Kärppieen alkukauden puheenaiheita perkaavat Jatkoajan Oulun toimituksen Ilari Savonen ja Janne Onnela sekä sanomalehti Kalevan urheilutoimittaja Kimmo Siira.
Voiko Kärppien alkukauden suoritusta sanoa onnistuneeksi?
Ilari Savonen: Se on ollut kaikilla mittareilla onnistunut. Tilanne on tällä hetkellä erinomainen, jos vielä muistelee sarjakauden ensimmäisiä otteluita. Vielä kun samalla muistaa sen, että Kärpillä on ollut hurja määrä loukkaantumisia. Ilman niitäkin alkukausi olisi mennyt varsin hyvin nappiin.
Janne Onnela: Joukkue on tehnyt liigassa eniten maaleja ja päästänyt vähiten. Jos pelejä olisi alla yhtä paljon kuin sarjakärjellä, olisivat oululaiset liigan piikkipaikalla. Tähän kun lisätään vielä se karu fakta, että jokaisesta ottelusta keskimäärin kuusi kärppäpelaajaa on ollut sivussa loukkaantumisten takia. Kuka tätä ei kutsuisi onnistumiseksi?
Kimmo Siira: Voi – varsinkin, kun muistaa vaatimattoman harjoituspelikauden, ensimmäisten liigakierrosten tuskan ja joukkuetta koetelleen loukkaantumissuman. Toki tuolla pelaajabudjetilla ja noilla värväyksillä pitääkin tehdä tulosta. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Onko Kärppien peli tällä hetkellä jopa yllättävän valmista?
Savonen: On. Se on erittäin valmista. Kärpät puolustaa hyvin ja tiiviisti, hyökkäyksessä on punainen lanka ja jokaisessa pelissä joukkue tuottaa voittoon tarvittavan määrän maalipaikkoja. Perusrunko pelaamisen pohjalla on erittäin laadukas. Nyt joukkue voi keskittyä hiomaan ylivoimansa kuntoon. Ylipäätänsä kokonaispaketti on ihan aidosti lupaava, eivätkä voitot perustu pelkkiin yksilösuorituksiin.
Onnela: Tavallaan kyllä. Varsinkin kun otetaan huomioon kuinka paljon joukkueen kokoonpano on elänyt alkukauden aikana. Kärpät puolustaa hyvin, mutta hyökkäyspäässä tehoja täytyy löytyä jatkossa laajemmalta rintamalta. Loppukautta ajatellen kakkoskentästä täytyy saada tehokkaampi ja nelosketjusta enemmän perinteiinen energinen rymistelijä.
Siira: Kärpät on tehnyt sarjassa eniten ja päästänyt vähiten maaleja. Pelaamisen peruselementit ovat siis kunnossa, samoin roolinjako joukkueen sisällä. Ylivoimapelissä ”poikittaissyöttö Haatajalle ja toivotaan parasta” -metodi kaipaisi päivitystä.
Pelillisten seikkojen sijasta puhuisin enemmän henkisestä puolesta. Tämän hetken Kärpät on peleissä aidosti läsnä, valmis kamppailemaan ja voittamaan joka ilta. Se ei ole ollut Oulussa itsestäänselvyys viime vuosina. Kun tunnelataus on aito, myös pelilliset asiat loksahtavat jengoilleen. Jos tunnetta ei ole, ei tapahdu mitään muutakaan.
Mikä merkitys Kärppien NHL-avuilla on ollut joukkueen suorittamiseen? Mitä jatkossa heiltä voi odottaa?
Savonen: Valtaisa. Jussi Jokisen ensimmäisen pätkän aikana oululaisten juna asettui oikealle raiteeelle. Jason Demersin panos on ollut valtaisa oululaisten puolustuksessa ja Kyle Turris on ollut laadukas ykkössentteri. He ovat ottaneet roolia, johtaneet ja näyttäneet mallia nuoremmille, jotka ovat ottaneet esimerkin avosylin vastaan. Demers on ollut ja on SM-liigan paras pelaaja, mikä kertoo paljon hänen panoksestaan. Kaikki NHL-avut pelaavat joukkueelle, eivätkä omalle egolle.
Onnela: Merkitys on ollut suuri. Jokisen paluu teki Kärpistä voittavan joukkueen. Demers on puhtaasti pelillisiä asioita tarkasteltaessa näistä kolmesta paras pelaaja tällä hetkellä. Turris ei yllä vielä aivan näiden kahden tasolle.
Kärppien työsulku-strategia on muutenkin erittäin onnistunut. On hankittu yksi motivoitunut oma poika sekä kaksi nuorta kovassa nousussa olevaa pelaajaa.
Siira: Jokinen tuli Ouluun juuri kun Kärpät tarvitsi häntä eniten. Hän vapautti joukkueen henkisen ilmapiirin jo ensimmäisessä ottelussaan. Hän ei tehnyt parempia pelaajia vain ketjukavereistaan, vaan kaikki pelaajat kokivat Jokisen tulon jälkeen parin sentin henkisen kasvupyrähdyksen.
Itse olen kutsunut Kärppien urheilutoimenjohtajaa Harri Ahoa takavuosina ”sokeaksi sorsastajaksi”, mutta Demersin pestaus todisti, että seurassa on otettu aiemmasta hakuammunnasta opiksi. Jos Joni Pitkänen tulee Kärppiin, hänen pitää pelata todella hyvin yltääkseen Demersin tasolle.
Turris on pitänyt kohtuullisesti ykköskentän pelin kasassa Jokisen lähdön jälkeen ja täyttänyt paikkansa. Odotusarvo on, että Jokisen paluun myötä Kärppien ylivoimapeli terävöityy keskinkertaisesta timanttiseksi. NHL-apujen merkitys kirkastuu Oulussa vasta työsulun päättymisen jälkeen. Uskon, että Kärpät on tuolloin hetkellisesti vaikeuksissa.
Ketkä yksilöt olivat alkukaudella suurimpia onnistujia?
Savonen: Demers ja Juha-Pekka Haataja ovat olleet ne suurimmat onnistujat. Ivan Huml on paria hölmöilyä lukuun ottamatta pelannut hyvin, Julius Junttila on löytänyt tasaisuuden, Toni Kähkönen on ollut erittäin hyvä omassa roolissaan ja vielä mitä. Onnistuneita suorittajia on ollut pitkän listan verran.
Onnela: Haataja ja Demers nousevat ylitse muiden. Muutamista aivopieruista huolimatta en voi ohittaa myöskään Humlin nimeä. Huml on jäänyt hieman Haatajan varjoon, vaikka tehtailee pisteitä aivan samaan tahtiin. Myös molemmat maalivahdit ovat onnistuneet hyvin, kuten puolustuksessa yllättänyt Vladimir Emingerkin.
Siira: Haatajan tarina on käyty jo läpi. Nostaisin esiin Kähkösen, joka on Hannu Aravirralle tärkeä työkalu. Kun joukkueessa on Kähkösen kaltainen jääsoturi, ei yksikään ammattiylpeä kollega kehtaa kurvata hyökkäyspäästä omiin selkä suorana.
Keiltä on lupa odottaa parempaa?
Savonen: Tämä onkin jo pahempi kysymys. Alisuorittajia ei ole lähes laisinkaan, vaikka loukkaantunut Tomas Plihal pelasikin hieman heppoisen alkukauden. Tietenkin erikoistilanteissa ylivoiman puolella useammalla kaverilla on vielä petraamista, mutta yksittäisiä kohteita tähän kysymykseen on vaikea löytää.
Onnela: Laitan tähän kaksi nimeä. Plihal ja Miikka Salomäki. Plihal hankittiin Ouluun jopa ykkössentteriksi, mutta ei ole pystynyt vastaamaan haasteeseen. Viime kaudella härkä veti usein joukkoja, mutta tällä kaudella Salomäki ei ole löytänyt tehoja eikä ole pystynyt ottamaan seuraava askelta urallaan. Häiritseekö armeija vai legendaarinen läpimurtokauden jälkeinen kirous?
Siira: Mikko Lehtoselta. Viime vuosina Kärpät ei ole saanut Lehtoselta panosta, josta se on pelaajalle maksanut. Kyse ei ole vain tehopisteistä, plussista tai miinuksista, vaan kokonaisvaltaisesta johtajuudesta. Parhaimpina hetkinään Lehtonen on yhä SM-liigan parhaita yleispuolustajia, mutta liian usein mies tyytyy tekemään vain pakollisen. Potentiaalin tietäen ei kannata kysyä, miten hyvä Lehtonen on, vaan miten hyvä hän ei ole. Lehtonen on petrannut viime kaudesta, mutta parantamisen varaa on edelleen.
Juha-Pekka Haataja teki pitkän jatkosopimuksen Kärppien kanssa. Oliko kyseessä pelkkä rahojen varmistus KHL-peikkoa ajatellen?
Savonen: Ei, vaan laadukkaan hyökkääjän kiinnitys seuraaville kausille. KHL:stä puhutaan nyt paljon Haatajan ympärillä, mutta ei hän sinne lähde muuten kuin jos tarjolla on laadukkaat olosuhteet. Silloin vaihtoehdot ovat lopulta aika vähissä ja silloin siirron todennäköisyys pienenee. Kärpät loi nyt itselleen win-win-tilanteen. Haatajan lähtiessä hyvät rahat kohdistuvat seuran tilille ja Haatajan jäädessä seuralla on SM-liigan parhaimpien hyökkääjien joukkoon kuuluva laituri.
Onnela: Haataja on huippuvireensä takia joutunut pohtimaan tulevaisuuttaan jo tässä vaiheessa kautta. Päätös on syntynyt ja vaihtoehdot ovat joko Kärpät tai oman arvioni mukaan Moskovan, Pietarin tai Riian KHL-seurat. Jos joku näistä seuroista on valmis ostamaan Haatajan ulos Kärpistä ja maksamaan muhkean palkan, on hyökkääjä varmasti valmis lähtemään. Vaikka heti.
Siira: Suora jatkosopimus tuo taloudellista turvaa Haatajalle, mutta toki ratkaisu oli tärkeämpi Kärpille. Olisi ollut noloa, jos Haataja olisi livahtanut kauden päätyttyä KHL:ään ilman siirtokorvausta.
