Hämeenlinnan Pallokerhon kassa ei kilissyt kauden päätteeksi. HPK Liiga Oy teki liki 170 000 euron tappion. Runkosarjaan päättyneen kauden aikana ainoat kilahdukset kuuluivat tyhjenevästä pelaajapajatsosta. HPK:n sisäisen pistepörssin kärkikolmikko Oula Palve, Kristian Vesalainen ja Joonas Lehtivuori jättivät seuran, eikä heidän tilalleen ole saatu hankittua yhtä nimekkäitä korvaajia. Lisäksi ruotsalaispuolustaja Mathias Porselandin sopimus purettiin ennen kauden alkua.

Sportissa ja Tapparassa viimekaudella pelannut Markus Nenonen tarttui haaviin hyvissä ajoin ja maaliahne hyökkääjä onkin selvästi korkeimman profiilin hankinta HPK:lta. Lisäksi Norjasta takaisin palanneesta kanadalaishyökkääjä Philippe Cornet'sta on hämeenlinnalaisilla varmasti hyvät muistot.

Päävalmentaja Antti Pennasen suurin murheenkryyni on puolustus. Lehtivuoren ja Porselandin lähtöä ei ole saatu paikattua. Nuori puolustus ei pysty vielä suorittamaan pudotuspelipaikkaa tavoittelevan joukkueen edellyttämällä tavalla. 

Maalivahtiosastolla selvät sävelet: Larmi on HPK:n kultakimpale

Maalivahtiosastolla jatkaa kahden edellisen kauden tapaan ykköstorjujan viittaa kantanut Emil Larmi. Hänen varaansa on hyvä rakentaa, sillä heti ensimmäisellä kaudellaan asemansa HPK:n maalivahtihierarkian huipulla napannut nuori lahtelainen ei ole vielä lunastanut täyttä pontentiaaliaan. Larmilla on sopimus katkolla ja hän tähtääkin ensi kaudeksi isompiin ympyröihin.

Taustatukea ja tarvittavia lepovuoroja hänelle antaa Antti Karjalainen. Parhaimmillaan kelpo kakkosvahti, mutta hän kaipaa tasaisuutta otteisiinsa, jotta voisi pelata enemmän.

Pakisto on paradoksi: tasapaksu ja epätasainen

Porselandin ja Lehtivuoren poistuttua on HPK-kasvatti Petteri Nikkilän astuttava ykköspuolustajan saappaisiin. Nikkilä on hyvä liigatason yleispuolustaja, mutta hänkään ei ole osoittanut aivan Liigan eturiviin vaadittavia kiekollisia taitoja.

Samaa voidaan sanoa myös Niklas Frimanista sekä kauden alla hankitusta Slovakian maajoukkuepelaaja Jan Brejcakista. Hyviä puolustajia, mutta varsinaista kiekollista ilotulitusta ei ole luvassa.

Kärkinelikon täydentää HPK-pakiston nestori Arto Laatikainen, jolle itselleenkin tuli pienenä yllätyksenä kutsu liigaympyröihin. Mikäli puolustus olisi tasaisempi ja kiekollista kärkiosaamista olisi yhden Lehtivuoren verran, näyttäisi Laatikainen hienolta täsmähankinnalta markotuulolamaiseksi mentoriksi. Nyt espoolainen uhkaa päätyä liian suureen rooliin.

Profiililtaan kiekollisempaa osastoa edustavat parikymppiset Roope Laavainen, Niclas Almari ja Jesper Lindgren. Kaikilla on potentiaalia, mutta otteita leimaa ailahtelevaisuus. Suurimmat odotukset kohdistuvat viime kauden tapaan ruotsalaiseen Lindgreniin. Nähtäväksi jää muistellaanko hänen virtuoosimaisia oivalluksiaan kauden jälkeen nähtyjen otteiden perusteella vai viime kesän ennakkopuheille naureskellen.

Nuorukaisista viime kaudella eniten palstatilaa keräsi pelikiellosta toiseen kulkenut Miro Karjalainen. Kehitystä on pitänyt kesän aikana tapahtua roimasti, mikäli hän mielii muuksikin kuin vanhakantaisen väkivaltakiekon perään haikailevien kannattajien kulttipelaajaksi.

Robert Leinolta odotetaan paljon.

Kuva © Aleksi Manninen www.instagram.com/aleksimanninenexposures

Sentterinelikko pärjännee jaloillaan ilman Viitaluomaakin

HPK:n sentterinelikko koki kesän aikana kolauksen, kun seura ilmoitti Ville Viitaluoman olevan kokonaan sivussa toistaiseksi. Poissaolo on HPK:lle takaisku, mutta kärkirooleissa joukkueen menestys on enemmän kiinni nuorempien sentterien kehityksestä.

Otto Paajanen jatkaa takuuvarmana ja vuosien varrella röyhkeämmäksi sekä vahvemmaksi hyökkäyspään suorittajaksi. Luvassa on jälleen 30 pisteen tuntumassa oleva kausi ja laadukasta pelaamista molempiin suuntiin.

Kerhon menestyksen kannalta isossa roolissa on se, nouseeko Robert Leino vastuuta saadessaan Liigan "ykköskorin" pelaajaksi - kantavaksi ja tasaiseksi ratkaisijaksi tasakentällisin sekä ylivoimalla. Harjoituskaudella meno oli paikoin lupaavaa. 

Myös Harri Kainulainen näyttää jo sopeutuneen liigavauhtiin yleisellä tasolla. Kainulaisen ja laituri Jere Innalan ongelmat ja vahvuudet ovat vain samat - molemmat väläyttelevät ja pelaavat kohtuullisesti, mutta pelkällä väläyttelyllä kumpikaan ei vaikuta Kerhon menestykseen merkittävästi. Pelin pitäisi olla jatkossa kokonaisempaa 60-minuuttisten ja 60 ottelun ajan. 

Laitureissa laatua riittää mukavasti, vaikka seura menetti Kristian Vesalaisen. Teemu Turunen, Markus Nenonen, Philippe Cornet ja Eetu Tuulola voivat kaikki iskeä tulevalla kaudella kaksinumeroisen määrän maaleja, mikäli joukkueen kiekollinen peli toimii. Heistä Cornet voi jäädä luvun alle, mutta rouhia arvokkaasti silloinkin, kun hän itse ei saa pistettä ketjunsa tekemästä maalista.

Oskari Lehtinen on joukkueen jonkinlainen jokerikortti. Kovia pistemääriä Mestiksessä iskenyt pelaaja saa totutella nyt pienempään rooliin, mutta nähtäneen ylempänä kokeilemassa ainakin sitten, jos joukkueeseen tulee loukkaantumisia. Kannattaa seurata myös Filip Krivosikin tekemistä. Kookas hyökkääjä on Mestis-kokemuksellaan rohkaistunut taklaamaan ja karvaamaan myös Liigassa.