Varauksissaan raskaasti epäonnistunut Panthers rakensi mestarijoukkueen suomalaisvarausten sekä siirtomarkkinoiden kautta

NHL / Artikkeli
Barkov ja Reinhart johdattivat joukkueensa mestaruuteen.
Kuva © Rich Graessle / NHLI via Getty Images
Florida Panthers voitti vihdoin kauan himoitsemansa Stanley Cupin. Vuosia hyviltä sijoilta varaamaan päässyt joukkue ei rakentanut menestystä kuitenkaan omien varausten ympärille, vaan merkittävimmiksi liikkeiksi muodostuivat GM Bill Ziton neronleimaukset.

Reilut kymmenen vuotta sitten sarjan pohjamudissa rypenyt Florida Panthers pääsi varaamaan kesinä 2010–2014 peräti neljästi ensimmäisen kolmen joukkueen joukossa. Mestarijoukkueen kulmakivinä noista varauksista olivat edelleen kesällä 2014 koko tilaisuuden ensimmäisenä nimenä huudettu Aaron Ekblad, mutta erityisesti edeltävänä kesänä tilaisuuden kakkosnimenä varattu, nykyään kapteenina joukkuettaan johtava Aleksander Barkov.

Muista kärkivarauksista Erik Gudbranson ja Jonathan Huberdeau ovat jo poistuneet joukkueesta, mutta jälkimmäisenä mainitulla on oma roolinsa myös mestaruudessa. Kun Panthers marssi runkosarjan voittoon kaudella 2021–22, mutta hyytyi pudotuspeleissä, joukkueen GM Bill Zito halusi joukkueeseen lisää särmää. Runkosarjassa huikeat 115 pistettä iskeneen Huberdeaun sopimus oli tulossa tiensä päähän, joten Zito suuntasi vaihtomarkkinoille.

Sopiva kauppakumppani löytyi lopulta Calgary Flamesista, joka oli vastaavassa tilanteessa Matthew Tkachukin kanssa. Lopulta kauppakumppanit löysivät yhteisymmärryksen, jonka merkittävimpinä palasina Huberdeau yhdessä MacKenzie Weegarin kanssa vaihtuivat Tkachukiin, joka oli yksi mestaruuden avainpelaajia – tuoden juuri sitä Ziton kaipaamaa särmää joukkueeseen.

Hukatut lupaukset viivästyttivät nousua

Mestaruusjoukkueessa Barkovin ja Ekbladin lisäksi merkittävässä roolissa omista varauksista oli ainoastaan kolmannella NHL-kaudellaan lopullisesti valmennuksen luottomieheksi noussut Anton Lundell. Myös Dmitri Kulikov on Panthersin oma varaus, mutta puolustaja tuli seitsemän kauden kiertueen jälkeen täksi kaudeksi. Maalivahtilupaus Specer Knightillä on ollut omat haasteensa, eikä nuorukainen pelannut tällä kaudella peliäkään Panthersin veräjällä.

Hukattua talenttia on sitäkin enemmän, sillä Panthersin varauksista esimerkiksi jo mainitut Huberdeau ja Weegar sekä Vincent Trocheck, Lawson Crouse, Mike Matheson, Owen Tippett viilettävät jo muilla kentillä. Löytyypä organisaation varaushistoriasta myös finaalivastustajasta tuttu nimi, kun kesällä 2010 varaustilaisuuden 5. kierroksella haaviin tarttui tällä kaudella pudotuspelit mukaan lukien 70 kertaa verkkoa heiluttanut Zach Hyman.

Weegarista ja Huberdeausta saatu vastine Tkachuck toimi siis mestaruuden kulmakivenä. Osana Trocheck-kauppaa Carolina Hurricanesin kanssa oli mestaruusjoukkueen kolmosketjussa puurtanut Eetu Luostarinen, joten myös Trocheckin jälki näkyy edelleen joukkueessa. Muiden lähtijöiden kohdalla saadusta vastineesta ei ole tänä päivänä jäljellä kuin muistot. Ellei sitten lasketa palkkahelpotuksia, joista esimerkkinä voi mainita Tippettin, jonka kylkiäisenä Panthers hankkiutui eroon Dave Bollandin rahakkaasta sopimuksesta.

Anton Lundell oli yksi mestarijoukkueen kolmesta omasta varauksesta.
Kuva © Eliot J. Schechter / NHLI via Getty Images

Vapailla markkinoilla Panthers muovautui tuhlaajapojasta mallioppilaaksi

Yksi ilmiö Panthersin viimeistä vuosikymmentä ajatellessa on tempoilu rahankäytön suhteen. Vuonna 2013 Sunrise Sportsand Entertainment -yhtiö osti Panthersin. Uuden yhtiön nokkamiehet Doug Cifu ja Vincent Viola olivat heti valmiita sijoittamaan rahaa organisaatioon, mutta kovat panostukset ja heikko menestys saivat kaksikon kiristämään rahahanoja, mikä aiheutti haasteita sopimusten kanssa. Kalliit sopimukset ja alisuorittavat nimimiehet rasittivat joukkueen rakentamista.

Ajan kuluessa rahahanat taas kuitenkin aukesivat, mikä näkyi kalliina hankintoina. Kesällä 2019 maalivahtiosasto tilkittiin kuntoon tarjoamalla seitsemän vuoden ja 70 miljoonan dollarin sopimusta Sergei Bobrovskille, mihin venäläisvahti tarttui. Bobrovskin ympärillä on käyty vuosien mittaan useita keskusteluita siitä, vastaako taso palkkaa, mutta tämän kauden päätteeksi puheet todennäköisesti hiljenevät Stanley Cupin ansiosta ainakin hetkeksi.

Kesän 2019 hullutteluiden (Bobrovski, Brett Connolly, Anton Strålman) jälkeen Panthersin toiminta vapaiden agenttien markkinoilla on ollut hillitympää mutta sitäkin tehokkaampaa. Vapaiden agenttien markkinoiden kautta mestarijoukkueeseen päätyivät tähtikastiin nousseet Carter Verhaeghe ja Brandon Montour. Pienemmässä roolissa paikkansa täyttivät Kulikov, Oliver Ekman-Larsson, Niko Mikkola, Nick Cousins sekä Ryan Lomberg.

Vapaiden pelaajien markkinoilla onnistumisen voikin sanoa olleen yksi Panthersin mestaruuden kulmakivistä. Edellä mainitun seitsikon yhteenlaskettu palkkakattorasite oli vain reilut 15 miljoonaa dollaria. Alkujaan luku olisi ollut vielä pienempi, mutta Verhaeghe ehti välissä solmimaan jo sopuhintaisen neljän miljoonan dollarin jatkosopimuksen. Kirsikaksi kakun päälle voi laskea alkujaan siirtolistalta napatun Gustav Forslingin, joka nousi joukkueen avainpelaajien joukkoon.

Aggressiiviset liikkeet sinetöivät hyökkäyksen säkenöinnin

Jos puolustus rakentui vahvasti yhden oman varauksen ja vapailta markkinoilta haalittujen pelaajien ympärille, Panthersin hyökkäys rakentui pala palalta vaihtokauppojen myötä. Hyökkääjistä Barkov ja Lundell olivat siis mestarijoukkueen ainoat omat varaukset. Tähtipelaajista Tkachuk ja Verhaeghe käsiteltiin jo aiemmin.

Vuonna 2021 GM Zito otti kaksi mestarijoukkueen kannalta ratkaisevaa askelta hankkimalla kesän 2014 varaustilaisuuden kärkinimillä. Kevään 2021 siirtorajalla Zito vahvisti joukkuetta tilaisuuden neljäntenä varatulla Sam Bennettillä. Calgary Flamesissa sivuraiteelle ajautunutta Bennettiä ehdittiin kuvailla jo entiseksi lupaukseksi, mutta hän nousi Panthersin kakkosketjussa tärkeäksi osaksi joukkuetta. Kaikilla kolmella täydellä Panthers-kaudellaan Bennett on tehnyt vähintään 40 pistettä nostaen tasoaan pudotuspeleihin. Bennettin vastineeksi Panthers joutui maksamaan vain Emil Heinemanin sekä toisen kierroksen varausvuoron.

Viimeisenä silauksena Zito suuntasi katseet Buffalo Sabresissa pelanneeseen Sam Reinhartiin, kesän 2014 toisena varattuun pelaajaan. Vastineeksi Reinhartin pelaajaoikeuksista Panthers joutui luopumaan kesän 2022 varaustilaisuuden ensimmäisestä vuorosta sekä maalivahtilupaus Devon Levistä. Reinhart solmi kolmivuotisen sopimuksen Panthersin kanssa, mikä siis tulee päätökseen tänä kesänä. Kolmen kauden aikana Reinhart teki pudotuspelit mukaan lukien 142 maalia ja 276 pistettä, viimeistellen myös seitsemännen finaaliottelun voittomaaliksi jääneen osuman.

Kauden mittaan joukkueeseen haluttiin myös särkymävaraa, joten siirtorajan lähestyessä pantteripaitaan liittyivät myös Vladimir Tarasenko sekä konkarihyökkääjä Kyle Okposo. 

Taikatemppuja Zitolta odotetaan myös tulevana kesänä, sillä useampi edellä mainituista sopimuksista on joko katkolla tai rahakkaampi sopimus on jo odottamassa voimaan astumista. Samaan aikaan esimerkiksi Reinhartin sopimus päättyy tähän kauteen. 57 maalin ja 94 pisteen Reinhart tuskin tyytyy enää vanhaan 6,5 miljoonan dollarin vuosipalkkaansa. 

Toisaalta joukkueen runko pysyy monilta osin myös kasassa, joten mitään romahdusta ei ole odotettavissa tulevallakaan kaudella. Muutamalla nappihankinnalla Panthers taistelee myös tulevalla kaudella mestaruudesta.

» Lähetä palautetta toimitukselle