Ässien ja HIFK:n välisessä perjantaikohtaamisessa tuotiin esille perinteitä, kun kotijoukkue pelasi perinnepaidoissa. Retrotunnelmaa tuotiin esille myös mediakuutiolla vanhoja kuvia esittelemällä.
Historian havinasta ei ollut hyötyä ainakaan vierailijajoukkueelle, joka haki parasta peliään läpi avauserän. Syötöt eivät meinanneet millään löytää osoitteeseensa. Osansa tässä oli toki myös Ässien onnistuneilla syötönkatkoilla.
HIFK:lla oli nihkeästä alusta huolimatta loistokas sauma siirtyä johtoon, kun Jyri Marttinen joutui rikkomaan Miro-Pekka Saarelaista rangaistuslaukauksen arvoisesti. Saarelaisen ratkaisu jäi kuitenkin torsoksi, eikä hyökkääjän kauden toinen maali nähnyt päivänvaloa.
Vaikka avauserä maaliton olikin, niin fyysisyyttä riitti. Hikeäkin virtasi, varsinkin Kevin Lankisen kypärän sisällä, kun HIFK-vahti pysäytti erässä peräti 20 ässäkutia.
Ässiltä vahva toinen erä
Ässät jatkoi toisessa erässä siitä, mihin avauserässä jäikin. HIFK oli varsin pehmeä, eikä päässyt porilaisten maalin edustalle kuin ajoittain. Helsinkiläisten hyökkäyspelaamisen juonikkuutta heikensi myös kultakypärä Juhamatti Aaltosen loukkaantuminen. Aaltonen pelasi vielä avauserässä, muttei palannut enää toiseen erään.
− Aaltosen loukkaantuminen oli ikävä juttu. Alavartalovammasta on kyse. Loukkaantuminen pakotti samalla jo valmiiksi hieman vajaamiehisen joukkueemme entistä vajaammaksi, HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen tyytyi toteamaan.
Porilaispainostus sai myös palkintonsa, kun Simon Suoranta iski kauden viidennen maalinsa, sivuten samalla omaa yhden kauden maaliennätystään. Ässien ykkösketju pyöritti vahvan painostuksen HIFK:n puolustusalueella, ja pyörityksen päätteeksi Suoranta pääsi jatkamaan Jussi Makkosen syötön maaliin.
Erän loppu oli jo HIFK:ltakin vahvempaa, mutta laukaukset tulivat varsin kaukaa, eikä Andreas Bernard joutunut venymään suuriin pelastuksiin. Suorannan maalista huolimatta myös Ässien viimeistely ontui, eikä porilaisten 23 laukauksesta maalille asti mennyt kuin vaivaiset neljä.
HIFK:n kiri jää piippuun
Suurin tempo ja samalla laatu jäivät ensimmäiseen kahteen erään, sillä ottelun päätöserä oli lähinnä lukuisten pelikatkojen, pitkien kiekkojen ja harhasyöttöjen sekasoppa.
HIFK ei saanut sen kummempaa kirivaihdetta päälle, vaan joukkueen pelaaminen näytti yhä todella vaivalloiselta. Ei Ässätkään parastaan esittänyt, ja joukkue pyöri omalla puolustusalueella välillä pitkiäkin ajanjaksoja.
Kotijoukkueen 2−0-maali tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta vain muutama minuutti ennen päätössummeria. Mikael Saha voitti aloituksen mallikkaasti ja Niko Ojamäki lämäsi sydämensä kyllyydestä kohti maalia. Kiekko lirui dramaattisesti Lankisen längeistä verkon perukoille.
Loppuminuuttien aikalisät ja maalivahdin pois ottamiset eivät enää helsinkiläisiä auttaneet, vaan pata rynnisti väistämättömään voittoon, seitsemänteen peräkkäiseen sellaiseen.
Ässien päävalmentaja Jyrki Aho oli kaksijakoisin mielin ottelun jälkeen. Voitto miellytti, kehujakin sateli, mutta jobinpostiakin ilta toi, kun hyökkääjä Ville Korhonen loukkaantui.
− Makkosen kenttä otti ottelun loppuvaiheilla hyvää roolia, kuten pitääkin. Nuorista kavereista Saha ja Jouka Juhola pelasivat erinomaiset ottelut.
− Korhonen loukkaantui, enkä usko, että hän pelaa lauantaina TPS:ää vastaan, Aho jatkoi vakavaan sävyyn.