TPS:n ja Lukon välisen finaalisarjan kolmas ottelu pelattiin Turun Gatorade Centerissä, missä raumalaiset voittivat 3−1-lukemin. Ottelu oli kaikilla mittareilla mitattuna hyvin tasainen, niin kiekonhallinnan, laukausten, maalipaikkojen kuin itse maalienkin osalta.
Ottelu eteni Lukon 1−0-johdossa aivan loppuhetkille asti, kunnes ajassa 58.15 Sebastian Repo teki maalin tyhjiin. Tämän jälkeen molemmat joukkueet maalasivat vielä kertaalleen.
TPS:n jäähyt kävivät kalliiksi
Ottelu ei lähtenyt turkulaisittain toivotulla tavalla liikkeelle, kun Aleksi Anttalainen tuli luukuista turhan kovaa sisään ja sai alle 28 sekunnin pelin jälkeen kahden minuutin rangaistuksen polvitaklauksesta. Ylivoimapelikään ei jäähyilyn osalta sujunut moitteetta, sillä TPS rikkoi kaksi kertaa avauserän aikana ylivoimalla.
Jälkimmäisestä Lukko sai rangaistuslaukauksen, josta Robin Press viimeisteli pelin avausmaalin ajassa 17.21. Määrällisesti TPS ei jäähyillyt erityisen paljon, mutta ne maksoivat ottelun kulun kannalta tärkeän maalin ja katkenneita hallintajaksoja.
Lukon puolustuspelaaminen vakuutti jokaisella osa-alueella
Kiekollisesti Lukko oli sillä perusvahvalla tasollaan, missä sen on totuttu olevan, mutta pelillisesti sen suorittamisesta teki mielenkiintoista puolustamisen laatu kentän jokaisella osa-alueella. Lukon prässipelaaminen toi edelleen riistoja ja puolustusalueella yksi vastaan yksi -puolustuspelaaminen piti TPS:n poissa parhailta maalipaikoilta.
Isoin ero aiempiin otteluihin oli kuitenkin keskialueen puolustaminen, sillä Lukko pelasi ottelussa peräti 29 kertaa trapia, liki puolet enemmän kuin ottelusarjan toisessa ottelussa. C Moren lähetyksestä pystyi näkemään, kun Lukon päävalmentaja Pekka Virta teroitti fläppitaululla joukkueelleen keskialueen 1-2-2 -muodostelmaa.
TPS rytmitti peliä ja loi pitkiä kulmapelejä
Juuso Pärssisen, Mikael Pyyhtiän ja Lauri Pajuniemen muodostama nuorisovitja esiintyi jälleen edukseen siirtämällä pelin painopisteen toisteisesti Lukon päätyyn ja luomalla niitä vähäisiä maalipaikkoja, mitä ottelussa ylipäätään nähtiin. Ketjun pelaaminen on kehittynyt jatkuvasti ja kemiat selvästi kohtaavat, sillä nuoret taiturit löytävät toisensa hienosti ollessaan yhdessä kentällä.
Ylipäätään TPS pysyi enemmän kiekossa ja kontrolloi peliä aiempaa enemmän, mikä heijastui myös pidempiin hyökkäysalueen kulmapeleihin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin ykkössektoriin pääseminen, mitä Lukko puolusti todella tarkasti ja TPS ei lopulta päässyt tolppaa lähemmäksi maalia ennen loppusekunteja.
Avauspelaamisessa selviä eroavaisuuksia
C Moren lähetyksessä näkyneen tilaston mukaan TPS ylitti siniviivan 94 kertaa, kun taas Lukko 87 kertaa. Tasaisten lukemien takana on kuitenkin erilaisia toteutustapoja.
TPS avasi peliä huomattavasti enemmän laitojen kautta, kun taas Lukon puolustajilla löytyi säännönmukaisesti syöttöpaikka kaukalon keskeltä. Molemmat joukkueet hyödynsivät hyökkäyssiniviivan ylittämisessä päätykiekkoja, joten sieltä ei suuria eroavaisuuksia pelaamisessa ole havaittavissa.
Sarja katkolla
Lukolla on mahdollisuus juhlia seuran ensimmäistä Suomen mestaruuttaan sitten vuoden 1963 päihittämällä TPS vielä kerran. Jos tänään nähdään samanlainen näytös kuin maanantaina, voi TPS hyvinkin venyttää sarjaa vielä viidenteen otteluun, niin pienet olivat marginaalit sarjan kolmannessa ottelussa.
Onkin mielenkiintoista nähdä, miten TPS:n nuoret pelaajat pystyvät vastaamaan huutoon ollessaan selkä seinää vasten, ja toisaalta pyrkiikö Lukko ottamaan pelin hallintaa vahvemmin itselleen kiekkokontrollin turvin.
