Kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat viikoittain ja kuukausittain mielipiteitään erinäisistä ajankohtaisista NHL-tapahtumista.
Detroitin Pavel Datsjuk, Tampa Bayn Martin St. Louis ja New Jerseyn Zach Parise kisaavat vuoden herrasmiespelaajan palkinnosta. Onko St. Louisista ja Parisesta Datsjukin haastajaksi?
Kimmo Vainikainen: Parisesta kyllä. St. Louisin kausi oli koko Lightningin tavoin liian vaisu. Parise sen sijaan pelasi uransa parhaan kauden ja ampui mahtavat 45 maalia. Datsjukin kokonaispistemäärä ja vähäisempi jäähymäärä vievät kuitenkin voiton.
Ville Pitkäranta: Lopulta palkinnolle ei ole muuta oikeaa osoitetta kuin Datsjuk, vaikkakin Parise pelasi erinomaisen kauden. Kenties ensi vuonna nähdään tiukempi taistelu.
Viime vuoden Stanley Cup-mestari Detroitista tuli ensimmäinen joukkue seitsemään vuoteen, joka voitti mestaruutta seuranneella kaudella pudotuspelisarjan. Mikä tekee menestyksen toistamisesta niin hankalaa?
Vainikainen: Ennen kaikkea kliseinen menestyskrapula. Pelaajien mahat ovat jo täynnä edelliskesän menestyksestä. Lisäksi muut joukkueet haluavat mestarin päänahan. Kukapa ei syttyisi hallitsevaa mestaria vastaan.
Pitkäranta: NHL:n pudotuspelit ovat kenties ammattiurheilun vaativin tapahtuma. Pitkän runkosarjan jälkeen pelataan vielä tiheään tahtiin äärimmäisen fyysistä kiekkoa, joka usein vaatii veronsa. Lisäksi mestaruuden voittaneet joukkueet ovat usein menettäneet avainpelaajiaan mestaruutta seuranneen kesän aikana. Detroit on onnistunut pitämään joukkueensa kasassa ja lisäksi vielä vahvistanut sitä Marian Hossan kaltaisella supertähdellä.
New York Rangersin ja Washington Capitalsin otteluparissa nähtiin tunteiden paloa, kun fanit saivat Rangers-valmentaja John Tortorellan kuumenemaan. Oliko veden ruiskimisesta ja juomapullon katsomoon heitosta Tortorellalle annettu yhden ottelun pelikielto oikeutettu?
Vainikainen: Oli ehdottomasti. Vaikka katsomosta sataisi ruumiin eritteitä, katsojiin ei käydä käsiksi eikä heitä heitellä erinäisillä esineillä. Turvamiesten tehtävä on hoitaa häiriköt katsomosta pois, valmentajan johtaa joukkueensa voittoon.
Pitkäranta: Pelikielto oli oikeutettu, mutta toivon, ettei tapaus muuta Tortorellan sähäkkää luonnetta. Juuri hänen kaltaisiaan henkilöitä liiga tarvitsee herättämään mielenkiintoa ja keskustelua. Faniakaan tuskin kauheasti sattui, taisi lähinnä olla tyytyväinen onnistuttuaan ärsyttämään vastustajan valmentajaa!
San Jose Sharks putosi jälleen "ennen aikojaan" pudotuspeleissä. Odotatko joukkueeseen muutoksia ensi kaudeksi?
Vainikainen: En. Sharksissa oli tarpeeksi kokemusta ja voittamisen kulttuuria. Se ei vain näkynyt kentällä, sillä liian moni runkopelaajista alisuoritti, ei vain paljon parjattu Joe Thornton. Etenkin Jevgeni Nabokovin koomailut olivat kohtalokkaita. Kenties joukkue ottaa pudotuspelipettymyksestä opikseen ja taistelee tulevalla kaudella kunniakkaammin. Paperilla joukkue kun näyttää edelleen mestaruuskandinaatilta. Vain muutaman alisuorittajan vaihtaminen voittamista haluavaan pudotuspelisoturiin pitäisi riittää.
Pitkäranta: Joitain muutoksia varmasti tapahtuu, mutta tuskin niitä mitä skandaalihakuinen media äänitorvineen hakee. Lehtien ja keskustelupalstojen haukkumien Thorntonin ja Patrick Marleaun sijaan heikosti esiintyneet veteraanit, joiden sopimus ovat katkolla, ovat helppoja ja ymmärrettäviä uhreja. Mike Grier, Rob Blake, Claude Lemieux ja Jeremy Roenick eivät esiintyneet pudotuspeleissä edukseen. Nabokovkin olisi voinut olla parempi, mutta edes samantasoisen korvaajan löytäminen on jotakuinkin mahdotonta – mikä joukkue nyt antaisi tähtimaalivahtinsa pois.
Vezina Trophyn ehdokkaat julkistettiin, ja jälleen heidän joukossaan oli suomalaisnimi. Onko Minnesotan Niklas Bäckströmillä mahdollisuuksia haastaa Bostonin Tim Thomasia tai Columbuksen Steve Masonia taistossa vuoden parhaan maalivahdin tittelistä?
Vainikainen: Ei. Palkinto menee varmuudella Thomasille. Mason pokkaa vuoden tulokkaalle jaettavan Calder Trophyn, joten Vezina jää muille maalivahdeille. Bäckström on mainio maalivahti, mutta ei Vezinan arvoinen tukipilari. Thomas oli Bruinsin runkosarjamenestykselle kenties tärkein yksittäinen syy. Kun muu joukkue nukkui, Thomas taisteli. Myös tilastot puhuvat Thomasin puolesta, sillä mies oli sekä päästettyjen maalien keskiarvolla että torjuntaprosentilla tarkasteltuna liigan kärkinimi.
Pitkäranta: Bäckström hyötyy Minnesotan pelityylistä kentällä, palkintoja jaettaessa se taitaa puolestaan olla haitta. Huippumaalivahtihan hän on ehdottomasti, mutta joukkueenkin pitäisi onnistua jossain. Thomasin Boston voitti konferenssinsa ja Mason puolestaan johdatti joukkueensa ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin. Taistelu jäänee oikeasti Thomasin ja Masonin välille ja, kun Mason on puolestaan myös mukana vuoden tulokkaan palkintokategoriassa, taitavat äänet suuntautua enemmän Thomasin suuntaan tänä vuonna. Hieno asia kuitenkin Bäckströmille olla edes ehdolla vuoden maalivahdiksi, vastaavaa kunnianosoitusta ei useimmille satu kohdalle ikinä.