Kattelus tarjoili harvinaista herkkua

Kaikki on näköjään mahdollista – jopa KooKoon voitto Jukureista. Aivan jokapäiväistä herkkua moinen ei kouvolalaisille jääkiekkojännäreille kuitenkaan ole, sillä edellisestä voitosta oli kulunut jo yhdeksän kohtaamista ja parisen vuotta aikaa.

Tyhjin käsin ei Jukuritkaan torstain tv-ottelusta kohti Savoa joutunut palaamaan, sillä muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa tasoihin kirineen KooKoon voitto-osuma syntyi jatkoajalla. Reino Soijärvi ajoi maalille väkisin Ville Vuorisaaren ja Juha Salmun välistä ja tarjosi namupaikan takatolpalle.

Kokenut KooKoo-kippari Tatu Kattelus ei erehtynyt, vaan nosti kiekon pienehköstä kulmasta huolimatta maalintekijän varmuudella yläkulmaan. Ajassa 62.32 syntynyt osuma oli ylivoimamaali.

- Kolmas erä oli puolustustaistelua. Viidellä viittä vastaan pelatessa onnistuimmekin siinä, mutta jäähyjä emme enää kestäneet. Tuon lopun jälkeen piste tuntuu kuitenkin melkein voitolta, jukuriluotsi Risto Dufva kertasi.

- Ylivoima ei ole helppoa. Jukurit pelasi hyvää alivoimaa: lyhyitä vaihtoja ja aktiivista häirintää. Tänään onnistumisia tuli kuitenkin riittävästi, tiivisti puolestaan arvokkaaseen voittoon tyytyväinen Reijo Mansikka KooKoon erikoistilannepelaamisen.

Palmu pitää KooKoon pelissä

Ottelun avauserä oli selvästi ottelun vauhdikkain ja tapahtumarikkain jakso, ainakin maalipaikkojen osalta. KooKoo siirtyi johtoon jo tasan kolmen minuutin pelin jälkeen Katteluksen läpiajomaalilla. Loistavan avauksen oman sinisen takaa hyökkäysviivalle tarjoili hyvän ottelun kotijoukkueen takalinjoilla luutinut Kaj Lindström.

Kattelusta ei varsinaisena vauhtikoneena tunneta, mutta nyt jukuripuolustaja Vuorisaari oli tilanteessa myöhässä ja vielä kankeampi. KooKoon sisäistä pistepörssiä johtava keskushyökkääjä malttoi odottaa maalivahti Mikko Strömbergin ratkaisua ja siirsi sitten kiekon längistä sisään.

Heti seuraavassa vaihdossa läpi puolen kentän pujotellut Teemu Virtala oli lisätä KooKoon johdon jo kahteen maaliin, mutta kaikki runkosarjan ottelut mikkeliläismaalilla varmasti torjunut Strömberg pelasti tilanteen. Vähän myöhemmin messiaan viitan sai kantaakseen toisessa päässä huhkinut Esa-Tapio Palmu. Mikko Hakkarainen sai laukoa hyvästä paikkaa Antti Laakson esityöstä 2-1-hyökkäyksen päätteeksi, mutta maalivahdin ohi mies ei kiekkoa saanut.

Ottelun ensimmäisen jäähyn sai Soijärveä kaksin käsin estänyt Juha Salmu reilun viiden minuutin pelin jälkeen. Puolustajilta nähtiin muutama kuti, mutta todellista hätää Jukureilla ei alivoiman aikana ollut. Erän puolessavälissä kouvolalaisten syksyn yllättäjiin kuuluva Kimmo Haapa-aro ajoi vahvasti maalille ja sai pikkumustan molarinkin selän taakse. Osumaa ei kuitenkaan hyväksytty, koska Markku Erholtzin nurin koukkima Haapa-aro ehti törmätä maalivahtiin ennen kuin kiekko viivan ylitti.

Seuraavaksi pahanteossa oli vanhastaan KooKoon kaatajina tunnetut Laakso ja Lasse Kanerva. Kanerva tarjosi tällä kertaa Laakson nokikkain veskarin kanssa, mutta Palmun paraatipelastus piti isännät johdossa. Paine jatkui kuitenkin vahvasti KooKoon maalilla. Ensin Esa Saksinen sai yrittää kahdesti ja Juha Silvander sai jo kiekon lauottua Palmun jalkojen välistä – mutta myös ohi maalin.

Kauaa ei kuitenkaan Palmun taika enää kestänyt. KooKoon telaketjuosasto, eli neloskenttä, jäi puolustusalueella seisoskelemaan hetkeksi epäonnistuneen purun jälkeen. Laakso syötti ja Kanerva laukoi tasoituksen. Kääntölaukaus ei ollut kovinkaan vaarallisen näköinen, mutta upposi längistä sisään.

Palmun tulittaminen jatkui Teemu Timoskaisen rangaistuksen aikana. Tänään puolustus selvitti kuitenkin reboundit huolella ja jäähyn jälkimmäinen minuutti olikin jo rauhallista ja varmaa av-pelaamista. Täydellä viisikolla KooKoo ei saanut kuitenkaan pelata kuin hetken Jussi Laineen koukittua Silvanderia hyökkäysalueella. Kun ensimmäistä peliään Kouvolassa pelannut Lukko-laina Mikko Purontakanen vielä otti hetkeä myöhemmin kakkosen, sai Jukurit erän loppuhetkille kahden miehen ylivoiman.

5-3-tilanteessa Jukurit kyllä pyöritti vakuuttavasti, mutta todellinen tappamisen meininki puuttui. Maskissa ei käynyt tuona aikana mikkeliläispelaajista kukaan. Jukurit siirtyi kuitenkin 1-2-taukojohtoon juuri kun Laine oli palannut aitiosta jäälle. Juha Salmu hämäsi ja levitti Esa Saksiselle. Puolustaja nousi maltilla maalille ja ujutti kiekon jäätä pitkin sisään. Maali oli Saksiselle alkukauden toinen – se ensimmäinenkin syntyi juuri KooKoota vastaan.

Jukurit passivoituu

- Meillä oli ensimmäisessä erässä paikkoja useampaankin osumaan kuin kahteen, harmitteli Risto Dufva hukattuja tilaisuuksia.

- Kuten Risto sanoikin, niin onneksemme peli oli ensimmäisen erän jälkeen vain 1-2. Sitten saimme ryhtiä ja kaksi viimeistä erää olikin tyylikästä pelaamista, Mansikka myönsi.

Melko tasaisena alkanut avauserä kääntyi todellakin pelikellon edetessä koko ajan selvemmin vierailijoille. KooKoolla maalipaikkoja oli erän aikana vain muutama, Jukurit olisi voinut paremmalla viimeistelyllä taasen karata jo tavoittamattomaankin johtoon. Toisessa erässä asetelmat olivat melko erilaiset. Jukureilla oli erän aikana vain yksi kunnollinen maalipaikka, tosin melko hyvin se sitten onnistui vastustajankin pitämään kurissa.

- Kyllähän pelimme vähän passivoitui. Maalilla johtaminen vetää aina vähän kuoreen, vaikkei tietysti pitäisi. Mutta harvoinhan yhdellä maalilla johtava joukkue peliä hallitsee; se on yhtä harvassa kuin syöminen halvalla junassa, selitti Dufva.

KooKoolla oli kuitenkin muutama paikka jo erän ensiminuuttien aikana. KooKoon ”raumalaiskentällinen” pyöritti ensimmäisessä vaihdossaan erittäin vahvasti, ja muutaman kerran kiekko jo pomppikin yli maalin. Muutamaa minuuttia myöhemmin Niko Kantelinen sai nepattua kiekon maalin takaa etutolpalle, mutta Mikko Kaukokari ei onnistunut tyrkkäämään sitä ohi Strömbergin.

Erän kiistatta parhaan paikan sai kuitenkin Tatu Kattelus vajaan kymmenen minuutin pelin kohdalla. Strömberg torjui Soijärven laukauksen lähes suoraan Katteluksen lapaan, mutta hän laukoi kiekon ohi lähes tyhjän maalin – pienestä kulmasta ja kovasta vauhdista tosin. Matti Hietakankaan esityöstä lähietäisyydeltä yrittämään päässeen Timoskaisen vedon Strömberg torjui.

Lisää painetta jukuripäätyyn toivat jäähyt, joita päätuomari Marko Virolainen vihelsi viimesiten viiden minuutin aikana mikkeliläisille kolme. Jälleen energisen ottelun pelannut Kimmo Haapa-aro hankki niistä kaksi ensimmäistä. YV-yritys numero yksi oli ponnetonta: tolkkua ei ollut, saati sitten vetoja. Toisella yrittämällä maalille saatiinkin jo meininkiä, kertaalleen kiekko Strömbergin torjunnasta jäikin vaara-alueelle pyörimään kunnes puolustus sen sai siivotuksi.

Erän viimeisen rangaistuksen otti kiekon verkkoihin nostanut Strömberg vain puolisen minuuttia ennen taukosummeria. Jännitystä riitti aivan viime hetkille saakka, sillä kiekko pomppi raudoissa, maalivahdin mailassa ja ties missä jokusenkin kerran. Mutta maaliin asti se ei suvainnut tietään tallata, joten tauolle lähdettiin maalittoman erän jälkeen Jukureiden yhden maalin johtoasemasta.

Virolainen astuu esiin

Ottelun käsikirjoitus vaikutti ennen kolmatta erää varsin selvältä, eikä mikään viitannut siihen että korjaustussille tulisi käyttöä myöhemminkään. Onhan seuraava kaava ehtinyt jo käydä tutuksi: KooKoo tekee ensimmäisen maalin, Jukurit menee johtoon ja jäädyttää pelin, KooKoo hakkaa päätään puolustusmuuriin ja Jukurit sinetöi lopulta voiton yhdellä tai kahdella lisämaalilla.

Erän ensimmäisellä minuutilla kiekko oli kimmota jukurimaaliin Katteluksesta, mutta sen jälkeen KooKoon hallinta oli tehottomuudessaan ainoastaan näennäistä. Jukurit sen sijaan iski, kuten ennustettu, muutaman kerran vaarallisesti vastahyökkäyksin. Kolmannessa erässä kehiin päässyt Jani Väänänen sai heti ensimmäisessä vaihdossaan onnekkaan pompun lapaansa hyökkäyssinisellä, mutta Palmu torjui vaarallisesta paikasta lähteneen kudin.

Kiekko poltti monenkin KooKoo-pelaajan lavassa päätöserän aikana, mutta tällä kertaa kardinaalimokilta vältyttiin ja joukkue jaksoi jauhaa loppuun asti. Tulosta alkoi tulla nelisen minuuttia ennen loppua. Isännät pääsivät ensin ylivoimalle Soijärven kaaduttua helpohkon näköisesti. Pakkopelin ei tarvinnut jauhaa kuin kahdentoista sekunnin verran, ennen kuin kaivattu tasoitus näki päivänvalonsa.

Raumalaisakseli toimi hyvin yhdellä ulkopuolisella vahvistettuna, kun Teemu Virtala levitti pelin Simo Mälkiälle. Toisen polven kiekkoilija syötti rauhallisesti kiekon keskelle Mikko Purontakaselle, joka latasi kovan vedon suoraan syötöstä. Matala laukaus upposi maaliin, kun Ilkka Saarelan vahva maskipelaaminen peitti Strömbergin näkyvyyden.

- Melkeinpä oikeusmurhaltahan se olisi tuntunut, jos tuolla työmäärällämme ei olisi vähintään pistettä tullut, piti Mansikkakin tasoitusta ansaittuna.

Tuomari Virolainen otti itselleen ottelun loppuhetkillä turhan näkyvän roolin vähintäänkin kyseenalaisilla näkemyksillään. Jo aiemmissa erissä pilli oli tuntunut löytyvän vasta viime minuuteille, mutta nyt se kävi suussa vielä aiempaa ahkerammin. KooKoon maali ei nimittäin ollut ainoa takaisku Jukureille, sillä se joutui Juha Salmun jälkipelaamisen vuoksi jatkamaan ottelua alivoimalla.

Pian se jäi jopa kolmen pelaajan varaan, kun Antti Laakso sai tehdä Salmulle seuraa lähes minuutiksi. Eniten ihmettelyä tilanteessa aiheutti se, kuinka papukaijamerkin arvoisen tiikeriloikan esittänyt Virtala jäi ilman ansaitsemaansa kymmenminuuttista. Kahden miehen ylivoimalle päässyt KooKoo otti tilanteessa aikalisän ja olikin lähellä tehdä maalin. Nähtävästi synkähkön syysjakson taakseen jättänyt Virtala petasi loistavan paikan maalin eteen Saarelalle, mutta veskarin torjunta oli vähintäänkin yhtä loistava kuin paikka.

Vaikka maalia ei syntynytkään, ei Jukurit joutunut koko Laakson kakkosta pelaamaan alivoimalla, sillä puntit tasoittuivat Soijärven estämisjäähyn myötä. Huvittavaa vihellyksessä oli se, ettei Virolaisella ollut hajuakaan mitä tilanteessa oli tapahtunut. Jokusenkin tovin miettimisen ja mikkeliläismetakan jälkeen hän kuitenkin päätti viheltää pelin poikki rangaistuksen merkiksi – vaikka käsi ei missään vaiheessa ollutkaan kohonnut.

Neljällä neljää vastaan pelatessa Jukureilla oli vielä yksi vaarallinen paikka, kun Palmu pudotti Olli Sipiläisen vedon maalin eteen. KooKoo-pakeista varmimpia otteita esittänyt Kaj Lindström ehti kuitenkin ensimmäisenä siivoamaan tilanteen.

Ylivoimallakaan Jukurit ei enää kunnolla yrittänyt, vaan edessä oli jatkoaika. Mikkeliläishyökkäyksen jo ennestään harvat rivit tosin kaventuivat ennen ekstra-aikaa yhdellä pelaajalla, kun Virolainen päätti keskeyttää pelin ja passitti vaihtoaitiosta kommentoineen Mikko Hakkaraisen käytösrangaistuksen myötä pukukopin puolelle.

Jatkoajan ensimmäisen minuutin Jukurit sai pelata ylivoimaa, mutta vailla sen kummempia saavutuksia. Vierailijat tosin vaativat äänekkäästi KooKoolle toistakin rangaistusta, kun kentällä oli hetken sallitun kolmen pelaajan sijasta neljä. Vaihdosta tullut hyökkääjä ei kuitenkaan peliin osallistunut, joten isännät säästyivät jäähyltä.

Jukureiden Samuli Piiroiselle Virolainen sen sijaan vihelsi vähän myöhemmin kakkosen koukkaamisesta. Kyllähän mailaa kainalossa oli, mutta usein tuomareilla on korkeampi kynnys viheltää jäähyjä pelin ratkaisuhetkillä kuin muuten. Tänään näin ei ollut, ja niinpä KooKoo rankaisi minuutin ylivoimayrittämisen jälkeen Katteluksen äkkikuolemaosumalla.

Äkkinäisempi valmentaja olisi antanut ärräpäiden lennellä tuomarityöskentelystä kysyttäessä, mutta Risto Dufva säilytti viileytensä.

- Kai se parhaansa yritti, nieli mikkeliläisvalmentaja kiukkunsa.

KooKoo kentällisen verran parempi

Ottelu noudatti ennakoitua käsikirjoitustaan varsin tarkasti, mutta yksi merkittävä erä kaavaan kuitenkin tuli. Normaalisti tasavahvan pelaajamateriaalin omaava mikkeliläisryhmä onnistuu pelaamaan lopun konemaisen vahvasti, mutta nyt se jäi pelin edetessä KooKoon jalkoihin. Se oli jo toisessa erässä altavastaajana, eikä pystynyt lopussa totutun kurinalaiseen peliinsä.

- Avauserä oli vauhdikasta peliä, vaikka meiltä huolimatonta olikin. Jukurit pelasi kolmella kentällä, kun taas me vedimme loppuun asti neljällä, joten ehkä meillä oli lopussa enemmän energiaa, pähkäili Mansikka pelin päätyttyä.

- Olisimme tarvinneet tänään neljää ketjua, mutta jouduimme pelaamaan kymmenellä hyökkääjällä, Dufva vahvisti.

Jukureilta oli sivussa neljä hyökkääjää: Miro Laitinen ja juniorikaartin Jesse Kiukas sekä Iivo ja Henri Hokkanen. Nelikon odotellaan palaavan tositoimiin mahdollisesti jo ensi viikolla.

KooKoolta olivat sivussa vain pitkäaikaispotilaat Jussi Onnela ja Janne Jaakkola, joita korvaamaan se sai Raumalta toistaiseksi lainaksi hyvin debytoineet Jaakko Kauvosaaren ja Mikko Purontakasen. KooKoon vahvuuksia olikin tänään neljä tasaista kenttää. Kahdesti osunut Tatu Kattelus oli kentän kuningas, vaikka laitahyökkääjät Teemu Somppi ja Reino Soijärvi olivatkin unten mailla – Soijärvi tosin heräsi kohmeestaan juuri oikeaan aikaan.

Kakkoskentän pelistä huomasi, että pojat ovat pelanneet aikoinaan jokusenkin pelin yhdessä Lukon junioreissa. Kookkaan Kauvosaaren avuihin kuuluivat aloituksetkin, joita mies poimi kovana luuna pidetyltä Tero Koposeltakin aika monta. Kolmoskenttäkin sai liikkeellään luoduksi painetta vastustajan päätyyn, vaikka ilman tehoja jäikin. Takaiskumaalin kärsinyt nelonen pelasi sekin pirteästi ja raakaa duunia tehnyt Kimmo Haapa-aro lukeutui jälleen joukkueen parhaimmistoon.

Puolustajista Mikko Purontakanen pelasi varman pelin ja vaikutti oivalta vahvistukselta Mestis-joukkueeseen. Puhtaat paperit saavat myös Kaj Lindström ja Simo Mälkiä, sen sijaan Jari Raattama, Kimmo Nevalainen ja Jussi Laine olivat varsinkin avauserässä useaan otteeseen pahasti hukassa. Jani Haapalaisenkaan nopeus ei tuntunut riittävän liukkaita mikkeliläisiä vastaan.

Jukureilta ylivoimaisesti vaarallisimman troikan muodostivat Antti Laakso, Mikko Hakkarainen ja Lasse Kanerva. Hakkarainen voitti käytännössä kaikki tärkeät aloituksensa ja oli pelin hahmoja käytösrangaistuksestaan huolimatta. Muutkin joukkueen hyökkääjät käväisivät kerran tai pari KooKoon maalin tuntumassa, mutta parivaljakko Laakso-Kanerva kunnostautui kyseisessä puhteessa erittäin usein ja vaarallisesti.

Myös keltasinisten ykkösnyrkin puolustajapari Esa Saksinen – Joni Tuominen oli kovassa iskussa. Kolmosen takana luutineet Juha Salmu ja Ville Vuorisaari puolestaan saanevat vielä videopalaverissa palautetta kahdesta KooKoo-maalista, eikä Markku Erholtzinkaan vauhti aina aivan ollut vastustajan tasolla.

Yksi KooKoon kompastuskivistä on tällä kaudella ollut maalivahtipeli, jossa ei olla onnistuttu aivan toivotulla tavalla. Jukurit-voiton jälkeen moitteisiin ei kuitenkaan ollut pienintäkään aihetta, vaan valmentajakin kehui Esa-Tapio Palmun esitystä.

- Olen todella tyytyväinen Palmuun. Otti ensimmäisessä erässä hyviä torjuntoja, kuten koko muunkin pelin ajan. Hän ei ole kuitenkaan pelannut kokonaista ottelua aikoihin, mutta ehkä nuo TuTo-ottelun kaksi hyvää erää auttoivat, jakoi Mansikka kiitosta nuorelle vahdille.

Moitittavaa ei ollut Mikko Strömberginkään torjuntatyöskentelyssä. Hän on uurastanut Jukureiden maalilla täydet minuutit, eikä tällaisten esitysten jälkeen miestä ole helppo panna penkille jatkossakaan.

Ketjut

Väänänen nousi pelaavaan kokoonpanoon kolmannessa erässä. Riepponen ja Laitinen eivät pelanneet ottelussa vaihtoakaan. KooKoo jatkaa kautta kotonaan, saaden lauantaina vieraaksi Hermeksen. Mikkelissä vastustajana on Kiekko-Vantaa.