Alkukausi tahkottiin vielä Petri Niukkasen valmennuksessa ennen kuin valmentajaksi pestattiin Kari Makkonen. Puolustuspelissä nähtiin välittömästi muutos. Makkosen ohjeistuksen mukaisesti kiekko pyrittiin nostamaan nopeasti omasta päästä ylös, eikä sitä enää haudottu omalla alueella. Tällä muutoksella oli ajan mittaan myönteinen vaikutus, kun TUTO nousi lopulta karsijan paikalta pudotuspelijoukkueeksi asti.
Alkavaksi kaudeksi mies penkin takana on jälleen vaihtunut. Makkosen pesti jäi lyhyeksi ja varatoimitusjohtaja Juhani Tamminen vaihtoi kengät ja puvun hokkareihin ja haalareihin.Viime kauden avainpelaajat saatiin pidettyä Turussa, ja heidän lisäkseen joukkueessa on jonkin verran uusia pelaajia, joista osa kuitenkin jo turkulaisyleisölle tuttuja. Kokoonpanossa selvin muutos on nähtävissä puolustuksessa, jonne on liittynyt neljä uutta puolustajaa.
Maalivahtipelissä luotetaan vanhaan kaksikkoon
Tommi Virtasen loukkaantuminen viime kaudella sotki hieman pakkaa. Joukkueessa kävi kääntymässä useampi maalivahti. Mikael Vuorio ei kyennyt auttamaan joukkuetta, mutta viimeiseksi joukkueeseen tullut Juho Santanen osoittautui pelimieheksi. Kauden lopulla Virtanen teki paluun veräjänsuulle, muttei enää ollut alkukauden vireessä.
Tulevaan kauteen joukkue lähtee samalla kaksikolla kuin viime kauteen. Muutosta ei ole väkisin koetettu saada aikaan. Parhaimmillaan loistava, tasaisesti pelaava ja jo hieman kokeneempi Virtanen saa uuden mahdollisuuden. Hänen torjuntansa pitivät TUTOn mukavasti pelissä mukana vielä viime kauden alkukaudella, mutta vire hieman katosi loukkaantumisen jälkeen. Hänen tilalleen maalille laitetulta Kim Törnströmiltä puuttuu kuitenkin pelikokemusta.
Tämän seurauksena Törnströmin otteet eivät ole tasaisia tai perusvarmoja. Hän on kuitenkin parhaimmillaan hyvä maalivahti ja tuuraaja. Viime kaudella heidän välilleen toivottiin kilpailuasetelmaa, mutta lopulta Santanen napattiin seuran ulkopuolelta. Pieniä epävarmuustekijöitä nykyisen maalivahtikaksikon kohdalla on, mutta jos kaikki menee niin kuin pitäisi mennä, Virtanen tulee olemaan yksi sarjan parhaimmista maalivahdeista.
Astetta kovempi puolustus
Kokoonpanossa suurin muutos on tapahtunut puolustuspäässä. Viime kaudella pelanneista puolustajista mukana ovat Markus Laine, Olli-Pekka Viitaniemi, Mikael Aaltonen ja Marlo Koponen. Vahvuudesta poistuneisiin puolustajiin kuuluvat Kai Syväsalmi, Miro Rahkola, Jere Ölander ja Otto-Eemeli Linke.
Joukkueeseen jääneistä puolustajista Laine on kesän mittaan pudottanut muutaman kilon ja hänen liikkeensä on parantunut. Mies on jo aiemmin ollut yksi TUTOn johtavia puolustajia sekä puolustus- että hyökkäyspäässä. Hyviä tehoja takoneelta ”Mötöltä” odotetaan paljon myös alkavalla kaudella.
Koponen pelasi viime kaudella paljon. Hän kuului joukkueen runkopuolustajiin, jolle annettiin myös paljon ylivoimavastuuta. Hyökkäyspään pelaamisessa Koponen teki kuitenkin paljon kummallisia virheitä. Tulevaksi kaudeksi hänen roolinsa saattaa muuttua hieman puolustavammaksi, jolloin hän tulee pelaamaan omimmalla alueellaan. Aaltonen paransi jo viime kaudella kauden loppua kohden, ja kehitys jatkuu. Hänestä on kehittymässä hyvä kiekollinen puolustaja, jolle saattaa löytyä käyttöä myös ylivoimissa. Viitaniemi pelasi lopulta viime kaudella vähänlaisesti miesten otteluita ja sama trendi saattaa jatkua myös alkavalla kaudella.
Uusina pelaajina joukkueeseen ovat saapuneet Pasi Hirvonen ja Iiro Vehmanen SaPKosta, Riku Väkiparta Jokereiden A-nuorista sekä Tony Vidgren Peliitoista. Lähtökohtaisesti Hirvoselta ja Vehmaselta odotetaan paljon. Sen sijaan Väkiparta tulee pelaamaan vasta ensimmäisen kautensa miesten sarjassa ja Vidgrenin viimeiset kaudet ovat olleet erinäisten loukkaantumisten sävyttämiä sekä rikkonaisia.
Hirvoseen kohdistuvat erityisen suuret odotukset, sillä viime kaudella mies pelasi liigaa TPS:ssä ja kuului savonlinnalaisten runkopuolustajiin. Hirvonen on tulevalla kaudella joukkueen kiekollisia johtajia, joka osaa pelata myös fyysistä peliä. Vehmasen ollessa kentälllä sen sijaan ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Toistaiseksi hänen otteensa ovat olleet ailahtelevia.
Väkiparta oli nuorten maajoukkueen kuvioissa vielä muutama kausi sitten, mutta Jokereissa hän kartutti lopulta kokemustaan vain nuorten peleissä. Kiekollisena pelaajana hän on joukkueen parhaita, mutta liikkeessä on parannettavaa.
Vidgren puolestaan oli Lukon A-junioreiden johtavia puolustajia ja pääsi pelaamaan liigaa, kunnes loukkaantui pahasti Vladimir Ryzhkovin käsittelyssä nuorten pudotuspeleissä kolme vuotta sitten. Sen jälkeen jokainen kausi on jäänyt loukkaantumisten vuoksi vajaiksi. Hän on lahjakas kiekkoilija, joka parantaa varmasti kauden mittaan ja saattaa parhaimmillaan yltää kärkiketjuihin, mutta rikkonaiset kaudet eivät ole voineet olla vaikuttamatta hänen kehitykseensä ja peliinsä. Toivoa sopii, että hän saisi vihdoin ehjän kauden alleen.
Kokonaisuudessaan puolustus on nyt viime kautta tasapainoisempi. Oikeilla roolituksilla siitä on otettavissa irti kaikki se, mitä tarvitaan sarjan kärkisijoille pääsemiseksi. Pelaajapotentiaali ja tasaisuus tulevat olemaan valttia myös silloin, jos joku kokoonpanosta loukkaantuu tai joutuu muuten sivuun. Tällä saattaa olla kauden vanhetessa suuri merkitys, kun aletaan arpoa niitä lopullisia sijoituksia.
Hyökkäyksessä uutta ja vanhaa
Viime kaudella joukkueella oli yksi sarjan parhaista hyökkäyskolmikoista ja maalitilaston voittaja Aki Keinänen. Hyökkäyspäässä on tehty muutoksia maltillisesti ja pyritty pitämään avainpelaajat joukkuessa. Menetyksiin kuuluvat muun muassa kakkosketjun johtaja Toni Jalo, pitkään ykköskentässä Antti Virtasen ja Ville-Vesa Vainiolan kanssa pelannut Markku Vuorisalo sekä loppukaudesta Vuorisalon ykkösessä korvannut Juho Iloviita.
Merkittävimmät lähtijät ovat Jalo ja Iloviita. Vuorisalolta odotettiin paljon, mutta hänen paikkansa ykkösessä on ainakin toistaiseksi perinyt edelliskaudella vielä TUTOssa pelannut ja 19 maalia iskenyt Arttu Niskakangas. Viime kauden ärhäkkä pikkukiituri pelasi Kajaanissa ja oli Hokin paras maalintekijä sekä pistemies.
Merkittävä tulija on myös kaksi edellistä kautta HPK:ssa pelannut Tuukka Pulliainen. Edellisen TUTO-visiittinsä viimeisellä kaudella hän vei sarjan syöttöpörssin nimiinsä. Sentteristä voi parhaimmillaan odottaa koko pistepörssin voittajaa tai hän tulee ainakin johtamaan yhtä sarjan tehokkaimmista kakkosketjuista. Niskakankaan perässä Kajaanista on saapunut myös Hokin varakapteeni ja Kuopiossa liigaakin pelannut Juha Virtanen. Viime kausi ei Virtaselta mennyt aivan putkeen, mutta odotusarvoiltaan hän on tehojaan kovempi pelaaja. Merkittäviä tulijoita ovat myös joukkueissaan varakapteeneina toimineet Peliitoista siirtynyt TUTO-kasvatti Anton Kokkonen ja Jokipojista siirtynyt Samu Pitkänen.
Uusissa pelaajissa on runsaasti potentiaalia. Viime kausi on saattanut olla vaikea ja tehojen puolesta melko mitäänsanomaton, mutta kaikki viittaa siihen, että jokainen uusi tulokas on sekä hyvä pelaaja että pukukopissa tärkeä.
Hyökkäyksen kärkikentällisiä on kuitenkin rakennettu jo olemassa olevan päälle. Ykköskentän tutkapari Vainiola-Virtanen on säilytetty entisellään. He tarvitsevat laidalleen tehokkaan maalintekijän, ja Niskakangas ei ole tuossa roolissa huono vaihtoehto. Haaste on se, että Vainiola ja Virtanen löytävät vähintään viimekautisen tasonsa.
Kakkosketjussa jatkaa viime kauden maalikuningas Keinänen. Harjoitusotteluissa vakuuttanut Pulliainen tulee ruokkimaan häntä ja viime kaudeksi joukkueeseen saapunutta nikkarivahvistusta Derek Famularea, joka on yhtä kautta kokeneempi ja valmiimpi pelaaja. Hänen lievästi kankea liikkeensä on saanut kesän mittaan uutta potkua ja häneltä saatetaan nähdä lopullinen läpimurto aikuisten kiekkosarjassa.
Hyökkäyskaluston osalta voi sanoa samaa kuin puolustuskaluston osalta: astetta tasaisempaa ja valmiimpaa. Hankinnat vaikuttavat harkituilta ja kolmosketjunkin laatuun on satsattu. Joukkueen parhaan pistemiehet taistelivat jo viime kaudella Mestiksen pistepörssin kärkisijoista, eikä tähän voi odottaa tulevan muutosta. Niin kauan kuin puolustuspäässä peli toimii ja kiekko saadaan toimitettua nopeasti sekä varmasti hyökkäyspäähän, TUTO saattaa olla kauden päättyessä eniten maaleja iskenyt joukkue.
Kokonaisuudessaan astetta hiotumpi
Valmentajan rooliin palannut Tamminen tunnetaan vaativana valmentajana. Hänen alaisuudessaan ei kaikilla pelaajilla ole kivaa, mutta jokainen joukkueessa pelaava pelaaja tietää sen. Nostetta on tiedossa myös katsojamäärissä, joten käytössä tulee toivon mukaan olemaan se kuuluisa kuudes kenttäpelaaja. TUTO on pienen hiljaiselon jälkeen jälleen kiinnostava joukkue.
Pelillisesti joukkueen pitäisi olla useamman askeleen Niukkasen ja ainakin askeleen Makkosen valmentamaa TUTOa edellä. Se, kuinka peli todellisuudessa kulkee, ratkeaa lopullisesti vasta kun kausi on pelattu päätökseensä. Joka tapauksessa epävarmuustekijöitä on, kuten niitä on aina niin urheilussa kuin elämässä.
Millä tavalla Tammisen TUTO pelaa joukkueena? Saadaanko siitä maksimaalinen teho irti? Pystytäänkö tällä kaudella välttämään maalivahtiruletti ja luottamaan kauden loppuun asti nykyisiin maalivahteihin? Onko puolustuspeli nyt tiiviimpää ja yksinkertaisempaa kuin se on ollut? Löydetäänkö hyökkäyspelissä sopiva pelihuumori ja rentous tekemiseen, jotta onnistujia olisi laajalla rintamalla ja maaliahneet Keinänen sekä Niskakangas keikkuisivat maalitilaston kärkiniminä?
Arvio: Potentiaalia TUTOssa on mestaruuteen asti. Se olisi suuri yllätys, jos joukkue konttaisi tulevalla kaudella, mutta liikkuvia osia joukkueurheilussa on aivan yhtä paljon kuin on pelaajia ja taustavaikuttajia. Turussa kautta joka tapauksessa odotetaan innolla. Vain kotietu ja mestaruus voivat olla tavoitteita.