Mestis-seuroilla ei ole ollut helppoa. Keväällä 2020 koronatilanne keskeytti kauden kokonaan ja mestaruus jäi jakamatta.
Viime kaudella pelattiin tyhjille katsomoille, leikattiin palkkoja, lomautettiin työntekijöitä ja jouduttiin pitämään pitkä paussi peleistä. SaPKo ja RoKi jättivät kauden kesken ja muiltakin jäi pelaamatta melkein puolet runkosarjasta.
Haasteita riittää myös nyt. Koko 2000-luvun armottomin sarjajärjestelmä vie neljä runkosarjan huonointa seuraa karsintoihin ja ainakin kaksi näistä saa jättää jäähyväiset Mestikselle.
Vaikeiden viime aikojen jälkeen rahat ovat monella paikkakunnalla entistäkin vähemmässä, joten putoaminen Mestiksestä voisi olla jopa kuoloisku joillekin seuroista. Poikkeuksellisen isot panokset näkyvätkin pelaajahankinnoissa; seurat ovat satsanneet joukkueisiinsa aivan eri tavalla kuin viime vuosina.
Alkamassa onkin luultavasti paitsi mielenkiintoisin, mutta myös ennalta-arvaamattomin Mestis-kausi miesmuistiin!
Sarjan ennakoiminen tasaiseksi on monesti pelkkää sanahelinää, mutta nyt kaikilla neljällätoista seuralla on oikeasti realistinen mahdollisuus päästä pudotuspeleihin Mahdollisiksi mestariehdokkaiksi on nimettävä ainakin puolet osallistujista. Tosin kukaan ei ole täysin turvassa katastrofikaudeltakaan.
Veikkauksia vaikeuttaa moni asia. Moni seura luottaa löytäneensä hyviä kärkipelaajia ulkomailta. Toisaalta taas moni lähtee poikkeuksellisen tärkeään kauteen nuorilla ja kokemattomilla maalivahdeilla. Lisäksi suurin osa seuroista on vaihtanut luotsiaan viime kaudesta ja sarjassa debytoi peräti viisi päävalmentajatulokasta.
Jonkun on kai silti aina oltava pikkaisen suurempi suosikki kuin toisen.
Hallitsija ja haastaja
Mestaruuspokaali on majaillut Imatralla jo yli kolme vuotta putkeen. Viime kevään kultajuhlien jälkeen Vuoksessa kävi kuitenkin hurja virta. Dynastian maestrona toiminut päävalmentaja Maso Lehtonen siirtyi monen yllätykseksi Rovaniemelle ja suurin osa mestarijoukkueen kärkipelaajista vaihtoi maisemaa.
Valmentaja vaihtui ja viime kauden kymmenestä parhaasta pistemiehestä jäljellä ovat vain Henry Karjalainen ja Mikko Haaparanta. Voiko rajusti uudistuneen joukkueen laskea suosikkien joukkoon?
Vain täysi pölvästi sivuuttaisi Ketterän mestarispekulaatioissa. Seuran tekemisessä näkyy menestymisen kulttuuri. Lähtijät olivat kovia, mutta kovia ovat olleet myös Imatralle hankitut uudet pelaajat. Esimerkiksi Olli Korhonen, Santeri Salmela ja Anton Stråka ovat erinomaisia hankintoja omiin rooleihinsa ja nuoret venäläiset saattavat hyvinkin olla suurimpia lupauksia, joita Mestis-jäillä on pitkään aikaan nähty.
Ketterä saa pelaaja-apuja myös SaiPasta, mutta onko vielä jotain mitä se kaipaisi?
Malttia. Ketterän kone on köhinyt yleensä syksyisin, mutta seurassa ei ole tehty dramaattisia johtopäätöksiä, vaan joukkue on jatkanut eteenpäin suunnitelluilla raiteillaan – ja ollut lopulta parhaimmillaan ratkaisupeleissä. Tuomo Ropo kaipaa samaa työrauhaa.
Kovin kisaaja mestariksi mestarin paikalle on Ketterän Suomen cupin finaalivastustaja Kiekko-Espoo. Viime kaudella Espoossa juhlittiin runkosarjan voittoa, mutta pudottiin tylysti jo puolivälierissä. Nyt seuralla on kovat piipussa; osin uusin, osin tutuin asein.
Mikä tekee Kiekko-Espoosta kivikovan mestarisuosikin?
Sarjan paras pelaajamateriaali. Moni runkopelaaja jatkaa ja uusissa hankinnoista riittää niin nimimiehiä kuin hyviä lupauksiakin. Toni Kähkönen ja Mikko Lehtonen tuovat joukkueeseen hurjan määrän kokemusta ja esimerkiksi nuori Arttu Tuomaala oli harjoituspeleissä sensaatiomaisen hyvä ykkössentterinä. Monessa muussa seurassa voidaan vain kadehtia espoolaisten hyökkäyskaluston laajuutta: siitä saisi kasattua helposti kolme kovaa ykkösketjua.
Kiekko-Espoon saldo harjoituspeleissä: 7 peliä, 7 voittoa ja maaliero 31–9. Voiko mikään mennä pieleen?
Espoolaisessa jääkiekossa on perinteisesti riittänyt yllätyksiä. Jokunen kysymysmerkki on nytkin. Roope Taponen on sarjan parhaita maalivahteja, mutta sormi voi mennä suuhun, jos HIFK:n tarvitsee kutsua lainavahtinsa takaisin. Suurin kysymys lienee kuitenkin se, kuinka valmentajanuriaan aloittelevien Kim Hirschovitsin ja Kurtis McLeanin osaaminen riittää.
Ulkomaalaisten avulla kärkeen?
IPK on vakiinnuttamassa paikkaansa Mestiksen kärkikahinoissa vaikeiden ensimmäisten kausiensa jälkeen. Toissa kaudella se sijoittui runkosarjassa kakkossijalle ja viime keväänä plakkariin tuli pronssia. IPK jatkaa Niko Härkösen valmennuksessa ja osa avainpelaajista on edelliskausilta tuttuja.
Millä avuilla IPK lähtee taistelemaan paikastaan neljän parhaan joukossa?
Rutiinilla ja kovalla rumputulella. Juho Korhosen, Ville Järvisen ja Ville Saukon johtaman puolustuksen pitäisi olla sarjan varmimpia. Bastian Maian ja Atte Karppisen varaan on hyvä rakentaa kaksi vaarallista kenttää – etenkin, jos joukkueen nuoret hyökkääjät Aku Kinnari ja Pekka Suhonen jatkavat yhtä tehokkaasti kuin harjoituspeleissä.
Mikä voi ratkaista sen, pelaako IPK runkosarjan voitosta vaiko sijoista keskikastissa?
Iisalmessa on kipuiltu aiemmin maalivahtien kanssa ja tällä kertaa ratkaisu on "upporikasta tai rutiköyhää" –henkinen. Kanadalaisvahti Cody Porter saattaa olla pelaaja, jolla on koko Mestiksessä eniten merkitystä joukkueensa menestykseen. IPK:n materiaali on myös kapeampi kuin edelliskausilla. Anovat katseet on suunnattava Kuopioon, kun poissaoloja tulee.
Myös Joensuun Kiekko-Pojat ylsi viime kaudella neljän parhaan joukkoon ja pelasi IPK:n tavoin vahvasti harjoituskaudella. JoKP:n pelaajarunko on pysynyt hyvin kasassa ja joukkue on varsin joensuulainen. Päävalmentajana aloittaa kuitenkin uusi tulokas.
Millainen on Kari Martikaisen JoKP?
Ainakin harjoitusotteluiden perusteella energinen ja erittäin aktiivinen. Hyökkäyksessä on sopivasti ajokoiramaista asennetta ja neljän ketjun tasainen painostus saattaa tuottaa ongelmia vastustajille. Maalivahti Leevi Nikkisen tulokaskausi oli hyvä ja konkarikapteeni Esa Lehikoisen kaveriksi puolustukseen on melkeinpä ylitarjontaa.
Joukkuepeli on siis kunnossa, mutta löytyykö Joensuusta todellisia tähtiä, jotka johdattavat seuran jopa kärkipallille saakka?
Niinpä. Joel Kerkkänen, Jussi Tammela ja moni muukin joukkueen kärkipelaaja on lähellä läpimurtoaan, mutta eivät ainakaan vielä ole olleet samanlaisia pisteruiskuja kuin kovimpien kilpakumppanien ykköstykit. Harjoituspeleissä hyvin onnistuneiden Aaron Millerin ja Nicolas Werbikin panos onkin yksi ratkaisutekijöistä.
Opettelut opeteltu, nyt olisi aika tehdä tulosta
TUTO on viime vuosien alisuorittaja. Se on jäänyt viime kausilla sijoille seitsemän ja kahdeksan, oltuaan sitä ennen kolme kertaa peräkkäin mitalipeleissä. Päävalmentaja Antti Virtaselle alkava kolmas kausi turkulaisten peräsimessä saattaakin olla teemaltaan klassinen "tulos tai ulos".
Mikä olisi riittävän hyvä tulos TUTOlle?
Näillä resursseilla ja hankinnoilla ei ainakaan vähempää kuin paluu takaisin Mestiksen suurten joukkoon myös kaukalossa. Toisin sanoen: vähimmillään taistelua kotiedusta ja pääsyä takaisin mitalipeleihin. Tämä tavoite on myös realistinen.
TUTOn hyökkäys on sarjan kovimpia: hankintoihin kuuluu muun muassa hallitseva pistepörssivoittaja Joonas Larinmaa, ja venäläiskonkari Aleksandr Nikulin saattaa hyvinkin olla sarjan paras sentteri. Joukkue on myös aiempaa omavaraisempi, edelliskausilta poiketen riveissä ei ole ainakaan vielä yhtään lainapelaajaa.
Kärkisijoja tavoittelee monta joukkuetta. Onko TUTO kilpakumppaniensa tasolla kaikilla osa-alueilla?
Kysymysmerkkejä riittää. Nikulin on 36-vuotias ja ollut pelaamatta yli vuoden. Puolustus on kolmen kärkinimen varassa ja kokematon maalivahtitroikka on täysi arvoitus. Nuorehkon joukkueen peli ja tulokset ailahtelivat myös harjoituspeleissä, eikä siitäkään ole näyttöä, että Virtasesta on valmentamaan joukkue menestykseen.
Näytönpaikka on myös Mika Niskasella. Päävalmentajan pesti Vantaalla on ollut tuulinen paikka viime kausina, mutta Niskanen sai sentään jatkaa toiselle kaudelleen. Minimitavoite lienee selviytyä pudotuspeleihin, mutta näillä pelaajahankinnoilla ja Jokereiden avustuksella olisi syytä parantaa viime kauden seitsemännestä sijasta.
Kiekko-Vantaan joukkue on uudistunut käytännössä kokonaan. Verkkoihin taisi kuitenkin tarttua melkoisen mielenkiintoisia vonkaleita?
Kyllä vaan. Kiekko-Vantaa vastasi kesän kovimmista värväyksistä. Esimerkiksi Miro-Pekka Saarelainen, Aapo Ahola ja Erik Embrich ovat tähtistatuksen pelaajia Mestiksessä, Roope Elimäki ja Atte Mäkinen puolestaan liigassakin meritoituneita työhevosia. Jokerilainat Kristjan Kombe, Niko Mikkola ja Samuli Tervo kelpaisivat kärkipelaajiksi mihin tahansa Mestis-joukkueeseen.
Hurjia nimiä. Mutta kai Kiekko-Vantaan kohdallakin on kysymysmerkkejä?
Materiaali on laadukas, mutta erittäin kapea. Aholan ja Mikkolan lisäksi joukkueesta ei löydy yhtään varmaa hyvän tason Mestis-puolustajaa. Seura joutui pelaamaan harjoitusotteluita vajaamiehisenä ja hyökkääjät ovat vielä kauden alla vähentyneet entisestään. Kasaan ei saada täyttä kokoonpanoa edes jokerilainojen kanssa.
Pitkästä kaudesta ei voi selviytyä näin vähillä pelaajilla, eli täydennystä lienee hakusessa. Lisäksi: kun seurassa on kaksi isäntää ja runsaasti lainapelaajia, väkisinkin tulee mieleen, mahtaako Kiekko-Vantaan menestys olla ykkössijalla kaikkien prioriteeteissa.
Älkää unohtako meitä!
Päävalmentaja Jere Härkälän debyyttikausi Kokkolassa sujui jokseenkin kaksijakoisesti. Hermes selvitti helpohkosta välisarjasta huolimatta tiensä pudotuspeleihin vain nipin napin, mutta pelasi sitten huikean kevään ja pisti lopulta Ketteränkin koville finaaleissa.
Millaiselta Hermeksen tämän kauden miehistö vaikuttaa?
Melko luotettavalta. Valmentajan lisäksi myös moni runkopelaajista jatkaa joukkueessa. Valtteri Hotakainen tuo arvokasta kokemusta porukkaan, mutta iso osa muistakin pelaajista on varmoja Mestis-tason pelaajia. Taso ei ehkä riitä ihan taistoon kärkisijoista, mutta toisaalta uhka karsintoihin joutumisesta ei vaikuta realistiselta.
Joukkue on kuitenkin sarjan nuorimpia ja se, löytyykö sijoitus tasaisen keskikastin ylä- vai alapäästä, riippunee siitä kuinka hyvin lupaavien nuorten potentiaali saadaan ulosmitattua.
Keitä ovat ne nuoret, joiden onnistumisella on suurin merkitys Hermeksen menestykseen?
Ainakin maalivahti Rasmus Korhonen. 18-vuotiaalla ässälainalla ei ole käytännössä ollenkaan kokemusta miesten peleistä. Potentiaalia riittää, varattiinhan nuorukainen kesällä NHL:äänkin. Seuraamisen arvoisia nuorukaisia ovat esimerkiksi Kärpistä lainalla olevat hyökkääjät Ville Heikkala ja Arttu Hyry sekä viime kaudella Joensuussa lupaavasti Mestis-taipaleensa aloittanut puolustaja Juho Juvonen.
Toinen perinteisesti vaikeasti veikattava seura on KeuPa. Tulokasvalmentaja Tomas Westerlund johdatti joukkueen viime kauden runkosarjassa komeasti sijalle neljä ja suurin osa joukkueen pelaajista on tuttuja nimiä edellisvuosilta.
KeuPa on ollut pudotuspelijoukkue koko Mestis-taipaleensa ajan, tilillä on myös mestaruus ja hopea. Miksi KeuPaa ei juuri koskaan noteerata ennakkoveikkauksissa?
KeuPa on kuin Mestis-perheen pöydän alla makaileva maatiaiskissa, jota kukaan ei edes muista, ennen kuin se hyppää keskelle ruokapöytää kesken sukujuhlan ja varastaa show'n. Pienelle seuralle tämä lienee hyvä asetelma. Perusvaatimattomalla "ollaan vaan hiljaa, niin saadaan kalaa" –tyylillä on jätetty ennenkin pelkkiä ruotoja suursuosikkien lautasille.
Minkälainen KeuPa mahtaa tämän kauden sarjaan osallistua?
Tasapainoinen, mutta kapea. Varsinaisia tähtiä joukkueessa ei ole, mutta melkein kaikki pelaajat ovat pelanneet jo aiemmin urallaan hyvällä tasolla Mestiksessä. Monelta heistä viime kausi tosin meni enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta ehkä tutussa ympäristössä homma toimii taas paremmin? Pelaajamäärä on kuitenkin jo lukumääräisestikin liian pieni, joten JYP-lainoille on tarvetta.
Mestarivalmentajien opeissa
RoKilla olisi viime kaudella ollut mahdollisuus selviytyä toista kertaa historiassaan Mestiksen pudotuspeleihin, mutta liinat lyötiin kiinni kesken kauden. Tärkeään kauteen Rovaniemellä lähdetään Ketterässä menestymään tottuneen Maso Lehtosen komennossa.
Jatkuuko Mason mestaruusputki?
RoKille jo suora paikka pudotuspeleissä olisi mestaruus ja karsintojen välttäminenkin torjuntavoitto. Seura on sijoittunut kaikilla kausillaan sarjan peräpäähän, eikä joukkue ainakaan nimilistan perusteella vaikuta nytkään sen vahvemmalta. Lehtonen kertoi kaivanneensa uusia haasteita – ja niitä tämän pestin myötä riittää. Harjoituspeleissä RoKi ei onnistunut voittamaan yhtään Mestis-vastustajistaan.
Rovaniemellä satsattiin isosti valmentajaan, mutta jäikö joukkueen kasaaminen puolitiehen?
Kyllähän se vähän siltä näyttää. Gabin Villen paluu joukkueeseen on hyvä asia ja muutenkin hyökkäyksessä on riittävästi kelpo Mestis-pelureita, mutta yhtään todellista ykköskorin pelaajaa Rovaniemelle ei saatu hankittua – elleivät esimerkiksi Nikita Dolgopjatov tai Batyrlan Muratov tällaisiksi osoittaudu. Hyökkäys lienee silti joukkueen vahvin osa-alue, sillä maalivahti Tommi Ronkainen ja kokematon puolustuskalusto eivät ole kilpakumppanien tasolla.
Myös Kainuussa Mestis-paikka yritetään vakiinnuttaa mestarivalmentajan turvin. Hokin peräsimeen tarttuu SaPKoa pitkään valmentanut Pasi Räsänen. Sarjan kokenein valmentaja aloitti valmennusuransa jo 1990-luvulla, jolloin nuorimmat nykyisistä Mestis-päävalmentajista olivat vielä vaippaiässä.
Hokki on jäänyt molemmilla edelliskausillaan jumbosijalle. Onko Räsänen toivottoman paikan edessä?
Ei suinkaan. Vaikka Hokkia ei ole aihetta suitsuttaa ja hehkuttaa, kokonaispaketti näyttää melko hyvältä. Valmentajana on raudanluja ammattimies, maalivahteina kaksi potentiaalista nuorta ja suurin osa kenttäpelaajista jo Mestiksessä tasonsa näyttäneitä luotettavia pelaajia. Hokki pelaa varmasti aiempaa tasaisemman kauden ja pystyy taistelemaan pisteistä milloin tahansa. Jos Räsänen onnistuu taikomaan ryhmästä esiin ratkaisijoita, pudotuspelipaikkakaan ei ole mikään mahdottomuus.
Varsinaisia kärkipelaajia Hokissa ei taida liiemmin olla?
Eipä ole ei. Tuomas Komulainen, Risto Mattila ja ehkä myös Samu Pyykkönen ovat selkeitä ykköskenttätason pelaajia. Muilta osin materiaali on tasainen ja tasapaksu. Peruspakkeja, kolmoskentän duunareita ja mahdollisia kymmenen maalin hyökkääjiä on, mutta löytyykö porukasta tarpeeksi sellaisia pelaajia, jotka pystyvät tiukoissa tilanteissa ratkomaan pelejä?
Uutta suuntaa hakemassa
Pasi Räsäsen aikakausi SaPKossa oli pitkä. Kuuden vuoden aikana Savonlinnaan tuli niin mestaruus kuin pronssiakin, mutta viime vuosina toiminta tuntui junnaavan jollain tavoilla paikoillaan. SaPKo rullaili rutiininomaisesti keskikastissa myös viime kaudella ennen kuin pani pillit pussiin koronarajoitusten takia.
SaPKo on uuden alun edessä. Joukkueessa on edelleenkin paljon tuttuja nimiä, mutta penkin takana häärii uusi mies Niko Eronen. Palaako SaPKo hänen komennossaan takaisin kärkikahinoihin?
Jos palaa, niin todennäköisimmin siitä syystä, että Matias Lainio ja Juuso Forsström muodostavat sellaisen tehokaksikon, joka voi ratkaista pelejä omalla panoksellaan illasta toiseen. Muilta osin SaPKon kalusto on korkeintaan keskinkertaista tasoa.
SaPKo ei tainnut lähteä kovin kiivaasti mukaan kilpailuun pelaajamarkkinoilla?
Wiljami Kupiaiselle olisi varmaankin ottajia löytynyt myös muualta, mutta muuten seura piti melko matalaa profiilia siirtomarkkinoilla. Joukkueessa on kuitenkin paljon sekä "uinuvaa potentiaalia" että mielenkiintoisia tulokkaita. Esimerkiksi Jukureista lainalla oleva maalivahti Eetu Randelin voi hyvinkin olla sarjan kärkivahteja ja hyökkääjä Eetu Mäki saattaa nyt lunastaa odotuksia, joita ei vielä Vantaalla täyttänyt.
FPS sen sijaan jatkaa seuraa jo pitkään valmentaneen Asko Rantasen komennossa, mutta on joka tapauksessa toisella Mestis-kaudellaan merkittävällä vedenjakajalla. Jos voittaminen on yhtä vaikeaa kuin viime syksynä, lähtö tulee. Jos taas peli kulkee kuin keväällä, jalat pysyvät kuivina.
Mitkä seikat puoltavat sitä vaihtoehtoa, että kaukalossa nähdään pärjäävä FPS?
Joukkue on luultavasti koko sarjan yhtenäisin ryhmä. Suuri osa pelaajista on pelannut Rantasen valmennuksessa pitkään. Moni pelasi ensimmäiset Mestis-pelinsä viime kaudella, mutta ovat nyt vuotta viisaampia. FPS ei sitä paitsi pelannut viime syksynäkään huonosti: kokematon joukkue ei vain pystynyt kääntämään tiukkoja pelejä hyödykseen.
Entäpä se huonompi vaihtoehto?
Viime kaudella joukkueesta puuttui ratkaisijoita. Täksi kaudeksi joukkueeseen hankittiin liigahyökkääjät Otto Nieminen ja Mikko Lahtela, mutta siinäpä ne merkittävimmät vahvistukset olivatkin. Niemisen, Lahtelan, Karri Forsblomin ja Paavo Tynin harteilla on valtavan paljon. Pelkkä osallistuminen ja yrittäminen eivät enää riitä, vaan vastuunkantajia on alettava löytyä muidenkin pelaajien joukosta, mikäli FPS mielii välttää joutumisen karsintoihin.
Maalitykit valmentajina
Heinolassa oli viime keväänä tarjolla harvinaista herkkua, kun Peliitat pääsi pelaamaan säälipleijareissa Kiekko-Espoota vastaan. Kaupungissa on nimittäin pelattu Mestistä jo viidentoista vuoden ajan, mutta kausi on huipentunut pudotuspeleihin vain kolmesti.
Kiekko-Espoo meni jatkoon helposti voitoin 2–0, mutta jo nousu kymmenennelle sijalle oli hieno venyminen. Joukkueen kasaaminen oli jäänyt viime tippaan ja miehistö koostui lähinnä sellaisista kokemattomista junioreista, keitä saatavilla oli.
Millaiset lähtökohdat Peliitoilla on kauteen?
Huomattavasti paremmat kuin vuosi sitten. Joukkueen kasaamista ei tarvinnut tällä kertaa aloittaa tyhjästä. Joukkueeseen jäi jonkun verran Mestis-tasoon viime kaudella kasvaneita pelaajia, eivätkä kaikki uudet pelaajatkaan tule suoraan juniorisarjoista.
Taavi Vartiainen tuo arvokasta kokemusta nuoreen joukkueeseen ja venäläislupaus Sergei Popov saattaa olla todellinen jokerikortti. Myös ringissä mukana olevat Vili Sopanen ja Tyler Redenbach saatetaan nähdä ainakin alkusyksystä Peliittojen mukana.
Mahtaako karsintapeikkoa kuitenkin näkyä taas irvistelemässä Heinolan jäähallin nurkilla?
Jos konkarihyökkääjät löytävät töitä muualta ja Popovista ei ole tehomieheksi, kärkipelaajia ei ole omasta takaa ollenkaan. Kauden aikana joudutaan mittaamaan, kuinka tärkeänä Pelicans pitää Mestiksessä pelaavaa yhteistyökumppania.
Lainatarvetta olisi ainakin yhdelle hyvän tason hyökkäystroikalle sekä maalivahdille. Valmennuksen taso on arvoitus. Ensimmäistä kertaa "oikeissa" valmentajantöissä olevalla Hannes Hyvösellä on taatusti nälkää ja näyttöhaluja, mutta riittääkö hänen osaaminensa saman tien näin haastavaan paikkaan?
Liigasta ja leijonapaidasta tutun ex-hyökkääjän valmennuksessa aloittaa myös KOOVEE. Tamperelaisseuran peräsintä kääntelee Vesa Viitakoski, joka on valmentanut ammatikseen jo pitkään, mutta on nyt ensimmäistä kertaa urallaan vastuuvalmentajana.
KOOVEE jäi paluukaudellaan jumboksi, mutta on kahtena viime vuonna kuulunut sarjan keskikastiin. Mitä nyt on odotettavissa?
Harjoituspeleissä tamperelaiset eivät jääneet millään tapaa muiden jalkoihin, vaikka kokoonpanon kanssa olikin haasteita. KOOVEEn paras ase on hyökkäys. Janne Seppänen on kova hankinta ja myös Vili-Jesper Koivulan paluu seuraan nostattaa toiveita. Myös Juho Liuksialan tehokkuudesta päästäneen nauttimaan ainakin jonkin aikaa.
Kuinkas sitten ne muut osa-alueet?
Lähteminen kauteen kahdella täysin kokemattomalla maalivahdilla vaikuttaa rohkealta, ellei jopa riskaabelilta peliliikkeeltä. Vai olisiko laina-apuja vielä luvassa? Puolustus on heikohko ja vajaamiehinen, eikä hyökkääjiäkään ole omasta takaa tarpeeksi. Ilveksestä on yleensä löytynyt päteviä apuja Mestikseen, mutta ainakaan vielä harjoituskaudella lainapelaajia ei ole KOOVEEssa näkynyt.
Viitakosken valmennusosaamista ei varmastikaan tarvitse kyseenalaistaa, mutta Mestis on uusi ja vieras toimintaympäristö viimeiset neljä vuotta Sveitsissä asuneelle valmentajalle.