Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo ja toimittaja Petri Lajunen valitsivat vuorotellen viisi sarjan parasta valmentajaa. Listauksia on tehty myös aiempina vuosina. Viime vuoden listausta pääset katsomaan tästä artikkelista.
1. Mikko Manner, Kärpät
Lajunen: Mikko Manner on antanut itsestään varsin mukavan kuvan valmentajana ja ihmisenä. Kuva ainakin ulospäin ja pelaajien mielipiteitä kuunnellessa miehen toiminnassa kuunnellessa on jopa sellainen, että jos kyseessä olisi Kummeli-sketsi niin hän ajaisi varmasti Hondalla. Ensimmäinen kausi Kärppien päävalmentajana ja tuloksena heti mestaruus. Manner on uuden liiton valmentaja, joka on pelaajalähtöinen. Mannerin kohdalla tuskin on odotettavissa mestaruuskrapulaa, koska hänen naamansa ei ole vielä kulunut ja Kärppä-joukkue on uudistunut viime kaudesta.
Manner on uuden liiton koutsi varpaista päälakeen. Uutta ei ole vain tapa kohdata pelaajat vaan sen lisäksi moderni pelityyli. Antti Muurisen sexy football saa siirtyä Mikko Mannerin sexy ice-hockeyn tieltä.
2. Tero Lehterä, SaiPa
Iilomo: Kuka olisi uskonut ennen viime kautta, että Lehterä voisi piiskata joukkonsa runkosarjassa seitsemänneksi? Jokunen käsi saattaa nousta pystyyn, mutta kuka olisi uskonut siihen kymmenen kierroksen jälkeen, kun sputnikit voittivat vain kaksi peliä varsinaisella peliajalla? Tuskin kovin moni.
Lehterä tuli SaiPaan tekemään muutosta ja onnistui siinä loistavasti. Työtä jäi kuitenkin vielä tälle vuodelle, ja odotettavissa on entistäkin aktiivisempi SaiPa. Lehterä nousi jääkiekkoa seuraavan kansan silmissä sujuvasanaisesta TV-kasvosta erittäin varteenotettavaksi huippuvalmentajaksi.
3. Ari-Pekka Selin, HIFK
Lajunen: Selin teki ensin kovan tempun TPS:ssä ja nosti joukkueen urheilullisuuden uudelle, uskottavalle tasolle. Selin suuntasi uusien haasteiden perässä Nordenskiöldinkadulle, jonka lehtereillä suhtauduttiin aluksi epäillen "Atuun". Kauden edetessä Selin kuitenkin voitti kannattajien luottamuksen puolelleen ja vei joukkueensa aina välierien seitsemänteen otteluun asti.
Tällä kaudella Selin saa lähteä vuotta viisaampana ja ehkä paremman työrauhan turvin kauteen, jos jälkimmäinen on Nordenskiöldinkadulla koskaan mahdollista. Nyt on kuitenkin Selinin etsikkoaika, jos hän haluaa voittaa jotain.
4. Sami Kapanen, KalPa
Iilomo: Kuuluiko KalPa viime kaudella materiaalinsa puolesta kuuden parhaan joukkoon? Minun mielestäni ei ainakaan ennen kautta. Silti Kapanen tuli, näki ja vei joukkueensa suoraan puolivälieriin. Eikä kyse ole vain itse suorituksesta, vaan tavasta jolla kuopiolaiset pudotuspelipaikkansa lunastivat.
Kapanen on moderni valmentaja, joka pystyy reagoimaan muutoksiin. Ei ole helppoa luoda niinkin suurta muutosta kuin Kapanen viime kaudella KalPassa. Vielä hankalampaa on menestyä keskellä muutosprosessia. Nyt tavat ovat tuttuja, mutta toisaalta yllätysmomentti mennyt.
5. Karri Kivi, Ilves
Lajunen: Jos runkosarjaa ei pelattaisi, olisi Karri Kivi Liigan paras valmentaja. Kivi edustaa sopivasti uutta ja vanhaa koulukuntaa. Kivi ei ole saanut Ilvestä aivan siihen lentoon kuin hänen saapuessa tupsukorvien ruoriin varmasti toivottiin, mutta toissa keväinen Tappara-sarja osoitti, että Kivi saa kyllä joukkueensa pelaamaan ottelusarjojen voitosta.
Kivi ei saanut viime kaudella Ilvestä vietyä pudotuspeleihin osaksi loukkaantumisten tähden, mutta jos Kivi saa tällä kaudella terveen miehistön jalkeille niin pudotuspelit eivät olisi yllätys ja sen jälkeen kevät voi olla pitkä niin kuin Kiven joukkueilla yleensä.
Kommentit valinnoista kokonaisuutena:
Iilomo: Neljä ensimmäistä valintaa olivat suht selviä, enkä näin sanomalla halua väheksyä muitakaan valmentajia. Jukka Rautakorvella on mitaleja vaikka muille jakaa, mutta viime vuonna Rautakorpi pääsi valmiiksi katettuun pöytään ja kauden lopulla nimilista oli minun papereissani Kärppiä edellä.
Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi ollut TPS:n Kalle Kaskinen, mutta haluan nähdä toimintaa vielä ilman Eric Perrinin, Henrik Tallinderin ja Tomi Kallion tarjoamaa tukea ennen lopullista nostoa huippuvalmentajien joukkoon.
Lajunen: Niin listat ovat aina hyvin subjektiivisia, varsinkin, kun on kyse valmentajista ja tämä on vain yksi näkökulma. Jos valmentajia arvoitettaisiin pelkästään voittojen perusteella olisi Iilomonkin mainitsema Jukka Rautakorpi ehdottomasti listoilla. Toisaalta taas, jos mitataan potentiaalia on Kaskisessa ja Ville Niemisessä potentiaalia, joka saattaa realisoitua tai olla realisoitumatta. Tähän filosofiseen virkkeeseen onkin hyvä päättää tämä keskustelu listan ulkopuolelle jääneistä.
Listalla olevat ovat kuitenkin lunastaneet paikkansa joko voitoillaan tai kentälle asti näkyvällä valmennusfilosofiallaan.
