Kun Pekka Virta otti ensimmäisen kerran KalPan päävalmentajan tehtävät, oli KalPa Liigan viimeinen. Nyt savolaisten ranking on tismalleen sama, mutta pelaajamateriaaliltaan lähtökohta on parempi. Aika Virran toiselle kaudelle on otollinen, sillä viime kauden todellinen mahalasku niin pelillisesti kuin tuloksellisesti taannee paremman työrauhan.
Koko organisaatiossa uskotaan Virran palauttavan seuran "pelillisen identiteetin", niin kuin urheilutoimenjohtaja Kimmo Kapanen muotoili keväällä seuran tiedotteessa. Identiteetin kulmakiviksi Kapanen mainitsi liikkuvan ja energisen taitokiekon.
Niin johtoportaassa kuin valmennuksessakin vannotaan nyt pitkäjänteisen työn voimaan. Tuleva kausi on vielä enemmän tai vähemmän uuden sisäänajoa, vaikka mistään välikaudesta ei voi puhua. Mitalihaaveet ovat epärealistisia, mutta pudotuspelit siintävät organisaation silmissä.
Se identiteetti
KalPa on jo vuosia linjannut identiteetikseen liikkuvan taitokiekon. Eikä siinä mitään, molemmat peruspilarit kun ovat savolaiseen kiekkoiluun varsin sopivia. Toisille identiteetin vaaliminen tarkoittaa pitkien perinteiden kunnioittamista, toisille ahtautumista väkisin liian pieniin raameihin.
Pelitavallisesti alkukauden otteluissa on nähty vahva paluu Virran edellisiin KalPa-vuosiin. Pelaamisen keskiössä on kiekkokontrolli, jota vaalitaan joka tilanteessa. Peliväline pyritään pelaamaan omille myös paineen alla, jotta peli etenisi jouhevasti ja organisoidusti hyökkäyssuuntaan.
Pelaamisen kulloistakin vaihetta on itse asiassa välillä vaikea kategorisoida joko hyökkäyspelaamiseen tai puolustuspelaamiseen, sillä KalPa puolustaa paljon myös kiekkoa hallitsemalla.
Kiekon kontrollointiin tarvitaan paljon syöttämistä ja kiekottomilta vapaan tilan hakemista. Jos lasketaan pelkästään syöttöjen määrää, syöttää KalPa ensi kaudella huomattavasti viime kautta enemmän.
Hyökkäysalueen kulmapelit ovat myös osa KalPan peliä. Kulmapeli toimii sekä puolustus- että hyökkäyselementtinä. KalPalle isompi hyökkäysalue sopii mainiosti, sillä joukkue pyrkii liikuttamaan kiekkoa koko alueella. Pelaajien aktiivisella liikkeellä, syöttämisellä ja paikanvaihdoilla pyritään kuluttamaan vastustajien energiaa. Hyökkäysalueen pelaamisessa on mukana koko viisikko.
Pudotuspelipaikka puoli voittoa
KalPan pelitavan vahvuudet ja heikkoudet tulevat samassa paketissa. Kiekon kontrollointi on aina sekä uhka että mahdollisuus. Syöttämällä paljon myös riskit kasvavat. Pelaaminen vaatiikin pelaajilta äärimmäisen hyvää keskittymistä, sillä jo yksi huono syöttö voi murentaa palapelin. On aiheellista kysyä, riittääkö pelaajien taitotaso Virran pelitapaan?
On yleinen harhaluulo, että Virta haluaisi peluuttaa jollain tapaa hidasta peliä. Kontrollilähdötkin pyritään suorittamaan nopeasti, mutta ei hajanaisen viisikon kustannuksella. Katsojien kannattaakin seurata sitä, miten nopeasti KalPa saa kiekon liikkeelle ja kuinka kauan yksi pelaaja pitää kiekkoa hallussaan. Vaikka kiekkoa pyritään kontrolloimaan, tarkoitus on kierrättää kiekkoa nopeasti pelaajalta toiselle.
Yksi kysymysmerkki on KalPan puolustusalueen puolustuspelaaminen. Porissa Virran puolustus perustui paljon miesvartiointiin aluepuolustamisen sijaan, eikä se ottanut toimiakseen. Kokonaisuuden kannalta kokeneiden pelaajien merkitys on äärettömän suuri. Mikäli konkarit ostavat Virran ajatukset ja myyvät ne eteenpäin joukkueen nuorisokaartille, on joukkue ainakin yhtenäinen.
Kenties tärkein asia koko kautta ajatellen on se, miten KalPan pelitapa kauden mittaan kehittyy. Virran pelitapa ei yllätä enää ketään, mutta hyvä perussuorittaminen voi kantaa aina pudotuspeleihin saakka. Se olisi Savossa jo puoli voittoa, vaikka pudotuspelimenestykseen ei usko juuri kukaan.
