietu puolivälieriin ei ollut enää taattu. Päätöskierroksella Jukurit isännöi Kärppiä Mikkelissä ottelussa, jonka voittaja saisi kotiedun joukkueiden väliseen puolivälieräsarjaan. Lopulta oululaiset veivät voiton ja kotiedun noustuaan voittoon päätöserässä – kuinkas muuten.
Puolivälieräsarjassa Jukurit näytti ajoittain aneemiselta ja jopa väsyneeltä, ja sarja oli katketa jo suoraan neljän ottelun jälkeen ennen kuin joukkue taisteli selkä seinää vasten -tilanteessa vielä kaksi voittoa. Kolmaskaan voitto ja sarjan venyttäminen seitsemänteen otteluun ei ollut kaukana, mutta Julius Hermonen paketoi sarjan jatkoeräosumallaan lähettäen Jukurit kesälomalle.
Runkosarjan vahvat kuukaudet antoivat kuitenkin uskoa tulevaan, mutta mikkeliläisryhmän bensa loppui täysin väärällä hetkellä.
Mitä seuraavaksi?
Mikkelissä alkaa uusi aikakausi. Jokinen poistuu penkin takaa tehden tilaa IPK:n Mestis-finaaleihin johdattaneelle Marko Tuomaiselle. Jukka Ahvenjärven, Jesse Wellingin ja Riku Heleniuksen täydentämä valmennusryhmä saa ensi kaudelle käsiinsä kokoonpanon, jonka koostumusta on vaikea ennustaa vielä huhtikuussa.
Runkopelaajiksi nousseet nuoret tähdet ovat vailla sopimusta ensi kaudeksi lukuun ottamatta Heleniusta, jolla on voimassa oleva sopimus Tapparan kanssa. On vielä epäselvää, missä esimerkiksi Huuhtanen pelaa ensi kaudella, sillä ei olisi kohtuutonta ajatella, että Tampa Bay Lightning haluaa laiturin kokeilemaan siipiään rapakon takana.
Puolustuksesta huhutaan lähtevän Larsenin ja Linus Nässénin kaltaisia johtohahmoja, eikä Kovařčíkin veljesten, kapteeni Jormakan tai hurjaan maalitahtiin yltäneen Oskars Batņan tuotantoa ole helppoa korvata. Kaikin puolin tulevaisuus Mikkelissä on vielä hämärän peitossa, mutta ensi kauden kokoonpano tulee muuttumaan radikaalisti.
Ei tulisi suurena yllätyksenä, että menettäessään nuoren runkonsa seura aloittaisi uudelleenrakentamaan omien lupaustensa ja siirtomarkkinoilla saatavilla olevien halpojen veteraanipelaajien kautta. Jukurit on murrosvaiheessa, eikä kukaan tiedä seuraavan askeleen suuntaa.
Kauden hahmo: Olli Jokinen
Nuoret tähdet Huuhtanen, Helenius, Puistola tai kenties jopa ikinuori kapteeni Jormakka voisivat kukin ansaita tämän maininnan missä tahansa muussa tilanteessa, mutta Jukurien kauden hahmoon sisältyy paljon symboliikkaa. Jokinen on kolmen päävalmentajakautensa aikana vienyt Jukurit sinne, mihin se ei aiemmin ollut yltänyt. Hän pesi seuran kliseisen Mestis-leiman pois ja valoi pohjakiven pitkälle ja kirkkaalle tulevaisuudelle Mikkelissä.
Jokinen houkutteli tulevaisuuden NHL-tähtiä seuraan, jonka vetovoimaa oli aiemmin epäily monessa eri lähteessä. Hän sai vanhoistakin pelaajista kaiken irti ja auttoi heitä palaamaan maajoukkuetasolle uran ehtoopuolella. Hän teki Mikkelistä ja Jukureista pestinsä aikana paikan, johon pelaaja haluaa todella siirtyä.
Käsitys nykymuotoisesta Liiga-Jukureista on muuttunut hänen kolmen kautensa aikanaan täysin, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän jättäisi seuraa hyviin käsiin.
Jokinen antoi Jukureille paljon, ja hän nosti samalla oman nimensä Euroopan kuumimpien päävalmentajanimien joukkoon. Tulevaisuus näyttää, kohtaako seuran ja valmentajan tiet uudelleen, mutta siitäkin huolimatta Mikkelissä voidaan muistella hänen aikakauttaan lämmöllä.
