Toronto Maple Leafs hävisi pudotuspelisarjansa avausottelussa Montréal Canadiensille lukemin 1−2. Ottelun maaliodottama meni pienellä marginaalilla Maple Leafsille. Laukaisuyritykset menivät Maple Leafsille 60−47 ja laukaukset 36−30.
Torontolaisten kapteeni John Tavares loukkaantui pahasti kaaduttuaan taklauksesta päin vastaan luistellutta Corey Perryä. Jatkoaika arvioi sarjan jatkoasetelmia.
Kaipaako sota yhtä miestä?
Pahan päätallin saanut John Tavares kärsii aivovammasta ja on sivussa joukkueensa otteluista mahdollisesti pitkäänkin. Maple Leafs on yhtäkkiä melko pahassa pinteessä kokoonpanonsa kanssa. Kokoonpano on pitkään tiedetty etupainoiseksi eli selkeästi kalliiden kärkimiesten varassa olevaksi, mutta nimenomaan sentterin tontille sillä on rajallisesti päteviä vaihtoehtoja.
Alexander Kerfoot ei saanut Tavaresin paikalla pelatessaan mitään merkittävää aikaiseksi. Joe Thornton ja Jason Spezza pelaavat paremmin rajallisilla minuuteilla, Thornton nykyisin enemmän laidassa. Maple Leafsin harjoitusten perusteella kakkospelissä nähdään Nick Foligno kakkosketjun keskellä.
Folignon ongelma on, että hyökkäyspäähän hänellä on varsin vähän annettavaa. Lisäksi siirtotakarajan hankinta on selkeästi Tavaresia heikompi aloittaja. Hänen vahvuutensa ovat puolustavassa pelaamisessa.
Ongelmaa voi paikata Pierre Engvall, joka nousee kokoonpanoon kolmosketjun keskelle. Kakkosketjun toiselle laidalle nousee puolestaan entinen Canadiens-pelaaja Alex Galchenyuk, jonka lisäarvo on Engvallin tapaan hyökkäyssuuntaan. Kaksikko voi kenties liikkeellään ja hyökkäyspään luovuudellaan paikata sitä kipinää, mikä kokoonpanosta Tavaresin poissaollessa puuttuu. Edes lähelle Tavaresin tasoa paikkaajat eivät kuitenkaan pääse.
Canadiensin trap oli myrkkyä Leafsille
Montréal Canadiens lähestyi avausottelua vahvasti trap-pelaamisen ja vahvan maalinedustan pelaamisen kautta. Canadiens levitti trapin 23 kertaa ottelun aikana Maple Leafsin hyökkäyksiä vastaan. Tämä oli myrkkyä Maple Leafsille. Edes sen taitotaso ei riitä ainakaan riittävästi kiekottelemaan Canadiensin keskialueesta ja siniviivasta läpi peliä merkittävästi edistävällä tavalla. Asiassa on myös omaa vikaa, sillä hyökkäysten tukitoimissa on samaa vikaa kuin aiemminkin: tukitoimet jäävät helposti vajaaksi ja tilanteita pelataan yksilöiden kovaan taitotasoon nojaten.
Todennäköistä on, että Maple Leafs onnistuisi paremmin, mikäli se pyrkisi kääntämään peliä entistä nopeammin ja toisteisemmin heti Canadiensin päätyyn. Kiekkokontrolli ei tuota tällä hetkellä riittävästi Canadiensin verkkomaista puolustusviisikkoa vastaan. Lisäksi tähän ei tunnu riittävän myöskään sen alempien ketjujen taitotaso.
Toinen mahdollisesti sitä auttava yksityiskohta voisi olla kiekon runsaampi juoksuttaminen päädyssä. Carey Pricen tasoisen maalivahdin ohittamiseen tarvitaan yksinkertaisesti enemmän laadukkaita maalintekopaikkoja. Rumputuli ja ennalta-arvattavista suunnista laukominen ei riitä, vaikka Maple Leafsin pakeista löytyykin jokunen hyvin kiekkoa maalille toimittava pelaaja. Tämä voisi nostaa myös kankeampien Canadiens-puolustajien ottamien jäähyjen määrää − kenties Shea Weber ja Ben Chiarot etunenässä.
Canadiens sai etua myös hyökkäyksistään
Montréalin pojat olivat avausottelussa liikkeellä vilkkaalla jalalla, aggressiivisuudella ja pitkillä syötöillä. Kiekkokontrollia ei juuri harrastettu. Hyökkäyspelin laatu jätti vielä toivomisen varaa, mutta nopeat hyökkäykset ja aggressiivisuus poikivat sille kuitenkin runsaasti laukauksia, taklauksia sekä yleisesti Maple Leafsin pelin horjuttamista. Vaikka pitkiä syöttöjä karkaili, oli Canadiensilla usein vauhtietua Maple Leafsin päätyyn saavuttaessa. Tämä loi Canadiensille vähintään kohtalaiset asetelmat ottaa Maple Leafsin hyökkäykseenlähtöjä vastaan.
Mielenkiintoista on myös nähdä, onko Canadiensin pelityyli kuinka kuluttava ottelusarjan laajuudessa. Sen taklausmäärä avausottelussa oli yli kaksinkertainen Maple Leafsiin nähden. Riittääkö virta monta samanlaista ottelua? Lisämausteensa tarjoaa suomalaispelaajien läsnäolo omaan suuntaan hyvin toimivassa juoksevassa sumpussa: taklauksia, painetta, trap ja omassa päässä keskustaa hyvin suojeleva mailojen ja pelaajien viidakko.
Seuraa näitä
Kiinnostavimpiin yksityiskohtiin sarjan seuraavissa otteluissa kuuluu luonnollisesti Maple Leafs -sentterien peluutus. On kiintoisaa nähdä, miten minuutit Auston Matthewsin takana jakautuvat Folignon, Engvallin, Spezzan ja mahdollisesti Thorntonin kesken. Keskenkuntoisen Riley Nashin peluuttaminen jäänee avausotteluun.
Toinen yksityiskohta on se, minkälaisia muutoksia Maple Leafsin fläppitaululta otteluihin puretaan. Kääntääkö joukkue peliä nopeammin, vai voiko se mitenkään saada kontrolloiduista hyökkäyksistään laadukkaampia. Oman osansa kiekolliseen hyökkäyspeliin voisi tuoda myös Travis Dermottin nostaminen kokoonpanoon.
Kolmas seikka on Canadiensin jaksaminen ja kehittyminen. Laadukkaampi hyökkäyspään suorittaminen voisi saada Maple Leafsin puntit tutisemaan aggressiivista taklauspeliäkin enemmän.
Sisuuntumisen paikka
Henkisesti Maple Leafs sisuuntuu varmasti kapteeninsa poissaolosta ja teki sen jo avausottelun loppujaksolla. Sillä oli riittävästi paikkoja voittaa avauspeli, mutta samaan aikaan sen huolellisuus ei siihen riittänyt. Maalin hinta sen omaan päähän oli liian halpa, eikä sen laatu sekä huolellisuus riittänyt luomaan riittävän laadukkaita paikkoja lisämaalien tekemiseksi. Sunnuntain vastaisena yönä sillä on mahdollisuus vastata huutoon voittamalla ottelun kapteenilleen.
Maple Leafs on yhä ottelusarjan voittajasuosikki. Se kykeni myös runkosarjassa kohentamaan pelaamistaan alkukauden hurlumhei-lätkästä vähemmän maalipaikkoja päästäväksi joukkueeksi. Nyt edessä on kuitenkin jälleen uusi vuori, kun kroonisen pudotuspelien alisuorittajan pitäisi kasvaa metri ja siivota Canadiensin kukkopojat tieltään matkalla pudotuspelisarjan voittoon.
