Blues ja Kärpät ovat olleet keskenään todellisia kilpakumppaneita koko 2000-luvun ajan. Joukkueiden välillä on käyty ikimuistoisia pudotuspelisarjoja vuosien varrella.
Mihin Blues kulminoitui viimeisimpien vuosien aikana? Raakaan työntekoon, loppuun asti taisteluun, suoranaiseen ajokoirakiekkoon. Kuka oli suoranainen pienoiskuva koko sinisestä joukkueesta? Toni Kähkönen.
26-vuotias hyökkääjä teki viime keväänä rohkean päätöksen. Hän jätti taakseen Bluesin kapteenin roolin, tutut ystävät, läheiset ja matkasi Ouluun. Kähkönen halusi vaihtelua ja kiekollista roolia. Hän halusi mennä pelaajana eteenpäin.
Alussa hän tutustui vielä Kärppien systeemeihin ja pelitapaan. Silti hän on ollut koko ajan ehdottoman tärkeä pelaaja oululaisille ja päävalmentaja Hannu Aravirralle. Hän on joukkueessa yksi suurista johtajista ilman kapteenistoon kuulumistakin.
Tärkeän alueen tekijä
Kähkönen ei ole yleensä kaukaloon astuessaan se taitavin pelaaja. Hän ei heitä pelitilanteissa yllättäviä jalkakikkoja sun muita sirkustemppuja. Sellaiset temput eivät ole Kähköstä.
Millainen se todellinen Kähkönen on kaukalossa? Se, joka tekee töitä koko ajan. Ei tule hetkeä, jolloin hän laiskottelee tai on välinpitämätön joukkuetta kohtaan. Tai hetkeä, jolloin hän päättää jäädä kulmaan pyörimään ja pelkää mennä sota-alueelle, maalin eteen.
Sille tontille, jossa hän on yksi liigan parhaista pelaajista.
Tässä välissä voi heittää yhden sulan Kärppien urheilutoimenjohtajan Harri Ahon hattuun. Oululaisjoukkueella ei ole ollut pitkään aikaan todellista maalinedustapelaajaa erityisesti ylivoimalla. Miikka Salomäki on vähän sitä, mutta hänen osaamisensa kohdistuu röyhkeisiin maalille nousuihin, ei maalilla operoimiseen.
Kähkösen kaltaiset pelaajatyypit ovat vähissä. Sellaiset, jotka ottavat iskuja vastaan, uskaltavat olla maskissa ja pystyvät räppäämään kiekkoja ahtaista väleistä sisään. Ylipäätään niitäkin pelaajia on vähän, jotka menevät päättäväisesti ahertamaan maalille ilman käskemistä.
Kähkönen on tehnyt tällä kaudella kahdeksan maalia. Kuinka monta niistä on kolmen metrin säteellä maalista. Kaikki.
Kuinka tärkeitä nuo kahdeksan maalia ovat jo olleet oululaisille? Erittäin tärkeitä. Kuinka tärkeitä tuollaiset maalit ovat pudotuspeleissä? Vielä tärkeämpiä.
Kun kevät koittaa
Alivoiman luottomies, ylivoiman maalinedustapelaaja, luotettava kakkosketjun hyökkääjä. Kähkönen saa päävalmentaja Aravirralta erittäin paljon luottoa. Syystäkin. Vaasasta aikanaan liikkeelle lähtenyt hyökkääjä on yksinkertaisesti niin monipuolinen, että häntä voi hyödyntää kaikilla pelin osa-alueilla.
Mutta sehän näkyy nopeasti liikkeessä, kun kuormaa tulee paljon. Vai näkyykö? Todella vähän Kähkösen kohdalla.
Kähkönen on nimenomaan urheilija, hän on huippukunnossa. Moni oululaisjoukkueen kärkiketjujen hyökkääjä alkoi piiputtaa maajoukkuetaukoa edeltäneissä otteluissa. Mitä Kähkönen teki? Nakkasi hattutempun viimeiseen peliin ennen taukoa. Pelasi erittäin tasapainoisen pelin ja niin edelleen.
Kähkösen kohdalla on turha tuijottaa pelkkää pistelukemaa. Hänen kokonaispanoksensa on yksinkertaisesti erittäin suuri. Siitä ei ole saatu edes kaikkea vielä käyttöön.
Kähkösen kohdalla kannattaa aina muistaa se kauden päätteeksi tuleva huipennuksen aika. Pudotuspelit. Siellä hänen kaltaisista pelaajista on jopa pulaa. Kähkösen aiemmin luetellut pelaajaominaisuudet ovat niitä, joita kevään tiukoissa peleissä kaivataan ja vaaditaan.
Entinen Blues-kapteeni johtaa jo omalla esimerkillä nyt Kärppiä. Kakkosketjussa viimeisimmissä peleissä pelanneet Salomäki ja Julius Junttila eivät vedä yhtään löysää vaihtoa, kun Kähkönen raataa koko ajan täydellä asenteella vieressä. Eivät he muutenkaan löysäile, mutta nyt he eivät vain yksinkertaisesti kehtaa edes miettiä sellaista.
Kähkösen kaltaisia pelaajia voittava joukkue tarvitsee. Sellaisen oululaisjoukkue on nyt saanut. Nyt voi vain jäädä odottamaan sitä, millainen merkitys hänellä on Kärppien menestykseen keväällä. Miten hän nousee esille tiukkoina hetkinä.
Onko hän jopa se ratkaiseva palanen, jonka avulla oululaiset kamppailevat mestaruuden itselleen?
