Suomen joukkue lähtee tavoittelemaan naisten MM-kiekossa jälleen mitalia. Ryhmässä on paljon maalintekovoimaa, ja pelaajat ovat sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä pelirohkeutta ja vakautta. Naisleijonissa on mukana myös ensikertalaisia, kun maalivahti Tiia Pajarinen, puolustajat Oona Koukkula ja Siiri Yrjölä sekä hyökkääjä Julia Schalin saavat ensimmäisen arvokisakomennuksensa.
Suomi kohtaa alkusarjassa Tšekin 3. huhtikuuta kello 22, Kanadan 5. huhtikuuta kello 02, Yhdysvallat 7. huhtikuuta niin ikään kello 02 ja Sveitsin 8. huhtikuuta kello 22. Kaikki A-lohkon joukkueet pääsevät puolivälieriin, sillä MM-kisoissa pelataan niin sanotulla tasolohkojärjestelmällä. B-lohkosta jatkoon pääsee kolme joukkuetta.
Suomen MM-joukkue
Maalivahdit:
Sanni Ahola
23-vuotias veräjänvartija on torjunut Yhdysvalloissa St. Cloudin yliopiston joukkueessa 17 ottelua kovalla 93,5 % varmuudella, ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa on 1,72 osumaa ottelua kohden. Ahola valittiin myös sarjansa vuoden maalivahdiksi.
Nähtäväksi jää, saako Ahola jopa ykkösmaalivahdin vastuun Utican MM-jäillä ja pystyykö hän vastaamaan kauden aikana nähdyllä tavalla huutoon. Lähtökohdat huomioiden Ahola voi olla todellinen jokerikortti Naisleijonien taipaleella.
Tiia Pajarinen
Kiekko-Espoon kanssa Naisten Liigan hopeaa pokannut Pajarinen lienee lähtökohtaisesti Naisleijonien kolmosveskari, ja peliaika on sitä myöten kortilla. Hyviä harppauksia tekemisessään ottanut Pajarinen pystyy kuitenkin tarvittaessa pelaamaan myös kansainvälisellä tasolla.
Anni Keisala
Suomen maalivahtikolmikon kokeneimpana Keisala tuo mukanaolollaan varmasti rauhallisuutta ja tietotaitoa tärkeälle osa-alueelle. Vaikean kauden SDHL:n HV71:ssä pelanneen 26-vuotiaan torjujan prosentit osoittavat lukemaa 84,3 ja päästettyjen maalien keskiarvo on 4,65. Jos puhtaasti tilastoja katsoisi, olisi Ahola selvä valinta vastuunkantajaksi. Keisala on kuitenkin monesti ennenkin näyttänyt venyvänsä kovassa paikassa parhaimpaansa.
Puolustajat:
Siiri Yrjölä
Nuori HIFK-pakki nautti suurta vastuuta Naisten Liigan pudotuspeleissä ja esiintyi myös tehokkaasti mestaruuden voittaneiden Stadin Gimmojen takalinjoilla. Yrjölä liikkuu sulavasti ja pistää kiekkoa liikkeelle aktiivisesti. Ensikertalaisen pelirohkeus on Naisleijonille mahdollisuus, mutta nuori mieli voi myös alkaa jännittämään kirkkaita valoja. Toisaalta kotimainen finaalisarja Kiekko-Espoota vastaan kertoi positiivista tarinaa Yrjölän lujuudesta.
Jenni Hiirikoski
Kaiken nähnyt ja kokenut lempääläläinen on elävä legenda ja maajoukkueen kiistaton johtohahmo. Hiirikoski liikkuu edelleen hyvin ja pystyy tekemään jämäköitä kiekollisia ratkaisuja. Viime vuosina on tosin myös nähty, ettei 36-vuotias puolustaja ole enää myöskään aivan immuuni virheille. Hiirikosken turnauksessa korostunee myös peluutuksen järkevyys.
Sanni Rantala
Aivan kuten Naisten Liiga -kollegansa Yrjölä, myös Rantala luistelee erittäin pehmeästi. KalPan puolustuksessa peliä tyylikkäästi kauden ajan rakentanut peluri tuo Naisleijonille myös tärkeän oikealta laukovan puolustajan vaihtoehdon esimerkiksi ylivoimapeliin.
Eve Savander
SDHL:ssä toisen kautensa hopeaan päättänyt Savander palasi tällä kaudella maajoukkueeseen pitkän tauon jälkeen. Edelliset naisleijonaottelut puolustajalla olivat kaudelta 2018−19. Välissä Savander on ehtinyt pelata myös pitkän pätkän yliopistokiekkoa Pohjois-Amerikassa. Hän on kärsinyt myös loukkaantumisista, mutta on Suomi-paidassa esittänyt lupaavia otteita tämän kauden otteluissa. Hän tuo MM-joukkueeseen luotettavaa leveyttä materiaaliin.
Nelli Laitinen
Laitinen on viime vuosina totuttu näkemään vakiokasvona MM-kisoissa. Monipuolinen puolustaja taitaa pisteidenteon lisäksi myös oman pään touhut. Laitisella on takanaan kaksi kautta Yhdysvaltojen yliopistosarjaa Minnesotan yliopistossa. Tällä kaudella 39 ottelussa syntyi tehot 6+17=23.
Krista Parkkonen
Parkkonen on vahva puolustaja, jolla on myös hyvä laukaus. Siinä, missä Naisleijonilla on paljon vastuunkantajia ylivoimalle, on Parkkoselle kenties tarjolla roolia alivoiman erikoispelaajana. Kaksinkamppailuja kaihtamaton Parkkonen pisti toisella Vermontin yliopistokaudellaan yhden kauden piste-ennätyksensä uusiksi, kun 28 mittelössä syntyi 19 (5+14) pistettä.
Oona Koukkula
Naisten Liigan neljänneksi sijoittuneen HPK:n runkopuolustajiin läpi kauden kuulunut Koukkula on maajoukkueelle käyttökelpoinen yleispuolustaja, jolla ei ole suuria heikkouksia, joskaan ei myöskään esimerkiksi Rantalan kaltaista liikettä. Koukkulan vahvuus on siinä, että hän tuntee oman pelinsä ja pystyy suorittamaan hyvien taitojensa ylätasolla ottelusta toiseen.
Ronja Savolainen
Savolainen on yksi Naisleijonien kokeneista puolustajista. Hän on ollut viime vuosina mukana oikeastaan aina, kun Suomen naiset ovat jääkiekkoa pelanneet. Savolainen tietää, miten kovat kamppailut käännetään voitoiksi, sillä hän oli yksi kuudesta suomalaisesta, joka pelasi SDHL:n tämän(kin) kauden mestarijoukkue Luleå/MSSK:n riveissä.
Ulottuva ja kovaa laukova Savolainen on pelannut monesti Naisleijonissa myös ylivoiman maskipelaajana, joten hän on valmennukselle kokemuksensa ohella myös pelillisesti moniulotteinen pelaaja.
Hyökkääjät:
Elisa Holopainen
Tuulennopea KalPa-hyökkääjä pääsee jälleen irti MM-jäillä. Viime kerta jäi Holopaiselta väliin pitkän loukkaantumisen takia, joten nyt kärkirooleissa vastuuta saava laitahyökkääjä uhkuu varmasti pelihaluja. Kärkiroolin mukana tulee tietysti myös odotus tuloksenteosta. Naisten Liigassa Holopainen on paukuttanut liki naurettavia pistemääriä, mutta Naisleijonissa on tällä kaudella ollut maltillisempaa menoa. MM-kisoissa Holopaiselta voidaan odottaa hyviä, vastustajan peliä sekoittavia liikkeitä.
Sanni Vanhanen
Kun katsoo Vanhasen pelejä, on vaikea kuvitella, että kyseessä on vasta juuri ja juuri täysi-ikäinen taituri. Keskushyökkääjän otteet ovat kypsiä, ja hän on osoittanut pystyvänsä johtamaan kärkiketjua myös kovissa hetkissä. Naisleijonajoukkueen peluutuksesta riippuen Vanhasen roolina tullee olemaan kakkos- tai kolmosketjun keskushyökkääjä. Joka tapauksessa hänenkin laidoilleen riittää taitavia pelaajia, jopa nykyisiä tai entisiä seurakavereita HIFK:sta.
Petra Nieminen
SDHL:n pudotuspelien pistepörssin kärki Nieminen on myös Naisleijonien joukkueen ykkössyömähammas. Muun Luleå/MSSK-ryhmän ohella hän muodostaa sinivalkoisten rykmentin ytimen, jolta odotetaan johtajuutta. Nieminen osaa laukoa, syöttää ja edistää peliä liikkeellä.
Niemisellä on myös todellinen taistelijan luonne, joka oikein valjastettuna antaa Suomelle monessa tilanteessa paljon etuja. Toisaalta taitopelaajien ylilyönnit ja turhautumiset saattavat tehdä myös hallaa Naisleijonille. Nappionnistuminen vaatinee Niemiseltä veitsenterällä tasapainoilua.
Anna-Kaisa Antti-Roiko
Alkukauden sivussa ollut Antti-Roiko palasi Kärppiin, ja hänen vaikutuksensa näkyi heti. Antti-Roiko on toki taitava hyökkääjä, mutta Naisleijonissa hänen kamppailuvoimansa ja sitkeä työntekonsa korostuvat, sillä kärkiketjujen tonteilla Antti-Roikoa tuskin nähdään.
Vaikka Antti-Roikon maajoukkueura aikuisten puolella ottaa vasta alkuaskeliaan, voidaan hänen odottaa olevan merkittävä pelaaja myös Naisleijonien arjen mittarina. Tunnollinen kiekkoilija ei varmasti jätä yhtäkään tilannetta kesken eikä löysäile yksissäkään harjoituksissa.
Julia Schalin
Vikkeläkinttuinen ja pienikokoinen Kiekko-Espoo-hyökkääjä osoitti Naisten Liigan pudotuspeleissä, että erinomainen syöttötaito vie pitkälle. Schalin muodosti Tinja Haukijärven ja MM-joukkueesta täpärästi rannalle jääneen maalipyssy Lisette Täksin kanssa toimivan yhdistelmän, jossa Schalinin tehtävä oli nimenomaan jakaa kiekkoa ketjukavereilleen. Samaan hommaan hänet lienee rekrytoitu arvoturnaukseenkin.
Viivi Vainikka
Niemisen ohella Vainikka on Naisleijonien kenties tärkein maalintekijä. Vaikka maajoukkueella on nyt käytössään liki ennennäkemätön ryhmä nimenomaan tuloksentekijöitä, ovat Vainikan kyvyt verkkojen heiluttamiseen huippuluokkaa. Hän pääsee todennäköisesti luomaan viisikkopeliä yhdessä monen seurakaverinsa kanssa, joten kemioiden loksahtamisesta homman ei pitäisi jäädä kiinni.
Jenniina Nylund
Naisleijonien mielenkiintoisen keskushyökkääjätilanteen vuoksi Nylund saattaa päätyä jopa nelosketjun keskelle, sillä hänen ominaisuutensa tukevat kahden suunnan peliä hyvin. Nylund on hyvä aloittaja ja hän näkee kentän hyvin joka suuntaan. Pohjois-Amerikasta SDHL:ään tullut Nylund ei häikäise supertaidoillaan, mutta hän on ennen kaikkea luotettava joukkuepelaaja. Sellaisia ei voi olla koskaan liikaa.
Emilia Vesa
Kun Vesa on kentällä, tapahtuu todennäköisesti paljon. Pippurinen laitahyökkääjä laukoo hanakasti, liikkuu rivakasti ja osaa myös kontaktipelaamisen sääntöjen sallimissa rajoissa. SDHL:ssä taklaaminen on sallittua ja Vesa on Lapa jäähän -podcastissa sanonut nauttivansa fyysisestä pelistä täysin siemauksin. Pieneen kaukaloon mentäessä vääntövoima ja kaksinkamppailut korostuvat.
Michelle Karvinen
Kokenut Karvinen ei varmastikaan enää ole nuoruusvuosiensa vedossa pelillisesti, eikä hän tao samaan tahtiin pisteitä kuin joskus ennen. Karvisen arvo joukkueelle on kuitenkin kiistaton: kokemuksensa myötä hyökkääjä tuo rutkasti rauhallisuutta kentälle ja pukukoppiin, minkä ansiosta nykyiset nuoret tähdet saavat itseluottamusta omaan tekemiseensä − ja eiköhän Karvinen itsekin muutaman maalin kisoissa iske.
Sofianna Sundelin
Täksi kaudeksi Yhdysvaltoihin yliopistokiekkoilemaan lähtenyt Sundelin on tehnyt itsensä tunnetuksi periksiantamattomana taistelijana, joka ei lopeta työntekoa, vaikka käskettäisiin. Sundeliniin pätevät jokseenkin samat sanat kuin Antti-Roikoon eli hän tarjoaa Naisleijonille varmasti hyvän mittatikun sille, missä tekemisen tason on oltava ottelusta toiseen. Sundelinin pelillinen rooli jäänee kuitenkin marginaaliseksi.
Noora Tulus
Saanee kannettavakseen toisen kärkiketjun. Tulus on ollut Ruotsin monivuotisen mestarin Luleå/MSSK:n luottokeskushyökkääjiä, ja samaa ruutua hän on vetänyt myös Naisleijonissa. Hieman pelipaikalleen epätyypillisesti Tuluksen suurin vahvuus on hänen laukauksensa, joka lähtee oikealta hyvinkin napakasti ja yllättävästi. Tulus osaa myös suojata kiekkoa etevästi ja hakea vetopaikkoja omasta rakentelustaan.
Susanna Tapani
Suurelle yleisölle Tapani on kenties se kaikkein tunnetuin nimi Suomen joukkueesta. Karvisen tavoin Tapani tekee paluun Naisleijoniin tauon jälkeen. Meno maajoukkueessa on hieman muuttunut ja ryhmä on nuorentunut, joten Tapanin rooli on pelillisiä ulottuvuuksia monipuolisempi.
AInoana suomalaisena ammattilaissarja PWHL:ssä kiekkoileva Tapani ei varmasti jännitä kovia pohjoisamerikkalaisiakaan vastaan. Hän tietää nykypelaajista parhaiten, miten Kanadan ja Yhdysvaltojen joukkueiden tämän hetken tähdet pelaavat ja miten heidät kenties voidaan pysäyttää.
Julia Liikala
Suomen mestari HIFK:n kärkipelaaja ja mestaruuden ratkaisseen voittomaalin tekijä Liikala on Stadin Gimmoissa päässyt paistattelemaan otsikoissa erityisesti pisteidensä ansiosta. Naisten Liigan tasoisessa sarjassa Liikalasta ei tule parhaalla mahdollisella tavalla esiin se, kuinka sitkeästä pelaajasta on niin ikään kyse.
Liikalalle on Naisleijonissa tarjolla jotakuinkin kolmosketjun rooli ilman ylivoimavastuuta, mutta tarvittaessa iloinen persoona ottaa myös vastuuta erikoistilanteista. Naisleijonien tämä kevään joukkue on sen verran maalintekijäkyllästetty, että Liikalalle keksittäneen monipuolisempi rooli.