NHL-joukkueita on koottu ja kootaan edelleenkin hyvin erilaisien näkemyksien ja pelityylien pohjalta. Anaheim Ducks ja Detroit Red Wings ovat monessa suhteensa toistensa täydellisiä vastakohtia aina pelityylistä ja joukkueen rakenteesta lähtien ja ovat olleet tätä työsulkukaudesta lähtien. Anaheim on rakennettu Brian Burken pohjois-amerikkalaisen, lähes yliaggressiivisen pelifilosofian pohjalle kun taas Detroit on rakennettu eurooppalais-tyyppisen taitopelin idea mielessä.
Molemmilla lähestymistavoilla on saavutettu menestystä, Anaheim voitti mestaruuden kaudella 2006-2007 ja Detroit heti seuraavana vuonna. Vaikka Anaheimin GM:nä toimii nykyään Bob Murray, näkyy nykyään Torontoa vetävän Brian Burken kädenjälki vielä vahvasti pelaajistossa. Detroitin johtoporras on pysynyt samana jo pitkään ja joukkueen runko onkin pysynyt ihailtavan hyvin samana. Joukkueita valmentaa samat valmentajat kuin kaksi vuotta sitten, Mike Babcock Detroitin penkin takana ja vastaavasti Randy Carlyle Anaheimin käskyttäjänä.
Sarjaan lähdetään kuitenkin erilaisista asemista kuin kaksi vuotta sitten. Siinä missä Anaheim ja Detroit olivat tuolloin Läntisen konfferenssin ylivoimaisesti parhaat joukkueet runkosarjassa, tällä kaudella Anaheim joutui tosissaan taistelemaan pudotuspelipaikasta aina viimeisille kierroksille asti. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui koko liigan runkosarjan paras joukkue San Jose Sharks ja monen yllätykseksi Anaheim onnistui voittamaan sarjan otteluvoitoin 4-2. Anaheimin voiton takuumieheksi nousi maalivahti Jonas Hiller joka ryösti loppukaudesta ykkösmaalivahdin paikan Conn Smythe voittaja JS Giguerilta. Läntisen konfferenssin toiselle sijalle suoriutuneen Detroitin avausvastustaja oli ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä esiintynyt Columbus Blue Jackets joka osottautui varsin kevyeksi vastukseksi rutinoidulle ja taitavalle Detroitin joukkueelle.
Maalivahdit pääosissa
Detroit lähtee tosissaan hakemaan revanssia toissa kauden kiihkeälle konfferenssifinaalin tappiolle. Maalissa Chris Osgood pelasi runkosarjassa vain 46 ottelua, ja nekin tilastojen valossa varsin keskinkertaisesti. Pudotuspelikokemusta löytyy sen sijaan runsaasti ja Osgood on ollut voittamassa mestaruutta useamman kerran Detroitin riveissä. Ensimmäisellä kierroksella kokematon Columbus onnistui saamaan kiekon Osgoodin taakse vain seitsemän kertaa ja laukauksiakin Osgood kohtasi suhteellisen harvoin.
Anaheimin maalivahti Jonas Hiller sen sijaan joutui todelliseen kiekkosateeseen San Josea vastaan, saaden torjuttavakseen useammassa ottelussa yli 40 laukausta. Runkosarjassa Hiller pelasi Osgoodin tavoin 46 ottelua mutta keräsi hyvät tilastot ollen liigan kärkipäässä mm. torjuntaprosentin osalta.
Ottelusarjan lopputulos määräytyy pitkälti pudotuspeleille ominaiseen tyyliin maalivahtien suoritusten perusteella. Anaheim lähtee selkeänä altavastaajana Detroitin laajaa hyökkääjäkaartia pysäyttämään ja Hiller on tässä avainosassa, jos Hiller ei pysty pitämään suoritustasoaan korkealla, on Detroitin voittaminen äärimmäisen vaikeata. Vastaavasti Anaheimin mahdollisuudet lepäävät ykkösketjun kyvyssä ohittaa Osgood Detroitin maalilla. Yhteenvetona maalivahtien lähtökohdista voidaan todeta että Hillerin täytyy olla selkeästi Osgoodia parempi jotta Anaheimilla on mahdollisuus edetä konfferenssifinaaleihin.
Jatkaako Anaheimin ykkösketju kuumana?
Ryan Getzlafin johtama Anaheimin ykkösketju laidoillaan tulokas Bobby Ryan ja Corey Perry oli loistavassa vireessä San Josea vastaan, tuloksena 16 pistettä ottelusarjan kuudessa ottelussa. Ykkösketjun otteet ovat Anaheimin kannalta äärimmäisen ratkaisevia, niin hyvässä kuin pahassa. Siinä missä ketju kuuluu liigan ehdottomaan parhaimmistoon ja pystyy ratkaisemaan pelejä yksinään, se on myös pelityyliltään ja toisinaan myös pelikurin puuttumisen takia suhteellisen jäähyherkkä. Varsinkin Corey Perry ja Ryan Getzlaf pelaavat lähes aina sääntöjen rajamailla ja se johtaa väistämättä jäähyihin jotka kuormittavat joukkuetta.
Anaheimin kolmos- ja nelosketjut ovat taidollisesti selkeästi Detroitia jäljessä ja heidän tärkeytensä tulee esiin alivoimalla pelattaessa. Todd Marchant ja Rob Niedermayer ovat liigan ehdotonta parhaimmistoa jäähyntappajina ja tällä kaudella Vancouverista saapunut Mike Brown on myöskin osottautunut erinomaiseksi alivoimapelaajaksi. Lisäksi alivoimalla nähdään myös Bostonista siirtynyttä Petteri Nokelaista joka on osoittanut arvokkaaksi pelaajaksi hyvän sijoittautumisensa ja energisen pelityylinsä vuoksi. Anaheimin mestaruuskaudella loistaneet Samuel Påhlsson ja Travis Moen kaupattiin maaliskuussa pois ja se saattaa näkyä Detroitin vahvaa hyökkäyskalustoa vastaan pelattaessa.
Anaheimin suurin ongelma on ollut koko kauden kakkosketjun laihat hyökkäyspään tehot. Ketjun rungon ovat muodostaneet keskushyökkääjä Andrew Ebbetin ja Teemu Selänteen muodostama parivaljakko, kolmantena pyöränä ketjussa on viilettänyt mm.Drew Miller, Ryan Carter ja loppukaudesta Erik Christensen. Vaihdoksista huolimatta ketju ei ole pysynyt riittävästi tukemaan ykkösketjua hyökkäyspään tehoissa ja senpä vuoksi peliajat ovat jääneet suhteellisen vähälle.
Joukkueen lihanuijana toiminut George Parros tuskin saa paljoa peliaikaa kevyttä ja nopeaa Detroitia vastaan pelattaessa, varsinkin kun naapurista ei sparrausvastustajaa löydy Detroitin vähemmän fyysisen filosofian mukaisesti.
Puolustus koki suuria muutoksia maaliskuun siirtorajalla kun joukkueeseen siirtyivät James Wisniewski ja Ryan Whitney, tämä antaa Anaheimille mahdollisuuden muodostaa kolme todella kovaa pakkiparia rutinoitujen veteraanien Scott Niedermayerin, Chris Prongerin ja Francois Beaucheminin ympärille. Pakeista Pronger ja Niedermayer syövät leijonanosan ylivoima-ajasta mutta myös Wisniewski ja Whitney pystyvät tarvittaessa pyörittämään peliä siniviivalla. Beaucheminin rooli korostuu alivoimalla, jossa hän pystyy fyysisenä pelaajana siivoamaan vastustajan hyökkääjiä pois.
Syvyyttä ja vielä lisää syvyyttä
Detroitin vahvuudet ovat ehdottomasti hyökkäyksen syvyydessä. Joukkueella on laittaa kiekollisesti taitavia pelaajia lähes jokaiseen vaihtoon mutta myös puolustuspään peli onnistuu ketjuilta. Joukkueen isoimmat syömähampaat ovat tutusti Henrik Zetterberg, Pavel Datsyuk ja Marian Hossa mutta heitä säestävät vähintäänkin kohtuullisesti Johan Franzenin, Tomas Holmströmin ja Daniel Clearyn kaltaiset pelaajat.
Detroitilla on niin paljon syvyyttä että heillä on laittaa Pavel Datsyukin kaltaisia pelaajia puolustavampaan rooliin Anaheimin ykköskentän pysäyttämiseen. Detroitin nelosketjua johtaa äärimmäisen kokenut Kirk Maltby, Darren Helmin ja Tomas Kopeckyn säestäessä. Detroitin hyökkääjistö ei ole varsinaisesti fyysinen mutta se pystyy ottamaan vastaan fyysistä rankaisua äärimmäisen hyvin. Detroit on myöskin äärimmäisen kurinalainen joukkue, tyhmiä jäähyjä osataan välttää ja se tulee korostumaan tässä sarjassa jossa Anaheim yrittää varmasti horjuttaa Detroitia kovalla pelillä.
Puolustusta johtaa edelleen Nicklas Lidström joka huokuu itsevarmuutta, taitoa, kokemusta ja johtajuutta. Kiekollisen pelin moottori on Brian Rafalski ja Niklas Kronwall tuo myöskin kiekollista taitoa takalinjoille. Fyysisestä, puolustavasta roolista vastaa Brad Stuart jonka rooli tulee kasvamaan Anaheimin ykkösketjun varmasti pyrkiessä Osgoodin maalin eteen aiheuttamaan hämmennystä. Pakiston täydentää Brett Lebda ja nuori Jonathan Ericsson joka isokokoisena pelaajana pyrkii varmasti vastaamaan Anaheimin hyökkääjistön fyysiseen haasteeseen.
Mihin sarja ratkeaa?
Hiller vastaan Detroitin laaja hyökkäys, Osgood vastaan Anaheimin ykkösketju. Anaheimin alivoiman kyky minimoida Detroitin ylivoimavahvuus.
Ennustus:
Detroit vie sarjan 4-2
