Nuorten maajoukkueen ohjelmaan tuli myös uusi lisä, sillä joukkue kävi pelaamassa yhden ottelun jokaisen Mestis-joukkueen vieraana. Nämä ottelut käytettiin pitkälti pelaajien testaamiseen. 12 ottelusta joukkue voitti viisi, hävisi kuusi ja pelasi yhden tasan. Mukana kävi peräti 62 kenttäpelaajaa ja kahdeksan maalivahtia, joista neljä sai myös pelata. Eniten otteluita ryhmän mukana pelasivat Joni Lappalainen ja Mikko Kalteva. Lappalainen ei mahtunut turnausjoukkueeseen, Kalteva sen sijaan oli mukana puolustuksessa.
Mestis-kiertue toi esiin yhden yllätysnimistä, Lennart Petrellin. Hän ei ollut alkujaan millään tavalla suunnitelmissa, mutta hätäkutsu Kirkkonummelle toi mahdollisuuksia lisänäyttöihin ja sitä kautta myös kisapaikan.
Kanada oli etukäteen suosikkeja, vaikka maa elikin pitkää kuivaa kautta. Kuusi edellistä turnausta oli päättynyt ilman kultamitalia, vaikka maa olikin viiden himmeämmän mitalin putkessa. Vuonna 1984 syntyneiden ikäluokka oli päässyt ottelemaan maailmanmestaruudesta jo 18-vuotiaina, ja silloin mestari oli USA. Unohtaa ei sopinut myöskään Venäjää, joka toi kisoihin Aleksandr Ovetškinin ja Jevgeni Malkinin.
Suomen odotukset olivat maltilliset. MM-kisoissa Suomi oli jäänyt neljänneksi, ja silloin kuudenneksi jäänyt Kanada oli ilman parasta mahdollista miehistöään, koska junioriliigojen pudotuspelit olivat vauhdissa. Kasikolmosten kova ikäluokka oli vanhentunut nuorten kisoista ja alkoivat tasollisesti heikommat vuodet. Pääikäluokka sisälsi toki Pohjois-Amerikasta tulleiden Sean Bergenheimin ja Hannu Toivosen sekä Jokereissa läpimurtoaan tehneiden Valtteri Filppulan ja Sami Lepistön tapaisia pelaajia.
Suomen turnaus alkoi tappiolla
Edellisen kotiturnauksen tapaan Suomi avasi turnauksen Kanadaa vastaan. Tällä kertaa peli päättyi tappioon, kun Kanada vei ottelun 3-0. Lähinnä kuparisen rikkomista oli Lepistö, joka ampui tolppaan siinä vaiheessa, kun Kanada johti vain maalilla.
Pääareenana kisoissa oli tällä kertaa Helsingin jäähalli, mutta toista ottelua varten Suomi matkusti edellisen turnauksen tapaan Hämeenlinnaan. Tšekki kaatui komeasti 3-2 kovan taistelun jälkeen. Rostislav Oleszin kahden osuman jälkeen Suomi nousi kahden maalin takaa tehden maalin juuri ennen toista erätaukoa ja heti kolmannen erän alussa. Petrellin innokkuus toi hänelle suihkukomennuksen, mutta Suomi kesti viiden minuutin alivoimansa ja lopulta Filppula iski voitto-osuman alle viisi minuuttia ennen loppua.
Kolmas vastustaja oli kisojen heikoin joukkue Ukraina, joka kaatuikin 14-1. Lepistö teki kolme maalia, Jarkko Immonen ja Filppula kaksi. Ottelu toi kuitenkin myös takaiskun, sillä Oskari Korpikari loukkasi olkapäänsä, ja turnaus jäi kesken. Suomi joutui jatkamaan kuuden puolustajan voimin. Sairastunut Aravirta oli sivussa ottelusta, kuten myös Petrell, jolle oli annettu kahden ottelun pelikielto.
Alkulohko päättyi Sveitsiä vastaan. Tappio olisi tiennyt maalierovertailua kolmen maan kesken, mutta Suomi selvisi voittajana ja otti näin lohkon kakkospaikan.
Pudotuspelijärjestelmä oli tällä kertaa sellainen, että kolme parasta pääsi jatkoon. Lohkovoittajille avautui paikka suoraan välieriin ja kakkoset pelasivat kolmosia vastaan kahdesta muusta paikasta. Suomen lohkossa Kanada selvitti ottelut puhtaalla pelillä ja oli näin neljän parhaan joukossa.
Toisessa lohkossa USA piti pintansa ja eteni niin ikään puhtaalla pelillä välieriin. Keskenään tasan pelanneet Slovakia ja Venäjä jättivät Ruotsin putoamissarjaan. Slovakia selvisi maalierovertailussa edelle, mutta se vaati viime hetkien voittoa Ruotsista. Branislav Fabry teki ottelun ainoan maalin 36 sekuntia ennen päätössummeria.
Putoamissarjassa pelin henki oli se, että kaksi joukkueista säilyy ja kaksi putoaa. Kohtalot ratkesivat jo avauskierroksella, kun Ruotsi kukisti Ukrainan ja Sveitsi Itävallan. Molemmat olivat näin neljässä pisteessä, kun alkulohkon ottelut oli laskettu mukaan. Ruotsi voitti kamppailun seitsemännestä sijasta.
Puolivälierissä tarjottiin naapurien kohtaamisia. Tšekki voitti Slovakian 4-2, vaikka slovakit johtivat peliä kahteen otteeseen. Voittomaali syntyi toisessa erässä Jiri Hudlerin toimesta.
Suomen ja Venäjän ottelu eteni tasaisissa merkeissä. Joukkueen kapteeni Joni Töykkälä avasi maalinteon jo neljännellä minuutilla, mutta Juri Jermolin tasoitti vain puoli minuuttia myöhemmin. Venäjäkin pääsi nauttimaan johtoasemasta kahteen kertaan. Siihen aikaan varsin tuntematon WHL-vahvistus Masi Marjamäki iski pelin tasoihin kahdesti ja odotettiin jatkoaikaa.
Sitä ei tullut koskaan. Aleksandr Sjomin antoi harhasyötön ja paitsiolta haiskahtaneen tilanteen jälkeen Filppula laukoi heti siniviivan jälkeen kiekon kohti maalia. Laukaus muutti suuntaa venäläispelaajan mailasta ja yllätti maalivahti Konstantin Barulinin. Pelaamatta oli enää 13 sekuntia.
Puolivälierien häviäjät pelasivat vielä sijoitusottelun, jonka voitti Venäjä maalein 3-2. Voittomaalin tehnyt Ovetškin joutui kolmannessa erässä suihkuun, mutta Slovakia ei onnistunut hyödyntämään tilannetta.
USA ja Suomi nousivat päätöserässä
Välierissä Kanada ja Tšekki kohtasivat toistamiseen turnauksen aikana. Ensimmäinen peli meni Kanadalla 5-2, mutta välierässä ero oli suurempi. Neljän päätöserässä tehdyn maalin myötä Kanada eteni jälleen finaaliin maalein 7-1. Ottelussa kohua herätti turnauksen puolustajien parhaimmistoon kuuluneen Dion Phaneufin taklaus Olesziin, josta kanadalainen sai suihkukomennuksen.
Suomen vastustaja välierässä oli USA. Suomi oli hyvin pelissä mukana, mutta ei onnistunut käyttämään tilaisuuksiaan, kuten Filppulan ja Töykkälän läpiajoja. Toisessa päässä Lepistön ja Ville Varakkaan virheet johtivat maaleihin, ja USA karkasi kahden maalin johtoon. Teemu Nurmi kavensi viimeisen minuutin alussa ilman maalivahtia, mutta USA kesti lopun ja eteni toistamiseen ikäluokan kisoissa finaaliin. Edellisestä kerrasta oli seitsemän vuotta, ja silloin jenkit olivat hävinneet Kanadalle.
Pronssiottelussa Suomen puolustus joutui entistä tukalampaan tilanteeseen Anssi Salmelan loukkaannuttua. Tsekki johti kahden erän jälkeen Roman Vondracekin maalilla. Suomi näytti kuitenkin viimeisessä erässä kotiyleisölle taistelutahtoa ja käänsi ottelun 2-1-voitoksi. Maaleista vastasivat joukkueen nuorin pelaaja Lauri Tukonen sekä Tommi Oksa. Ennen peliä joukkueelle oli tiedostettu, että monen pelaajan kohdalla kyseessä voi olla viimeinen ottelu maajoukkueuralla. Näistä yksi tuli olemaan juuri Oksa, joka ei koskaan tehnyt kunnollista läpimurtoa aikuisten pääsarjatasolle.
Turnaus sai jännittävän huipennuksen. Finaalin avauserässä Nigel Dawes ja Dan Fritsche tekivät maalin mieheen ja näin erätauolle mentiin tasalukemissa 1-1. Dawesin illan toinen heti toisen erän alkuun sai seuraa Anthony Stewartin osumasta, joten Kanada johti 3-1 toisella erätauolla. Kaksikko muodosti Kanadan parhaat pistemiehet turnauksessa, sillä molemmat iskivät 11 pistettä, kuten myös USA:n Zach Parise.
Peli ei kuitenkaan ollut ohi. Patrick O'Sullivan ja Ryan Kesler toivat USA:n pikavauhtia tasoihin kolmannessa erässä. Ratkaisumaali oli erikoinen. O'Sullivania tavoiteltiin pitkällä syötöllä, mutta jenkkihyökkääjä ei saanut sitä kiinni. Kanadan maalivahti, edelliskesän ykkösvaraus Marc-Andre Fleury yritti pelata mailalla kiekon pois vaaravyöhykkeeltä, mutta ampuikin sen päin puolustaja Braydon Coburnia, josta kiekko pomppasi takaisin ja maaliin. Kanada ei enää pystynyt tätä osumaa kuittaamaan, vaan USA otti maalle sen ensimmäisen mestaruuden alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa.
USA:n Al Montoya valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Tähdistökentän puolustajiksi pääsivät Lepistö ja Phaneuf. Hyökkäysketjun muodostivat Jeff Carter, Filppula sekä Parise.