Kanadan divisioonaa 20 ottelun kohdalla johtava Toronto Maple Leafs on ollut tulostensa puolesta NHL:n kärkeä. Otteluiden voittoprosentti 75 on NHL:n toiseksi kovin Keskisen divisioonan Florida Panthersin jälkeen. Maaliero on (24.2.) kahdeksantoista plussalla ja eroa pudotuspeliviivan alle on 11 pistettä. Mitchell Marner ja Auston Matthews ovat NHL:n pistepörssissä kolmannella ja neljännellä sijalla.
Hyvää: Tulokset
Maple Leafsin voittosarake on häikäisevässä lukemassa 20 pelin jälkeen, kun peräti 14 ottelua on päättynyt sen voittoon. Kun eroa pudotuspeliviivan alle on jo nyt 11 pistettä, täytyisi tapahtua melko massiivisia muutoksia, että yhteensä neljä joukkuetta kirisi sen ohi jäljellä olevien vajaan 30 ottelun aikana. Maple Leafs on voittanut, ja pudotuspeleihin pääsyn kannalta artikkelissa käsiteltävät mahdolliset kompastuskivet eivät ole sen suhteen merkittävässä roolissa − jo nyt voidaan puhua pudotuspelipaikan olevan äärimmäisen todennäköinen.
Huonoa: Hurlumhei-divisioonan otteluohjelma ja todellinen taso hämäävät
Kanadan divisioonassa on nähty alkukauden ajan melkoista hurlumhei-kiekkoa. Jos yleisöä olisi paikalla, nauttisi siitä suurin osa todennäköisesti paljonkin siitä, kuinka tilanteita syntyy molempiin päihin. Samalla se ei välttämättä valmista joukkueita parhaiten tiiviiseen puolustuspelaamiseen eli siihen, mitä pelaaminen viimeistään pudotuspeleissä voi olla.
Divisioonan joukkueista suurin osa kuuluu eniten vaarallisia tekopaikkoja päästäneisiin joukkueisiin − Winnipeg Jets (31.), Vancouver Canucks (30.), Ottawa Senators (28.), Edmonton Oilers (22.) ja itse Maple Leafs sijalla 20. Tämä kertoo pelien olleen odotetusti hyvin avointa kiekkoa − paitsi Canadiensilla, jonka vaarallisten maalipaikkojen saldo on koko liigan kuudenneksi paras ja selvästi divisioonan muista joukkueista erottuva.
Maple Leafsin tehot ovat suuren keskinäisten ottelujen määrän myötä luonnollisesti painaneet juuri edellä mainittuja joukkueita alaspäin, mutta hyökkäystehojen vastapainoksi puolustus on horjahdellut myös omassa päässä.
Maaliodottamassa Maple Leafsin omat lukemat ovat plussan puolella − erikoistilanteet mukaan lukien sarjan kymmenentenä, tasakentällisin yhdeksäntenä. Erikoisin hulluttelulukema on kiekonmenetysten määrä: joukkue johtaa koko sarjaa negatiivisessa mielessä 204 tilastoidulla kiekonmenetyksellä. Kiekonriistoja sille on kertynyt 114, minkä myötä menetys-riisto-saldo on 90 merkintää miinuksen puolella.
Hyvää: Auston Matthews kamppailee NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnosta
Joukkueen suurimmat onnistujat yksilötasolla ovat olleet Auston Matthews ja Mitch Marner. Kaksikosta Matthews on käsittämättömässä lähes maalin per ottelu tykitelleessä tahdissa. Avoimet pelit sopivat Matthewsille. Laukausten onnistumisprosentti 23,1 on melkein puolitoistakertainen hänen uransa onnistumisprosenttiin verrattuna ja lähes kaksinkertainen hänen luomaansa henkilökohtaisen maaliodottaman rinnalla, mikä enteilee tahdin jonkintasoista hiipumista. Pelien avoin luonne antaa kuitenkin samalla enteitä siitä, että paikkoja hyvän maalitahdin ylläpitämiseen riittää jatkossakin.
Marner on myös pelaajien tärkeyttä joukkueelleen kuvaavan xGAR-tilaston (expected goals above replacement) ykkönen ennen Connor McDavidia. Voidaan perustellusti arvioida, että nykytahdilla tämä kaksikko ratkaiseen parhaalle pelaajalle jaettavan palkinnon kohtalon − mielenkiintoisesti nyt vielä samassa divisioonassa toisiaan kohdaten.
Huonoa: Hyökkäyksen puutteet, kiekoton puolustaminen ja tukitoiminnot
Pelin sisältö on luonnollisesti symbioosissa edistyneiden tilastojen kanssa. Kiekollinen peli on välillä silmiä hivelevää taitokiekkoa, mutta samaan aikaan peliä analysoivaa hirvittää: mitään olennaista kehitystä viime kauden pudotuspelikömmähdykseen nähden ei ole ainakaan merkittävästi havaittavissa.
Kiekolliseen peliin sisältyy paljon kuskailua ja hyökkäyssinisellä seisovia jalkoja. Maple Leafs pelaa siirtokiekkoja runsaasti huolimatta siitä, että sen pelaajat ovat vahvimmillaan erityisesti kiekon kanssa, eivät siitä luopuessa. Kiekolliset pelaajat ovat luovia ja taitavia, mutta etäisyyksien ja kiekottoman paikkoihin hakeutumisen suhteen luotetaan usein liikaa pelaajien kykyyn leipoa limppu uuniin olemattoman prosentin maalipaikasta.
Tukitoiminnot ja oman alueen puolustuspelaaminen kaipaavat parannusta. Kun Maple Leafs menettää kiekon, se luistelee yleensä omalle alueelle asti perässä. Joukkueen hyökkäys puurtaa perään, muttei välttämättä ehdi ohjata kiekkoa oman alueen puolustuksen kannalta edullisille alueille. Oman alueen kamppailussa pakisto on kokonaisuutena taitava paineenkin alla, muttei puolustuksellisesti tarkin mahdollinen. Miksi siis viisikkopeliä ei luotaisi mahdollisimman täydellisesti sen mukaan, että tuota puolittaista heikkoutta saataisiin häivytettyä?
Hyvää: Hyökkäyksen toimivuus kokonaisuutena
Maple Leafs on eniten NHL:ssä maaleja tehnyt joukkue. Peräti 17 pelaajaa on päässyt maalin makuun kuluneen kauden aikana. Luvuissa on toki ilmaa, sillä maaleja on uponnut tähän mennessä peräti puoli maalia enemmän per ottelu, eli yhteensä kymmenen maaliodottamaa enemmän. Tämän perusteella on maalimäärän pieni hiipuminen kauden edetessä on todennäköistä.
Havainto: Maalivahtipeli ei kulje liigan kärjen tahdissa
Maalivahtipelin onnistumisen suhteen kortit ovat vielä avoinna. Vähintään 400 minuuttia pelanneita maalivahteja vertaillessa ykkösvahti Fredrik Andersen on 25 pelaajasta sijalla 14. Maaliodottaman ja päästettyjen maalien vertailuluku on -3,19, eli Andersen on päästänyt maaleja hieman maaliodottamaa enemmän. Liigan paras maalivahti tässä tilastossa on artikkelin tekohetkellä Andrei Vasilevski lukemalla 9,99 eli hän on päästänyt noin kymmenen maalia odottamaa vähemmän. Suomalaisista maalivahdeista Kevin Lankinen on kyseisessä tilastossa neljäntenä lukemalla 3,45.
Menestystoiveet myös lepäävät Andersenin harteilla etenkin Jack Campbellin ollessa loukkaantuneena, sillä Andersenin paikkaajan taso putoaa huomattavasti Michael Hutchinsonin ollessa pelivuorossa.
Hyvää: Pudotuspeleissä ei moikata ihan heti Boston Bruinsia tai Tampa Bay Lightningia
Maple Leafsin mahdollisuus koko kauden kruunuun eli Stanley Cup -voittoon on kysymysmerkeistä huolimatta juuri tällä kaudella normaalikautta suurempi. Kun normaalisti sen pudotuspelipolku on saattanut tarkoittaa suurimpiin viime vuosien suosikkeihin toistuvasti lukeutuneiden Boston Bruinsin ja Tampa Bay Lightningin kohtaamista, on todennäköisyys mestaruuteen ollut heikompi kuin sitä lähtökohtaisesti vaatimattomammillakin joukkueilla.
Tänä vuonna kaikki on toisin. Ensin Maple Leafs rymistelee 57 runkosarjapeliä lähtökohtaisesti heikompiaan vastaan ja sitten kaksi ensimmäistä pudotuspelikierrosta samoja heikompia vastaan. Tie neljän parhaan joukkoon on kuin sille pedattu. Onkin luonnollista, että joukkueeseen luotetaan myös vedonlyöntimarkkinoilla kohtalaisesti. Helmikuun loppupuolella sen kerroin on osalla vedonlyöntiyhtiöistä toiseksi pienin. Kattavasti koko markkinaan mukautuvalla Pinnacle-sivustolla Maple Leafsin kerroin on viidenneksi pienin, eli kovasta pistemäärästä huolimatta Colorado Avalanchen, Lightningin, Vegas Golden Knightsin ja Bruinsin mestaruutta pidetään torontolaisten voittoa todennäköisempänä.
Mikäli divisioonan sisäisten ottelujen pelinkuvassa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, tuo välierävaihe on myös aika, jolloin torontolaisten kyky onnistua nykyistä ahtaammissa ja puolustustaistelua vaativissa otteluissa mitataan tämän kauden aikana tosissaan ensimmäisen kerran, kokonaisten pudotuspelisarjojen pituudella.
Artikkelissa käytettyjen tilastojen lähteet: evolving-hockey.com, hockeyviz.com, naturalstattrick.com ja nhl.com. Vedonlyöntikertoimet pinnacle.bet. Tilastomerkinnät ovat 24.2. pelattujen ottelujen jälkeen.
