Haastattelun ensimmäisessä osassa käytiin läpi Willmanin taivalta liigassa ja Englannissa. Nyt katseet suunnataan tähän päivään ja FPS:aan.
Englannista Forssaan palanneen Willmanin vaakakupissa painoivat perhesyyt ja työpoliittinen tilanne. Paikkakunnalta löytyi koulutusta vastaavaa työtä ja tonttikin löytyi naapurikunnasta.
- Vaimo alkoi siinä jo painostaa, että pitäisi saada jotain aikaan ja mä aloin siinä sitten miettiä, että ainakin menen kesäksi johonkin töihin vähän opettelemaan sitäkin puolta. Katsottiin kämppää pitkän aikaa ja löydettiin tuosta Tammelasta tontti ja alettiin rakentamaan. Se oli sellanen syy, minkä takia mietittiin ettei lähdettäisikään ulkomaille.
- Meillä menee vanhempi tyttö tässä kohta kouluunkin ja itsellä on ollut sellanen fiilis, että voisi alkaa asettua. Kiekko on ihan kivaa ja sitä voisi pelata muutaman vuoden, mutta joskus näitä valintoja on tehtävä ihan pelkkää omaa napaa tuijottamatta ja tulevaisuutta ajatellen.
- Mulla oli tässä keväällä muutama vaihtoehto. Englanti kyti siinä kokoajan ja Ranskassakin oli yksi paikka. Olin siinä vaiheessa vähän kranttu, enkä pitänyt mitään tarjousta tarpeeksi hyvänä. Muutama liigavaihtoehtokin oli - itse asiassa pari porukkaa joiden kanssa vähän juteltiin. Elokuun alussa tein sitten oman päätökseni jatkon suhteen. Aloitin työt Forssan Asentajilla ja rupesin muutenkin järjestelemään siviilielämää. Se oli vähän sellainen, että se vaan tuntui siltä. Nyt ollaankin taas työn puolesta samantyyppisessä lähtöruudussa, missä oltiin keväällä vuonna 1996 Hakametsän jäähallin parkkipaikalla.
Willman lähti kauden 1995-96 jälkeen FPS:sta, jolloin seura tunnettiin vielä FoPSina ja sarjataso ykkösdivisioonana. Nyt pelataan Mestistä ja kiekko on muuttunut melkoisesti sitten takavuosien.
- Silloin divari oli vielä sillä tavalla miesten sarja, kun joka joukkueella oli riveissään vielä yli kolmekymppisiäkin pelimiehiä. Mä olin vaan yksi niistä junnuista, jota vanhat parrat silloin tällöin koulutti ja joilta mä yritin asioita oppia. Jälkeenpäin niistä ajoista on syntynyt muutamia hauskoja tilanteitakin.
- Blomqvistin Jönni, vanha NHL-veturi, pelasi Espoossa ja meillä oli niitä vastaan harjoitusmatsi. No sehän myös hermostui silloin mun sinäänsä harmittomaan pelityyliin ja tuli päälle kuin yleinen syyttäjä. Jälkeenpäin se alkoi valmentaa, ja kerran kun meillä oli hieman kuuma peli menossa niin sieltä Jönni huusi mulle penkin takaa, että "älä nyt junnun päälle käy". Taisi olla kiikarissa nuori Nielikäisen Pasi..
- Kai tämä nykynen muutos tuli siitä, että tästä haluttiin tehdä nuorten paikka kehittyä liigaan. Lisäksi nuoret pelaa melkein ilmaiseksi ja lintsaa treenien takia vaikka koulusta. Mutta olen itse miettinyt, että kehittyminen on enää ihan pelkästään valmentajista kiinni, kun pojilla ei ole paljoa esimerkkejä. Ja miten on tämän sarjan viihdearvon laita? Kyllä siinä itselläkin on välillä huumori kovilla kun matkat on pitkät, korvaukset nimellisiä, kotipeleissä ei yleisöä juuri ollenkaan ja puitteet Forssassakin on samat kuin vuonna -96, eli kahdeksan vuotta vanhemmat. Onneksi sentään useimmilla vieraspaikkakunnilla on yleisöä, joka kannustaa, vaikka sitten minkälaisilla nimillä paidoissa.
- Se Wickenheiserin juttu kyllä laski tämän sarjan arvoa ainakin muissa maissa. Se on silti hienoa nähdä, kuinka joillakin paikkakunnilla pelipaikkoihin ja puitteisiin todella panostetaan ja muutamilla porukoilla alkaa jopa kannatustoiminta olla voimissaan. Ainakin Sportin, KooKoon ja Vantaan on syytä olla ylpeä faneistaan.
Augerille ruusuja
Mestiksen tuomaritoiminnasta Willmanilla on enemmän hyvää kuin huonoa sanottavaa. Mies peilaa tuomareiden esityksiä sarjan omaan tasoon, mihin myös pelaajien ja valmentajienkin tulisi välillä kiinnittää huomiota tuomareita kritisoidessaan.
- Kyllä tuomarit varmaan tässä kauden aikana ovat kehittyneet. Tässä divarissa moni pelaaja alkaa puhumaan tuomareista, mutta voi periaatteessa katsoa itseään peiliin ja todeta, ettei se oma pelikään välttämättä kovin hyvää ole. Sen takia ei itsekään viitsi kovin paljoa haukkua toista, kun se tekee vain erilaista työtä ja voi olla, että ihan yhtä hyvin tekee kuin itekin, Willman toteaa.
Yksittäisistä tuomareista Willman nostaa esiin Sebastian Augerin, joka pitää pelin rehtinä.
- Sarjassa on muutama hyvä tuomari. Sanotaanko pari-kolme tyyppiä. Nyt jos ihan viimeisiä pelejä ajattelee, niin kyllä se kanukkituomari (Auger) on ihan erilainen kuin muut. Se jeppe ymmärtää pelin päälle, eikä välitä minkä ikäisiä tai kokoisia kavereita kentällä kaatuu, jos se tapahtuu sääntöjen puitteissa. Lisäksi kun sille juttelee, niin kaveri on aina hyvällä tuulella. Mutta siitäkin huomasi, että jotain se pelkää, kun TV-pelissä sillä oli paljon varovaisempi linja kuin muissa peleissä.
Kauden kuluessa on ollut varsinkin forssalaisyleisön keskuudessa puhetta, josko jo pelkkä nimi selässä saisi pillin vislaamaan. Miten on, saako se?
- Ehkä mä olen kuitenkin tietyllä tavalla vähän eri mitä aika iso prosentti näistä kavereista. Mä pidän itseäni kuitenkin kohtuullisen hyvän luokan pelaajana fyysisesti. Kulmaväännöissä ja taklauksissa se ero tulee välillä aika räikeästi esiin, eikä sellasia silkkihanskoja ole keksittykään millä sen voisi peittää. Ainoo valittamisen arvoinen asia varmaan voisi olla nuo ennakkoluulot. Mä veikkaan, että aika iso osa jengistä, myös tuomarit, odottaa näkevänsä jotain hallitsematonta väkivaltaa kun ne tulee FPS:n peleihin.
- Mikäs siinä, tulkaa vaan hallille kaikki joukolla ja nostakaa bannerit pystyyn jotta mä tiedän kenet pitäisi niistää. Mutta älkää tulko pummilla!
- Totta puhuen, mun pääasiallinen homma on aina ollut vaan ottaa kiekko vastustajalta pois ja antaa se omille. Loppu on vastustajan kannattajien, media ja vähän Summasen Raminkin värikynää, Willman heittää.
Asiasta toiseen mennään melkoista vauhtia ja kohta ollaan jo Kokkolassa...
- Nytkin tuli Kokkolassa sellainen tilanne, että vastustajan kaveri taklasi meidän jätkää ja mun piti mennä siihen vähän iholle sitä katsomaan. Pelikin vihellettiin poikki, kun tuli pitkä kiekko tai joku vastaava. Niiltä lähti vaihdosta yhtäkkiä joku jätkä vastaan ja en edes huomannut sitä, kun se luisteli mua päin ja kaatui siihen selälleen. Mä sain ainoana kakkosen siitä.
- Ainahan se riippuu siitä miten tilanteen tulkitsee, että jos vaihtoaitiosta tulee kolmas kaveri ja mä en suoraan sanoen edes huomannut koko kaveria kun oli miehet toisessa miehessä kiinni. Tuollaisia asioita miettii vähän nauraen jälkeenpäin, että miten ne tuomarit sen näkee. Ainahan voi sanoa kun jotain tapahtuu, että se on mun syy, ja toki se välillä onkin.
- Hiihtämiseen tää on vähän mennyt senkin takia kun pelaajat on niin pieniä. Kesällä vaan juostaan, eikä treenata voimaa. Silloin täytyy roikkua, kun olet pieni ja ei ole sellaista voimaa ajaa päin.
- Estämisen lopettamiseksi mulla olisi yksinkertainen ja nopea ratkaisu, josta Helkovaara olisi täällä kauhuissaan.
- Hyökkääjän pitäisi voida itse irrottautua kahvasta. Nythän saa vapaasti estää, mutta jos työnnät vastaan niin tulee jäähy. Nythän kahvaaminen on keino hankkia jäähy vastustajalle. Tuollasen säännön hiljainen hyväksyntä toisi varmasti peliin lisää sähköä ja asennetta, josta sekä pelaajat että yleisö pitäisivät.
Tapahtumista, vastuusta ja tsekeistä
Kauden kolmannessa vierasottelussa Kouvolan KooKoota vastaan sattui episodi, joka herätti pientä kohua. Kolmannessa erässä Willman joutui kakkoselle kampituksesta, jonka kyytipojaksi Marko Virolainen määräsi vielä kymmenen minuutin käytösrangaistuksen. Tällä kertaa kuitenkin eniten kohua herättäneet tapahtumat tapahtuivat vasta jäähyaition puolella, kun kouvolalaiskannattaja ei enää tyytynytkään pelkkään verbaaliseen provosointiin.
- Siinä tuli joku katsoja siihen ja mä koitin toimia järkkärinä ja ottaa sen kiinni, kun se tuli siihen tekemään jotain mitä sen ei olisi pitänyt tehdä. En mä tiedä yrittikö se siinä käydä kimppuun vai räkiä. Siihen se tuli pärräämään ja mä nousin ylös ja koitin ottaa sen kiinni, jonka jälkeen se lähti karkuun.
- KooKoo sai siitä vakavan varoituksen pelaajan turvallisuuden vaarantamisesta ja mä sain vakavan varoituksen yleisön turvallisuuden vaarantamisesta, että vähän tasan meni se homma. Se on sellaista kun ei ole pleksejä boksien ympäreillä, Willman muistelee lämmöllä Kouvolan vierailua
Vierasottelussa Kirkkonummella Salamoita vastaan Willman haki pienen nokkapokan Salamoissa pelanneen Semir Ben-Amorin kanssa, mutta vaikka tilanne näytti katsomoon räjähdysalttiilta, ei se sitä loppupeleissä kuitenkaan ollut.
- Seminkin kanssa pelasin Bluesissa ja Semi on aina ollut innokas kaveri. Pelasi viime kauden East Coastissa ja nyt lähti takaisinkin sinne. Tuollasia tilanteitahan tulee paljon. Siinä oli sellainen, että Semillä ja Kallion Jaskalla oli vähän jotain erimielisyyttä siinä ja mun piti vaan lähteä ottamaan Semistä kiinni. Ei mulla siinä ollut aikomustakaan kuin ottaa Semi pois Jaskan selästä.
- Ihmiset tuntuu kuitenkin haluavan sähköö ja jännitystä tältä lajilta, kun tällasiakin pikkujuttuja hehkutetaan.
Samaan aikaan FPS:lla oli päällä orastava puolustajapula, kun Palloseura joutui välillä pelaamaan ainoastaan viidellä alkuperäispuolustajalla Asko Rantasen ja Juha Sinkkosen loukkaantumisten myötä. Loukkaantumiset tuottivat lisäkuormaa konkariosastolle ja peliajat olivat välillä melkoisia, kun FPS pelasi hetkittäin kahdella puolustajaparilla. Lisääntynyt vastuu ei kuitenkaan Willmania huolettanut, mutta hieman vaiheeseen jäänyt pohjatyö alkoi tuntua.
- Ei se peliaika siinä niin painanut. Syksyllä alkoi vähän painaa, kun en panostanut harjoitteluun niin ammattimaisesti kuin ehkä olisi pitänyt. Lähdin vähän hissun kissun liikkeelle ja huomasin sitten jossain vaiheessa, että se vaatii työtä jos meinaa tätä sarjaa pelata. Tarkoitushan on päästä kevääksi kuntoon. Kun päivät menee töissä ja harjoituksissa myöhään iltaan, niin välillä mennään lyhyen kaavan mukaan - pitäähän sitä perhettäkin ehtiä hoitamaan. Nyt tässä on jo kevättä kohti alettu vähän tiivistämään ja pelikuntokin alkaa olla sellainen, että voi vaikka alkaa vähän lisäämään tuota taklauspeliäkin..
FPS:n peli piristyi selvästi, kun joukkuetta vahvistamaan hankittiin kaksi tsekkiä. Ensin ykkössentterin tontille istutettiin Jan Sochor, joka tuli Tsekin Extraliigan Vsetinistä Forssaan. Kuukausi sitten FPS hankki Hermeksestä Martin Lamichin, joka Sochorin tavoin on vahvistanut Palloseuraa.
- Kyllähän tsekit auttaa aika paljon. Sochor on aika fyysinen ja hyvä jätkä, mutta sen pää oli ihan rikki kun se tuli. Se oli jäänyt jonkun liigajoukkueen neloskenttään ja sitten sitä oltiin tiputeltu divariin. Se mökötti ensimmäisten pelien jälkeen jossain kulmassa ja mä sanoin sille, että "sä lähdet kohta kotiin ellet lopeta tota." Jätkä on pelimies ja muutamassa viikossa sen olemus muuttui täysin kun kaveri tajusi, että mököttämällä ja luovuttamalla ei asiat parane.
- Sochorin peli alkoi siinä sitten pikku hiljaa aukeamaan ja kävi kauhea tuuri, kun Lamich irtosi Kokkolasta. Ne auttoi oikeastaan toinen toisiaan ja ne on hyviä kavereita. Pyörivät keskenään jne. Kummankin peli on parantunut ja alkavat tehdä tulosta vielä enemmän mitä tähän mennessä on tullut. Ihan saletisti vaarallinen kaksikko keväällä.
Hemma bra, borta bäst
Tällä kaudella FPS:n kotihalli on toiminut kotihallin funktiona ainoastaan maantieteellisesti, sillä FPS on ollut totaalinen peilikuva siitä tutusta ja turvallisesta Palloseurasta - kotona pelit ovat olleet nihkeitä, vieraissa sen sijaan on kulkenut. Forssan hallin lattea tunnelma ei juuri kiitosta saa.
- Jos Forssan kaukaloon menee pelamaan, niin ei se tunnelma ainakaan kovin korkealle nouse. Ei se mulle ainakaan mikään kovin erikoislaatuinen juhla ole kotona pelata. Monella muulla paikkakunnalla on paljon kivempi pelata, kun vaikka ne nyt haukkuukin, niin ne ainakin huutaa.
Kinkkiset kotipelit eivät kuitenkaan Willmania huoleta.
- Forssan kaukalo on aina jollekin joukkueelle paha paikka ja nyt se on sitä meille. On niin paljon jätkiä muualta, ja näköjään just ne pelaa meillä kenelle Forssa on paha paikka, Willman virnistää.
- Siitä on ollut paljon keskustelua, mutta kyllä se vähän niin on, että koutsi on paras äijä sanomaan tähän jotain. En mä edes oikein mieti sellaisia. Jos sitä alkaa miettiä, niin sitten tulee sellainen, että ollaan jumissa sen asian kanssa. Ollaan pelattu vähän väärin kotona. Kun ehkä ollaan kiekon kanssa huonompia, mutta ilman kiekkoa parempia.
- Ei me pystytä hallitsemaan näitä kaikkia matseja, mutta kun ajatellaan kotipelejä, niin pelaajakin ajettelee että pitäisi näyttää jotain hienoa. Moni vastustaja tulee kyttäämään sitä vastaiskua. Yleensä kotijoukkue pitää kiekkoa ja tekee peliä enemmän. Meille se on ollut vähän huono homma, sillä virheitä on tullut jonkin verran. Koittanut vähän liikaa rakennella ja kehitellä peliä. Vastustajakin kyttää vastaiskuja, kun ne kuvittelee, että Forssa on aina paha paikka pelata.
Sen sijaan vieraissa on kulkenut, kun ei ole tarvinnut väkisin pelata silmiä hivelevää taitokiekkoa. Puolustuksen kautta lähtevä pelitapa on sopinut Palloseuralle, jonka tämän kauden materiaalilla ei kiekollista peliä pysty dominoimaan.
- Tässä nyt Kokkolan pelin jälkeen mietittiin ja oli Kairankin (Kai Rautio) kanssa juttua kun oli tappioita jne. - niin me oltiin ihan altavastaajia Kokkolassa. Näin forssalaisen silmin, jos siellä olisi ollut paljon FPS:n kannattajia, niin kyllä ne olisi käyneet siellä tosi kuumana, että mitä varten te noin huonoja olette. Mutta me pidettiin paketti tiukkana maalin edessä ja käännettiin sitä peliä pikku hiljaa. Hermes on tosi hyvä joukkue ja tykkään pelata niitä vastaan, kun niillä on rehti porukka, joka yrittää pelata fyysisesti. Ei ollenkaan mitään kahvakiekkoa. Taitavia kavereita ja oikein pelimanneja.
Katseet tulevaisuuteen
FPS taistelee pudotuspelipaikasta tasapäin Kiekko-Vantaan, Salamoiden ja Haukkojen kanssa. Neljälle joukkueelle on kaksi pudotuspelipaikkaa jaossa, mikäli ylempää ei ala tulla joukkueita selkä edellä vastaan. Tällä hetkellä piste-ero kuudentena majailevan Kiekko-Vantaan ja yhdeksäntenä olevan FPS:n välillä on vain kaksi pistettä, joten forssalaisten mahdollisuudet näyttävät varsin realistisilta.
- Kyllä meillä on nyt aika hyvä fiilis tässä. Viimeisen kuukauden on tuntunut siltä, että oltaisiin lähdössä ylöspäin. Oli vaikeata, kun Askoa (Rantanen) ja Mattia (Raunio) oli loukkaantuneena, mutta nyt tuntuu siltä, että nyt on menossa aika hyvin. Kaira tietää paremmin tästä HPK-hommasta ja muistaakseni sanoikin yksi päivä, ettei sieltä ole paljoa apuja luvassa. En mä tiedä tarvitaanko edes. Meillä alkaa olla miehiä ihan tarpeeksi. Kyllä tuossa on hyviä kavereita jo ihan riittävästi, että ei tässä sellainen hätäkään ole. Kopissa on sellanen nyrkkisääntö, että silloin menee aina hyvin kun koutsi hymyilee.
Kauden jälkeen on edessä päätös uran jatkosta. Tällä hetkellä Willman on vielä kahden vaiheilla osoitteen suhteen, vaikka aiemmin puhuikin asettumisesta aloilleen.
- Ja kiinnostaako se edes ketään? Sanotaan näin, että kiekkoa mä tulen ensi kaudella kuitenkin pelamaan.
Entä onko jatko mahdollista muualla kuin Forssassa?
- Nooh... ehkä, ehkä ei, Willman jättää vaihtoehtonsa avoimiksi.
