Kausi Öhmanin silmin - Osa 5

Sarjan edellisen osan viimeiset lauseet päättyivät positiivissävytteiseen tunnelmaan. Vaikka maalihanat olivat tyrehtyneet syksyisestä ilotulituksesta ja pelaamisen taso kärsinyt erityisesti kotikaukalon ulkopuolella, Öhman jaksoi silti uskoa pudotuspelikiiman löytymiseen joukkueesta.

Asiat menivät kuitenkin päälaelleen jo toisena vuonna peräkkäin, tällä kertaa värittömäksi tuomitun Espoon Bluesin edessä.

- Emme todellakaan päässeet sille tasolle, mitä runkosarjassa nähtiin ja samaan aikaan Blues petrasi omaa peliään meitä vastaan. Jälkikäteen ajateltuna he lukivat peliämme hyvin ja tiesivät tarkalleen miten pysäyttää meidät. Meillä puolestaan oli todella suuria vaikeuksia luoda maalipaikkoja. Blues pelasi myös erittäin fyysisesti ja voimakkaasti, kun taas me pyrimme olemaan luovempia kiekon kanssa, silminnähden pettynyt Öhman kertasi.

- Toiseksi viimeisessä pelissä Espoossa näytti kuitenkin siltä, että Blues alkoi väsymään, koska on todella kuluttavaa pelata sellaisella tyylillä. Pääsimme takaisin peliin kiinni viimeisessä ottelussa ja meidän olisi ehkä pitänyt voittaa se, mutta valitettavasti näin ei kuitenkaan lopulta käynyt.

Ei selityksiä

Viimeisen runkosarjapelin ja ensimmäisen pudotuspelin välinen aika oli peräti yhdeksän päivää. Öhman kuitenkin kiistää jyrkästi, että aika olisi ollut liian pitkä tai jokin olisi mennyt valmistautumisessa pieleen.

- Syy ei todellakaan löydy näistä asioista. Valmistauduimme täysin normaalisti, mutta emme vain pystyneet esiintymään parhaimmalla tasollamme syistä, joita en osaa määritellä tai joihin minulla ei ole vastauksia. Emme voi syyttää mitään tai ketään.

Sarjan kaksi ensimmäistä peliä mentiin suhteellisen tasaisissa merkeissä, mutta kolmannessa osaottelussa Blues räjäytti pankin. Mitä tapahtui?

- Blues teki maalin heti ensimmäisessä vaihdossa. En tiedä panikoimmeko hieman vai mitä, mutta ennen kuin huomasimmekaan, olimme kolmen maalin tappioasemassa.

- Bluesin pelaajat tuntuivat saavan enemmän itseluottamusta jokaisesta maalista, kun me taas otimme takapakkia. Siinä tilanteessa meidän oli pakko ottaa riskejä, ja kun pitää mielessä kuinka hyvin heidän maalivahtinsa pelasi, niin mitään ei vain ollut tehtävissä.

Selkäsaunan jälkiseuraamuksia ei helpottanut tieto siitä, että joukkueet kohtaisivat seuraavan kerran vain vajaan vuorokauden kuluttua. Öhman ei kuitenkaan koe, että valmistautuminen seuraavaan peliin olisi ollut erityisen tuskallista.

- Riippumatta lopputuloksesta kyseessä oli kuitenkin vain yksi tappio. Ottelun jälkeen sarjatilanne oli vasta 2-1 Bluesille, joten mielestäni meillä ei ollut vaikeuksia jatkaa sarjaa eteenpäin. Vaikka tappio olikin ollut suurinumeroinen, niin Blues sai ehkä pari helppoa maalia toisessa erässä.

- Lisäksi kun pelikellossa on aikaa vähän ja joukkue on useamman maalin tappiolla, niin ei ole mielekästä yrittää metsästää kaventavaa maalia laittamalla kaikki likoon. Oikeastaan siinä tilanteessa pelaajat ovat siirtäneet katseensa jo seuraavaan peliin.

- Jos kyseessä olisi ollut toinen peräkkäinen tappio tai sarjan ensimmäinen peli, niin silloin nouseminen olisi vaikeampaa, koska et tiedä mihin suuntaan lähtee etenemään. Tässä tapauksessa tiesimme kuitenkin, että pystymme laittamaan Bluesin tiukoille heti seuraavassa pelissä.

Se maalinteko..

Jo pudotuspelien aikana Öhman joutui keskustelupalstanimimerkkien hampaisiin. Hetkittäin tuntui jopa siltä, että joukkueen heikkotasoinen suoritus laitettiin yksinomaan sympaattisen ruotsalaishyökkääjän syyksi. Pettymysten purkautuminen voidaan ainakin osittain selittää runkosarjan teholukemilla (22+23), sillä kannattajat odottivat mieheltä huomattavasti jämäkämpää ja tehokkaampaa suoritusta.

Öhman myöntää lyhyesti itsekin, että kauden päätös jätti paljon toivomisen varaa.

- Tietysti odotin itseltäni huomattavasti enemmän. Asiat eivät jostain syystä vain toimineet. Olin ehkä hivenen normaalia väsyneempi pudotuspelien aikana, mutta en todellakaan halua keksiä tekosyitä. En vain pystynyt pelaamaan normaalilla tasollani.

Paitsi Öhman, myöskään Tappara ei onnistunut joukkueena tekemään voittoon tarvittavia osumia. Seitsemän maalia viidessä pudotuspeliottelussa ei vain yksinkertaisesti ole riittävä määrä.

Kuinka paljon maalinteko pudotuspelien intensiivisessä ilmapiirissä riippuu taidosta ja kuinka paljon onnesta?

- Pudotuspeleissä tilaa ja aikaa on selvästi vähemmän. Jos unohdetaan sarjan kolmas peli, niin suurin osa maaleista tehtiin irtokiekoista maalin edestä. Runkosarjassa nähdyille syöttöyhdistelmille ei vain ole tilaa pudotuspeleissä, ja jos satut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, sinulla on mahdollisuus laittaa kiekko maaliin. En ehkä nimittäisi asiaa onneksi, mutta pudotuspeleissä syntyy ehdottomasti runkosarjaa vähemmän maaleja ja pienet asiat ratkaisevat paljon.

Entä muodostuiko maalinteko yleensä jo jonkinlaiseksi psykologiseksi esteeksi?

- Ehkä hieman.. toisaalta tiesimme, että viiden tai kuuden maalin tekeminen on epätodennäköistä, mutta yksi tai kaksi maalia saattaa riittää voittoon. Näin oli vähällä käydä viimeisessä pelissä Tampereella.

Päällimmäisenä positiiviset ajatukset

Huolimatta tylystä päätöksestä Öhmanin mielestä kausi oli kuitenkin onnistunut kokonaisuutena ajatellen.

- Yllätimme varmasti monet ihmiset, koska meitä ei oltu rankattu kovin korkealle ennen kautta ja hävisimme kolme ensimmäistä runkosarjapeliä. Vaikka saimme kovaa arvostelua mediassa, pidimme tiukasti yhtä. Lisäksi pelimme ennen joulutaukoa olivat todella loistavia ja tuntuu, että saimme joukkueesta irti maksimaalisen suorituksen. Joulun jälkeen emme pelanneet enää yhtä hyvin, mutta itseluottamuksemme oli silti korkealla.

- Useimmille joukkueille on vaikeaa pitää yllä tasaista suoritustasoa läpi kauden ja heikompi jakso tulee yleensä jossain vaiheessa kautta. Valitettavasti meidän jaksomme tuli kauden lopussa, mutta siitä huolimatta pelasimme mielestäni hyvän kauden. Meillä oli kuitenkin uusi valmentaja, jolle kausi oli ensimmäinen päävalmentajana, Öhman linjaa.

Myös henkilökohtaisella tasolla päällimmäisenä ovat positiiviset ajatukset, jotka ehkä hieman yllättäen eivät kuitenkaan liity miehen piste-ennätykseen.

- On tietysti aina mukavaa pelata paras kausi pisteiden valossa, mutta ehkä suurin kehitys tapahtui kuitenkin pelipaikan suhteen. En ollut pelannut aikaisemmin laidassa, mutta se toimi odotettua paremmin. Osoitin olevani monipuolisempi pelaaja kuin luulin aikaisemmin ja se myös yllätti hieman itsenikin.

Mennyt ja tuleva

Kulunut kausi oli jo Öhmanin neljäs Tampereella ja Tapparassa. Vuodet ovat paitsi antaneet paljon, myös jättäneet mielekkäitä muistoja niin kaupungista kuin joukkueesta.

- Vuodet ovat opettaneet pelaamaan hyvin erityylistä jääkiekkoa Ruotsiin verrattuna ja mielestäni sopeuduin tyyliin aika hyvin. On ollut todella mukavaa pelata täällä. Olen myös ollut onnellinen asuessani Tampereella kaikki nämä vuodet ja pidän kaupungista paljon. Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut pelkästään positiivinen.

Kysyttäessä parasta Tappara-muistoa, vastaus tulee nopeasti.

- Haluat tietysti, että vastaan viime kaudella tekemäni neljä maalia, Öhman virnistää.

- Se oli tietysti suuri hetki, mutta jotenkin ensimmäinen Tapparassa tekemäni maali on jäänyt päällimmäiseksi muistoksi. Kun tulin joukkueeseen, kukaan ei oikeastaan tiennyt minusta mitään ja Ruotsissa ihmiset olivat sanoneet, etten pysty pelaamaan Suomessa, koska peli on täällä niin nopeaa ja fyysistä. Todennäköisesti he odottivat, että palaan maitojunalla takaisin kahden kuukauden kuluttua, joten ensimmäinen maali tuntui vain niin hyvältä, vaikkei siinä sinänsä mitään erikoista ollutkaan.

Ja ikävin?

- Ehkä se oli jalkani murtuminen, joka myös tapahtui ensimmäisellä kaudellani täällä, Öhman sanelee pitkän harkinnan jälkeen.

- Minulla oli menossa hyvä kausi ja loukkaantuminen keskeytti sen, vaikka pelasinkin pari peliä vielä kauden lopussa. Olen kärsinyt loukkaantumisista ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen iso loukkaantuminen, jonka takia olin poissa suuren osan kaudesta.

Jo ennen kauden päätöstä huhut Öhmanin lähdöstä Tapparasta liikkuivat vahvoina. Nyt huhut ovat saaneet vahvistuksen, vain osoite on epäselvä.

- Olen pelannut neljä hyvää vuotta täällä, mutta koen tarvitsevani muutosta. Muutaman vuoden jälkeen joukkueen rutiinit tulevat erittäin tutuiksi ja uuteen ympäristöön meneminen inspiroi ja avaa silmiäsi hieman enemmän. En tiedä vielä tällä hetkellä minne tulen päätymään, mutta odotan tulevaisuutta joka tapauksessa suurella mielenkiinnolla.