Suomalaista jääkiekon tv-tuotetta eri kanavilla on ryyditty viime vuosina Jatkoajassakin kriittisillä silmälaseillä, paikoin ankarinkin sanankääntein. Kehitettävää jäi nytkin, mutta tämänkertainen erikoiseen vuodenaikaan järjestetty nuorten MM-turnaus ansaitsee kokonaisuutena vilpittömät kehut.
Katsoja sai mitä tarvitsi, ja varsinkin yöllä lähetettäviin U20-kisoihin todennäköisesti kapeammin profiloitunut sellainen. Uskon, että nuorten kisoja katsoi aikuisten MM-kisoja enemmän pelille ja lajille vihkiytynyt seuraaja.
Tähän osattiin reagoida. Lähetykset käynnistettiin asiapuheella ja asiantuntijat olivat valmistautuneita. Jo kisojen ensimmäisessä ottelussa oltiin sisällä Leijonien pelitavassa, Pennasen perusperiaatteita kerraten.
Selostajat ovat olleet Discoveryn vahvin lenkki kaikissa aiemmissakin kisoissa. Tarjolla oli selostus myös toisella kotimaisella. Nyt asiantuntijapuolelta oli vaihdettu Kimmo Timonen ja Teemu Selänne pois, sekä päästetty Ismo Lehkonen suureen rooliin. Tämä oli katsojille voitto.
Pelipuheessa koko Pohjois-Amerikka on tv-tuotannoissaan Suomea jäljessä.
Lehkonen puskee ympärillään olevia henkilöitä kovempaan suoritukseen kuten nuoria kiekkoilijoita Turun kesäleireillään. Tasapaino pelin sisällön sekä yksilöiden suorasanaisen ruotimisen välillä on kohdillaan. Tuomarit Lehkonen näkee joskus liikaa Antero Mertarannan tavalla, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Tuomas Grönman, Esa Pirnes ja Antti-Jussi Niemi täydensivät onnistuneen asiantuntijoiden tiimin. Ei höhöttelyä, korkeintaan nautintona kiekosta. On ilo huomata, kuinka luontevasti esimerkiksi Grönman selittää pelin sisältöä, kun häneltä vain muistetaan kysyä asiasta.
Lisäksi täytyy kehua kolmannen, hiljaisen osapuolen eli grafiikkatyökalujen käyttöä. "Ykkönen lähtee sieltä" näkyi numerona videon päällä, valokeilat, ympyrät, nuolet ja muut elementit selkeyttivät selontekoa pelaajien sekä kiekon liikkumisessa. Hitaat hämäläisetkin ehtivät mukaan, ja todennäköisesti oppivat aina jotain uutta.
Studioisännältä toivoisi edelleen tiukempia kysymyksiä, mutta lopputuloksena myös kriittisiin asioihin Suomen pelaamisessa päästiin tarttumaan. Toinen parannettava voisi olla maalivahtipelin tarkempi ruotiminen erikoistuneen vieraan avulla. Kolmas kehityskohta on edistyneiden tilastojen käyttämisessä, mutta siinä kaikki lepää ensisijaisesti kansainvälisen jääkiekkoliiton tarjonnassa, tai sen puutteessa.
Asiantuntemus ja pelistä puhuminen ovat osa kiekkokulttuurin kehittymistä Suomessa. Nuorten MM-kisat elokuussa jättivät katsomot Kanadassa tyhjäksi, eikä katsojaennätyksiä todennäköisesti rikottu myöskään Suomen tv:ssä. Tuotteen sisällöstä se ei kuitenkaan jäänyt kiinni − Discovery meni asia edellä.
Ja silloin kun onnistutaan, Suomi on maailman huipulla. Yksilökeskeinen Kanada on jääkiekon emämaa, mutta NHL:n ja arvokisojen tuotannoissa mennään tuhat knoppia ja yksilökeskeisyys edellä. Pelipuheessa koko Pohjois-Amerikka on tv-tuotannoissaan Suomea jäljessä.
Toivottavasti taso pidetään myös naisten MM-turnauksessa. Heittääpä tämä mielenkiintoisen haasteen myös muille suomalaisille tekijöille tulevan talven osalta. Mitenkähän Liigaa tänä vuonna seurataan CMoren lähetyksissä? Entäs NHL-lähetykset Viaplayn kanavilla? Koittakaapa muistaa kaikki nämä elementit: etukäteen pohdin, onko grafiikan käyttö tänä talvena vieläkään selviö, ja osataanko Wisehockeyn edistyneistä tilastoista katsoa muuta kuin lämärinopeuksia.
