Kohta mennään taas. Alle kuukauden päästä on jo täysi tohina päällä. Tulevaa Liiga-kautta ennakoidaan ja joukkueiden keskinäisiä voimasuhteita punnitaan.
Kausiennakoiden joukkueanalyyseissa korostuu usein pyhä kolminaisuus: joukkueiden pelaajamateriaali, valmennus sekä pelitaktiikka. Mokomat muodostavat lähes matemaattisella tarkkuudella laskettavissa olevan yhtälön, jonka perusteella joukkueet voidaan pistää keskinäiseen paremmuusjärjestykseen.
Alkavan Liiga-kauden alla on houkuttelevaa summata jo valmiiksi, että Stadissa ja Lahdessa mennään todennäköisesti pitkälle. Laadukas materiaali, meritoitunut käskijä sekä nähtävissä oleva jatkumo kulttuurissa luovat edellytykset menestyä. Hämeenlinnassa ja Vaasassa voidaan puolestaan heittää jo kirves kaivoon. Moisella materiaalilla ei pitkälle pötkitä.
Toisinaan tuntuu, että arvioimme Liiga-ympäristöä pitkälti pleikkarin pelaamisen mentaliteetilla. Numerot ja tilastot kuljettavat tiettyyn pisteeseen asti, mutta ovat yhtä tyhjän kanssa, mikäli ihmistieteet jätetään pois yhtälöstä.
Kaudesta toiseen lähes kaikki ennakkoarviot ja -veikkaukset sivuuttavat joukkueurheilun kenties oleellisimman yksittäisen tekijän: ihmisten keskinäisten suhteiden laadun. Moinen ei ole mitattavissa eikä mahdu järjellisesti ymmärrettävään laatikkoon. Kyseessä on monimutkainen yhtälö.
Jos joukkue vilisee nimimiehiä, saatamme sijoittaa sen automaattisesti kärkeen tietämättöminä siitä, että pinnan alla poreilee henkilökemiaan ja vajavaiseen kommunikointiin kiteytyviä haasteita. Moiset vaikuttavat jopa sellaiseen sateentekijään, joka omaa satojen tuhansien eurojen arvoisen pelisilmän tai viivalaukauksen.
Missä tahansa työyhteisössä on vaikeaa päästä parhaimpaansa, mikäli keskinäissä henkilösuhteissa tai omassa yksityiselämässä on jumeja. Niistä harvemmin kerrotaan mediassa tai Jatkoajan keskustelupalstalla.
Kritisoimme herkästi pelaajia ja valmentajia, jotka eivät yllä meidän heille asettamiin odotuksiin. Samalla hahmotamme vain satunnaisia viivoja niistä raameista, jotka tuloksen ympärille rakentuvat. Kosmoksen ja jääkiekon yhtäläisyys piilee tarpeessamme tehdä niistä selvärajaisia ja edes jokseenkin ymmärrettäviä, vaikka molemmat usein karttavat moista.
Valtaosa Liiga-seuroista viettää näinä päivinä aikaa yhdessä ryhmäytyen. Joukkueessa yksilöiden väliset suhteet ovat avainasemassa, jonka vuoksi keskinäisten suhteiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Parhaimmillaan se synnyttää koheesion, joka pitää tiimin yhtenäisenä.
Liigan historia tuntee lukuisia tapauksia, joissa kauden alle koottu nimekäs ja tilastojen valossa osaava joukkue ei ole pystynyt hyödyntämään olemassa olevaa potentiaaliaan. Niin ikään historian kirjoihin on kirjoitettu tarinoita ennakkoon muita heikoimmista joukkueista, jotka ovat kulkeneet tien pohjalta aina mestaruuteen saakka.
Juuri tämänkaltaiset tarinat syntyvät siitä vaikeasti hahmotettavasta pääomasta, joka loppupeleissä mahdollistaa suurten satsausten ja kärsivällisesti rakennetun kulttuurin maksimaalisen ulosmittaamisen.
