Bluesin joukkue pysyi paremmin kasassa kuin muutamana aikaisempana kesänä. Siitä voi olla apua alkukaudesta, joka on ollut Bluesin suuri kompastuskivi Jyrki Ahon päävalmentajakaudella. Blues on käynyt jumbopaikalla molemmilla kausilla, mutta hyvät otteet myöhemmin kaudella nostivat joukkueen asemaa sille tasolle, mitä espoolaisilta oli odotettukin, osin jopa niiden yli.

Tällä kaudella toiveissa on huomattavasti tasaisempaa suorittamista, mikä merkitsisi myös sitä, että joukkue ei olisi viime kauden tapaan puhki tärkeimpien pelien kynnyksellä. Helppoa se ei tule olemaan, sillä Bluesin suurimpia ongelmia on materiaalin syvyys. Oikeastaan vain puolustuksessa on hyvällä liigakokemuksella varustettuja pelaajia myös reserviin.

Muun joukkueen muutokset olivat pieniä, mutta maalivahtikaksikko on kokonaisuudessaan vaihtunut. Kaapo Kähkönen on toki ollut sopimuksen alla jo pari vuotta, mutta pääsarjatasolla hän on päässyt istumaan vain penkille, kun joku joukkueen varsinaisista maalivahdeista on ollut syystä tai toisesta pois kokoonpanosta. Viime kaudella Kähkönen sai arvokasta kokemusta miesten peleistä pelatessaan TUTO Hockeyssa Mestistä. Kausi oli hieno ja toi Kähkösen palkintokaappiin parhaan maalivahdin ja tulokkaan pystit.

Ruotsalainen Christian Engstrand on kuitenkin lähtökohtaisesti ykkösvahti, sillä hän pelasi joukkueen tärkeimmän harjoitusottelun Pietarin SKA:ta vastaan sekä Champions Hockey Leaguen alkulohkon neljästä ottelusta kolme. Bluesin tilanteessa hän oli kutakuinkin optimaalinen vaihtoehto korvaamaan NHL-sopimuksen saanutta Eetu Laurikaista: hyviä näyttöjä, mutta edellinen kausi oli vaikea, mikä oli varmasti omiaan pudottamaan palkkapyyntöä.

Puolustus oli joukkueen osa-alueista se, mikä pysyi parhaiten kasassa. Yhdeksästä sopimuksen alla olevasta puolustajasta seitsemän oli mukana jo viime kaudella, joskin Veeti Vainio pelasi vain kaksi runkosarja- ja yhden pudotuspeliottelun. 18-vuotiaiden MM-hopeamitalisti saa taistella tiukasti paikasta kokoonpanossa, mutta ollessaan mukana pelaajan vahvuudet voivat tuoda myös ylivoima-aikaa.

Puolustajien kärjessä on kaksi nimeä, joista toinen säväyttää hyökkäys- ja toinen puolustuspäässä. Otso Rantakari tehtaili viime kaudella 11 runkosarjamaalia, joista kymmenen ylivoimalla. Se toi hänelle myös Liigan parhaan tulokkaan palkinnon. Rantakari paransi koko kauden ajan otteitaan myös puolustuspäässä, mikä on iso asia tulevaisuutta ajatellen. Nyt odotukset hänen suhteensa ovat korkeammalla.

Mikko Kuukka tunnetaan tärkeänä puolustavana puolustajana, ja varsinkin kaksi edellistä kautta ovat sujuneet häneltä hienosti. Hän kuuluu joukkueen tärkeimpiin alivoimapelaajiin ja on myös tärkeä hahmo pukukopissa.

Joukkueen uusista puolustajista Juuso Vainio on esiintynyt harjoituskaudella edukseen. Parin vuoden takainen nuorten maailmanmestari ei saanut uraansa rakettimaiseen nousuun kasvattajaseurassaan HPK:ssa, mutta Bluesin mukanaan tuoma uusi ympäristö voi sen tehdä. Toinen uusi puolustaja on Ilveksestä saapunut Mikko Kukkonen, joka tulee vahvistamaan Bluesin alivoimapeliä, joka tökki erityisesti viime vuoden pudotuspeleissä.

Vanhoista nimistä tärkeimmissä rooleissa ovat Kalle Kaijomaa ja Olli Malmivaara, jotka ovat kärsineet loukkaantumisista harjoituskaudella. Kaijomaa oli viime kaudella joukkueen eniten peliaikaa kerännyt pakki, mikä johtui pitkälti hänen asemastaan sekä yli- että alivoimamiehistössä. Lopulta kuorma oli kuitenkin liikaa, mikä näkyi kauden päättyessä. Malmivaaran loukkaantuminen helmikuussa näkyi Bluesin miehistössä pahoin. Isoa puolustajaa ei tunneta erityisen hyvänä syksyn pelaajana, joten kauden alusta tulee tavallistakin hankalampi pitkän pelitauon takia.

Nuoremmasta kaartista Victor Westermarckin asema näyttää paremmalta kuin Jere Seppälän. Kiekollinen puolustaja Seppälä pelasi hienon tulokaskauden kaksi vuotta sitten, mutta viime kausi oli hankalampi. Westermarckilla on nyt edessään toinen kausi, joka voi olla heikompi, kun odotukset ovat kasvaneet. Kokemattomuus näkyy otteissa ajoittain, mutta isomman koon myötä potentiaali hyvään liigauraan on korkeampi kuin Seppälällä, jonka laukaus on sen verran heikko, että puolustajan pelityyliä ei saada täydellisesti hyödynnettyä.

Hirschovits ja muut

Bluesin hyökkäys nojaa vahvasti Kim Hirschovitsiin. Viime kauden pistepörssin voittaja sekä runkosarjan paras pelaaja jatkaa joukkueen kapteenina. Hirschovitsilla on kyky tehdä ketjukavereistaan parempia, mutta ainakaan toistaiseksi tälle kaudelle sopivaa koostumusta ei ole vielä löytynyt. Ville Korhosen kanssa yhteispeli sujui viime kaudella, mutta toisen laitahyökkääjän Miro Aaltosen lähdettyä paikka oikealla laidalla on vielä auki.

Hyökkäyksen uudet nimet ovat keskittyneet oikealle laidalle. Markus Poukkula ja Eero Somervuori ovat väläytelleet ajoittain, mutta erinomaisesti kummankaan ei voi sanoa onnistuneen. Näiltä pelaajilta tarvitaan kuitenkin onnistumisia kauden mittaan.

Roope Talajan viime kausi jäi kesken, mutta tällä kaudella häneltä odotetaan jälleen tulosta. Bluesin fyysisestä osastosta Talaja lienee se, joka aiheuttaa vähiten pahaa verta vastustajien silmissä, verrattaessa etenkin Siim Liivikiin ja Jari Sailioon. Koko kolmikko on tärkeässä roolissa alivoimalla. Liivik ja Sailio aiheuttavat niitä myös itse, mutta molemmat menettävät myös pelistään paljon, jos lähtevät varomaan liikaa rangaistusten ottamista.

Läpimurtoa tavoittelevista pelaajista merkittävimmät odotukset Bluesissa voidaan kohdistaa Peter Tiivolaan. SKA-pelin hattutempun lisäksi onnistumisia on tullut muissakin peleissä. Isokokoinen keskushyökkääjä on päässyt paremmin sinuiksi vahvuuksiensa kanssa ja sitä myöten yleinen pelaaminen on parantunut. Viime kaudella Bluesin neljännen kentän peliaika jäi useissa peleissä alle kymmenen minuutin, mutta tällä kaudella määrän voi olettaa olevan suurempi. Samalla se auttaa myös muita keskushyökkääjiä, joita ei kuormiteta liikaa.

Tiivolan lisäksi läpimurtoa voi odottaa virolaiselta Robert Roobalta. Fyysinen hyökkääjä on parantanut peliään koko liigauransa ajan ja on nyt sellaisella tasolla, ettei hänen otteitaan tarvitse pelätä. Suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat kokeneen kaartin Kai Kantolaan ja Jussi Makkoseen. Blues-vuosinaan Makkonen on pelannut paremmin laitahyökkääjänä, mutta tämän hetken hyökkääjätilanne voi ajaa hänet jälleen keskelle. Kummankin pelaajan heikkous on liike, mikä tuo ongelmia nopeita vastustajia vastaan. Kantola aloitti viime kauden tehokkaasti, mutta loukkaantumisen jälkeen vanha vire ei löytynyt missään vaiheessa kautta. Tämä kausi onkin hänen osaltaan erittäin tärkeä, jotta nimi pysyy kiekkoyleisön mielessä myös jatkossa. Ilmari Pitkänen on saman tilanteen edessä.

Bluesin omien nuorten kasvattien joukossa Timi Lahtinen onnistui maalinteossa myös CHL-ottelussa, ja on lähtökohtaisesti vahvimmilla. Micke Saari on ollut liigadebyyttiä odottavista pelaajista näkyvin harjoituspeleissä. Sopimuksen alla on 17 hyökkääjää, joten joidenkin pelaajien osalta vauhtia lähdetään hakemaan Mestiksen puolelta. Bluesilla ei ole sovittua yhteistyöseuraa, missä on sekä hyvät että huonot puolensa. Huonona puolena on se, että pelaaja joutuu todennäköisesti matkustamaan pidemmälle, kun lähin Mestis-joukkue Kiekko-Vantaa on HIFK:n yhteistyöseura. Hyvänä asiana voi mainita sen, että pelaajalle voi etsiä seuran, joka sopii juuri hänelle parhaiten.