Mestarijoukkueen 1998 päävalmentaja Hannu Kapanen: "Sellaista hurmiota en ole muulloin nähnyt"

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kalervo Kummola palkkasi Kapasen valmentamaan, kun tämä oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kuva © Tomi Hänninen

Hannu Kapasen pesti johti lopulta mestaruuteen, mutta alku ei ollut tavallinen. Yhtymäkohtia voi vetää myös tuleviin kisoihin, sillä vuotta ennen kisoja oli tarkoitus, että Hannu Jortikka olisi joukkueen päävalmentaja. Jortikka sai kuitenkin pestin Malmöstä, ja näin nuorten päävalmentajapaikka jäi auki.

− Tilanne oli sellainen, että olin Jokerien organisaatiossa töissä. Meillä oli kesäleiri Vierumäellä ja vaikka Kalervo Kummola oli liiton johdossa, hän vaikutti enemmän myös Jokereissa.

− Istuimme iltaa ja "Kale" puhui, että täytyisi saada valmentaja nuorten maajoukkueelle. He kysyivät sitten minua. Sovittiin sitten, että mietitään asiaa yön yli ja aamupalapöydässä keskustelua jatkettiin. Tultiin sitten siihen tulokseen, että otin sen pestin.

Suomen joukkueen johtotähti oli Olli Jokinen. Hänen pelaamisensa kisoissa oli pitkään epävarmaa. Ei sen takia, etteikö hän tasonsa puolesta olisi joukkueeseen kuulunut, vaan sen takia että hän lähti tavoittelemaan paikkaa NHL:stä. Ensimmäinen yritys katkesi kahdeksan ottelun jälkeen, ettei tulokassopimusta kuluisi.

− Hänen tilanteensa oli pitkään kysymysmerkki. Monet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että älä ota Ollia joukkueeseen, hän pilaa joukkueen.

Kapanen ei näitä kuunnellut, vaan Jokinen oli joukkueessa. Itse joukkuetta rakentaessa Kapanen otti kaksi teemaa esille: joukkuehengen ja taidon.

− Sanoin sitten porukalle, että meillä on joukkuehenki, jota valmentaja ei voi luoda sekä pelityyli, joka sopii joukkueelle. Minulla on ollut taitavia pelaajia paljon joukkueessa. Kaikkia sellaisia ei voinut kuitenkaan ottaa joukkueeseen, sillä katsoin että jokaisella ei taso riitä nopeatempoisessa pelissä.

Kapteenina kisoissa toimi Pasi Petriläinen. Hän oli ainoa 1978 syntyneiden ikäluokasta, joka oli pelannut kisoissa jo kaksi vuotta aiemmin.

− Petriläinen oli hyvä pelaaja ja myös kentän ulkopuolella kokoava voima. Hän otti muut huomioon, joten hän oli selkeä valinta kapteeniksi johtoryhmälle.

− Koko johtoryhmä (apuvalmentaja Juha Hietanen, joukkueenjohtaja Jarmo Koskinen) oli yhtenäinen ja se heijastui joukkueeseen. Kun joukkue oli ymmärtänyt hengen merkitys, tulimme kaikki hyvin toimeen. Yksi syy oli se, ettemme tehneet mitään lastentarhaa, palaveria palaverin perään ei ollut.

Suomi ei kuulunut turnauksen suosikkeihin, mutta joukkue otti siitä vain voimaa.

− Vitoseksi tai kuutoseksi meidät oli rankattu.

− Se ensimmäinen peli oli tärkeä. Viimeistään siitä pelistä voitto avasi positiiviset hanat. Joukkue ymmärsi, että tässä voidaan pärjätä.

Toisin kuin nyt, alkulohkoja ei pelattu pelkästään yhdessä paikassa. Suomikin kävi pelaamassa yhden ottelun Hämeenlinnassa. Kapanen näki visiittin Rinkelinmäelle vain positiivisena asiana.

− Teki ehkä hyvää lähteä pois isoista valoista pois. Kun se keikka meni hyvin, yleisö innostui entistä kovemmin.

Tunnelma nousi, mitä pidemmälle kisat etenivät. Alkulohkon lopussa jäljellä olivat ottelut Ruotsia ja Tšekkiä vastaan.

− Ruotsia vastaan oli tiukka peli, mutta siitä tuli tärkeä voitto. Tšekkiä vastaan oli lievää ylilatausta. Tasurin myötä kuitenkin pysyi se fiilis, että joukkue pysyi lyömättömänä.

− Pelifilosofia oli se, että kiekko on mahdollisimman paljon meillä. Liiallista riskiä ei otettu. Ehkä omista lähdimme hieman nopeammin, liikaa emme taaksepäin pelanneet. Muuten se on ollut pelifilosofiani. Tärkeää oli, että joukkue oli luisteleva ja antoi koko ajan vastustajan kiekolliseen painetta. Se piti pelivireyden yllä. Yleisö tykkäsi siitä, kun siinä tapahtui koko ajan.

Helpon Kazakstan-voiton jälkeen välierävastustaja oli Sveitsi. Maa oli yltänyt 18-vuotiaissa EM-pronssille edellisenä vuonna, joten aliarviointiin ei ollut varaa. Ottelu oli tiukka, mutta Suomi selvisi voittajana.

− Sveitsi alkoi silloin näyttämään, mitä on tulossa.

Loppuotteluvastustaja oli Venäjä. Päävalmentaja Kapanen toi esille valmistautumista.

− Meillä oli joka peliin slogan. Kanadaa vastaan inkkareilta päänahka pois ja niin edelleen. Joukkue keksi ne. Finaalissa tuotiin esille, kuinka isoisät pärjäsivät suurta ja mahtavaa vastaan, niin miksi emme mekään pärjäisi. Siitä tuli ajatus Kollaa kestää.

− Peli nosti sellaisen hurmion, millaista en ole muulloin nähnyt. Oli hyvin turvallinen olo sen suhteen, ettei joukkue ainakaan luovuta.

Joukkue ei todellakaan luovuttanut, vaikka Venäjä menikin johtoon. Pasi Puistola toi Suomen tasoihin, ja Niklas Hagman vastasi voittomaalista. Ennen turnausta Hagmanin valintaa joukkueeseen oli arvosteltu.

− Kun nopeus oli hyvä, kyllä hän sen myötä joukkueeseen kuului. Tietyt tahot arvostelivat, että otin vain entisen pelikaverin pojan joukkueeseen. Nikke näytti muutamalla tärkeällä maalilla olevansa paikkansa arvoinen.

» Lähetä palautetta toimitukselle