Lukon ja TPS:n toinen kohtaaminen päättyi selkeään Lukon voittoon 4−0. Lukko vei laukaisuyritykset nimiinsä 65-30. Eroja perjantain ensimmäiseen otteluun syntyi usealla rintamalla. Artikkelia varten on laskettu joukkueiden hyökkäyksiinlähtöjä sekä hyökkäysalueelle pääsemistä tasakentällisin. Kuljetuksia alueelle sekä päätyyn ammuttuja siirtokiekkoja on laskettu voitetuksi sen mukaan, onko hyökkäävä joukkue onnistunut luomaan niistä hallinnan itselleen − siis enemmän kuin ehtimällä kiekkoon ensimmäisenä.
TPS kaipaa aloittajia
TPS on tällä hetkellä helisemässä aloitusympyrässä. Se luo suuria vaikeuksia joukkueelle kummassakin päädyssä tapahtuvien tilanteiden hallintaan. Eniten aloituksia lauantaina ottanut Juhani Jasu voitti vain kolmasosan 30 aloituksestaan. Tämä päästi TPS:n niskan päälle etenkin pitkien päätyralien suhteen. Peli aaltoili vähemmän päästä päähän myös siitä yksinkertaisesta syystä, että Lukko pääsi hyökkäysalueen aloituksistaan niin usein "pelin päälle". Vain Juuso Pärssinen voitti tällä kertaa aloituksiaan voitokkaasti nappaamalla 12 aloituksesta kahdeksan omalle joukkueelleen. Kahden ottelun jälkeen Pärssinen on TPS:n neljästä sentteristä ainoa voitokkaasti aloittanut pelaaja (17 voitettua - 11 hävittyä).
Pekka Virta ja parempi pelikuri − sattumaako?
Perjantaina katsomossa ottelun aloittanut ja penkin takana käynyt Pekka Virta jaksoi tällä kertaa seurata peliä istumalla penkin takana. Tällä näytti olevan sekä henkinen että pelillinen vaikutus Lukon tekemiseen. Ottelu alkoi hieman verkkaisesti Lukon kannalta, mutta taktisesti joukkue pääsi hyökkäämään huomattavasti nopeammin. Lukko pelasi avauserässä neljä viivelähtöä. Sen jälkeen viivelähtöjä nähtiin tasakentällisin Lukolta vasta päätöserässä, jossa Lukko puolusti kiekolla aavistuksen maltillisemmin.
Laatuun nopeiden hyökkäysten lisääntyminen ei vaikuttanut. Lukko hyökkäsi määrällisesti vähemmän omasta päästään lähtien, mutta se pääsi niistä yli kaksi kertaa kolmesta onnistuneesti hyökkäysalueelle. Välittömiä kiekonmenetyksiä hyökkäysalueelle pääsyn jälkeen tuli hyvin vähän. Taistelua käytiinkin enemmän molemmissa päädyissä kuin keskialueella aaltoillen.
TPS:n nopeat avaukset hiipuivat
TPS ei luonut merkittävästi maalipaikkoja avauserässä, mutta hyökätä se yritti − nopeasti. Avausottelun tapaan TPS ei pelannut viivelähtöjä, vaan avasi peliä nopeasti omasta päädystään, avauserässä peräti 16 kertaa. Lukko luki avaukset paremmin, mutta enimmäkseen peli oli nopeita avaussyöttöjä enemmän kuin varsinaista pelin edistymistä. Kokonaisuutena avauspeli tuotti vielä avauserässä kohtalaisesti kuljetuksia alueelle (viisi) sekä neljä voitettua siirtokiekkoa, mutta nämä kääntyivät lopulta suhteellisen heikosti maalipaikoiksi. Toisessa ja kolmannessa erässä pyrkimus oli jatkaa samalla tavalla, mutta onnistumiset vähenivät, eikä TPS onnistunut pelaamaan kuin hävittyjä siirtokiekkoja.
Päätypelit korvasivat aaltoilun
Sarjan avauspeli oli vauhdikasta kiekkoilua molempiin suuntiin. Lukko ylitti avausottelussa hyökkäyksillään siniviivan 57 kertaa kuljettamalla tai siirtokiekolla. Toinen ottelu käynnistyi samassa tahdissa avauserän ajan, mutta kahdessa jälkimmäisessä erässä määristä leikkautui puolet pois. Tähän isona osatekijänä olivat pitkät päätypelit, joilla se pääsi väsyttämään TPS-pelaajia pitkiä aikoja. Lukon päätypelaamisessa tuli runsaasti paikanvaihtoja TPS:n keskittyessä maltillisesti estämään poikittaissyöttöjen antamisen keskustan läpi tai ylipäänsä keskelle. Tämä toimi TPS:lle sinällään kohtuullisen kurinalaisesti kuten avausottelussakin, mutta sen hyökkäyksille se teki hallaa. Syötönkatkoja tuli enimmäkseen vasta siinä vaiheessa, kun puolustava viisikko oli ehtinyt väsyä, tai sitten hyökkäys päättyi torjuntaan ja uuteen aloitukseen.
Johtopäätös: TPS:n sumputus ei riitä
Ensimmäisen pelin paikkojen määrä ja toisen pelin selkeä hallinta luovat sarjaan ennakkosuosikkina lähteneestä Lukosta nousujohteisen kuvan. Toisessa pelissä TPS taantui vain yhdellä osa-alueella (keskustan puolustaminen) hyväksi joukkueeksi, siinä missä avausottelussa se oli menestynyt niin karvauksessa, trap-pelaamisessa kuin oman alueen PAPP:issa, puhumattakaan maalivahtipelistä. Maanantain kolmannessa ottelussa samanlainen ralli, aloitusten jatkuva häviäminen ja Lukon pitkät hyökkäykset tulisivat hyvin todennäköisesti päättymään taas sen kannalta tappiollisesti.
