Mietin jokusen hetken, että olisiko tämä juttu parempi väkertää kolumniksi. Päädyin kuitenkin maalailemaan päiväkirjahengessä täältä Edmontonista. Saatan minä tässä jonkun mielipiteenkin sanoa, mutta se on varmaan ihan ok. Onhan tämä sentään päiväkirjani.
Rogers Placen katsomoissa on ollut väljää. Tilaa on ollut rutkasti riippumatta siitä, onko askissa ollut isäntämaa Kanada vai lilliputti Itävalta. Otteluiden aikana otollisin hetki vaihtaa lehdistöparvella kollegan kanssa ajatuksia on pelin ollessa käynnissä.
Silloin musiikki ei pauhaa tai aggressiivisesti rääkyvä maalitorvi saa haluamaan pään työntämistä naulaan. Pahoittelut rajusta kielikuvasta, mutta niin lujalla musiikki ja efektit paukkuvat.
Kenties järjestäjät ovat ylitsevuotavilla volyymeilla yrittäneet täyttää sitä äänen tyhjiötä, joka yleisön puutteesta vääjäämättä syntyy. Nuorten MM-kisojen ottelut ovat keränneet hädin tuskin tuhansia silmäpareja noin 18 500 katsojaa vetävän Edmonton Oilersin kotiareenan lehtereille.
Halli itsessään on kaikin puolin toimiva, ja isoista mittasuhteista huolimatta siellä on helppo navigoida, eivätkä käytävätkään ole liian ahtaat. Äskeinen ei ollut tarkoituksellinen vitsi, kyllä siellä kulkemaan mahtuisi, vaikka väkeä olisi enemmänkin.
Nyt, kun pudotuspelit ovat alkaneet, on kansa löytänyt hieman paremmalla menestyksellä jäähalliin. Paikallisesta yleisöstä näkee, että heidän kannatusmentaliteettinsa on pääosin hyvin erilainen kuin meidän tuntemamme suomalainen tyyli. Eron huomaa esimerkiksi pelikatkoilla pyörivistä tanssikamera- ja päivän fani -konsepteista.
Järjestään kaikki, niin nuoret kuin vanhat, perheet, ystävät ja pariskunnat − tuntuvat nauttivan tapahtumasta, ja haluavat näyttää sen myös tuon lyhyen hetken aikana muille.
Suomessa vastaaville sekunneille verkkokalvoille piirtyy kaljanhuuruisia ukkoja ja rekvisiitan kyllästämiä hahmoja. Onhan kanadalaisillakin erilaisia hassuja vaatteita, mutta asusteista kaunein on kuitenkin hymy. Älkääkä suotta ymmärtäkö väärin, kyllä Suomessakin osataan kannustaa. Pohjavärinässä vain on eroja.
Rogers Placessa kaikki ovat saaneet nähdä tasokasta jääkiekkoa. Ainakin siis ne "kaikki", jotka ovat peleihin tulleet. Voi vain kuvitella, millaista ilojuhlaa jääkiekko alla vaahteralipun normaalisti on. Onhan elokuinen ajankohta kieltämättä erikoinen, ja kilpailevaa tekemistä on varmasti kanadalaisillekin paljon.
Syitä yleisökatoon on varmasti monia. Kanadan jääkiekkoliitto ei ole ainakaan yrittänyt parantaa tilannetta lippujen hinnoilla. Halvimmillaankin tiketit maksavat useita kymmeniä euroja.
Kanadalaiset ovat jääkiekkokansaa ja Kanada on jääkiekkomaa. Voi, kunpa se ei olisi tyrinyt asioitaan liittotasolla niin perusteellisesti, että skandaalin varjo ulottuu myös nuorten MM-kisojen ylle. Sopalla on aiheuttajansa, mutta lajia rakastavien kansalaisten syy se ei ole.
Ensi viikoksi matkaan Suomen pituuden verran itään Winnipegiin, jossa tutustun tuttujeni avulla paikalliseen näkemykseen jääkiekosta. Kenties jollakulla on jotain sanottavaa Patrik Laineestakin.