Tällä kaudella Mestiksestä voi pudota sarjatasoa alemmas Suomi-sarjaan, mutta nousumahdollisuutta Liigaan ei ole.
Pelkkä putoamisuhka on tuonut sarjaan aivan erilaista jännitettä, ja seurat ovat tehneet Mestis-tasolle kovia hankintoja. Nousumahdollisuuden puuttumisella on kuitenkin myös ankeampi puolensa.
Liigakarsintoja on pelattu viimeksi keväällä 2013, jolloin Ilves peittosi Jukurit ja säilytti sarjapaikkansa. Viimeisin karsintojen kautta Liigaan noussut joukkue on Kärpät, joka kauden 1999–00 päätteeksi voitti Pelicansin – toki lahtelaisryhmäkin pysyi korkeimmalla sarjatasolla, kun joukkuemäärää laajennettiin.
KalPa (2005), Sport (2014), KooKoo (2015) ja Jukurit (2016) nousivat Mestiksestä Liigaan kabinettipäätöksellä. Liigan joukkuemäärä on samalla elänyt, kun Jokerit siirtyi KHL:ään ja Blues teki konkurssin.
Kiekko-Espoo on alkavan Mestis-kauden suurimpia ennakkosuosikkeja, ja espoolaisessa kiekkoilussa on vankkumaton ja määrätietoinen halu palata liigatasolle. Pelaamalla nousu ei kuitenkaan tällä hetkellä ole mahdollista.
Haluan uskoa liigakarsintojen olevan mahdollista, jos vain kiekkopoliittista tahtoa riittää.
Olen haastatellut useita pelaajia, joiden yhteinen kokemus karsinnoista on, että pelit ovat olleet uran kohokohtia – oli sitten pelattu noususta tai kamppailtu putoamista vastaan.
Espoossa on jo kertaalleen koettu nousu pääsarjatasolle, kun Kiekko-Espoo päihitti JoKP:n karsinnoissa keväällä 1992. Kiekko-Espoon ja myöhemmin Bluesin paidassa nähtiin sekä espoolaisen kiekkokoulun lupauksia että nimekkäitä vahvistuksia. Blues-nimellä espoolaisorganisaatio ylsi kahdesti runkosarjan kakkoseksi ja saavutti kahdesti hopeiset mitalit.
Bluesin ja Espoo Unitedin konkurssien jälkeen nykyinen Kiekko-Espoo aloitti taipaleensa kaudella 2018–19 Suomi-sarjassa. Kahden kauden jälkeen Kiekko-Espoo nostettiin jääkiekkoliiton lisenssikomitean päätöksellä Mestikseen.
Pelaamalla saavutetun nousun riemu siis riistettiin espoolaisilta.
Tiedostan hyvin, että minulla on ylellisyys ajatella vain kiekkoromantiikkaa kovien talouslukujen sijaan. Talousajattelussakaan ei silti pidä ylenkatsoa viihdearvoa, sillä esimerkiksi Ässien ja Sportin välinen karsintasarja herätti huomiota ja kiinnostusta keväällä 2009.
Enemmän pelejä tarkoittaa enemmän tuloja, ja putoamisuhka pitäisi jännityksen yllä koko kauden, millä myös olisi todennäköisesti katsojia lisäävä vaikutus. Korona-aikana on puhuttu paljon poliittisesta tahdosta liittyen esimerkiksi rajoituksiin ja niiden purkamiseen.
Haluan uskoa liigakarsintojen olevan mahdollista, jos vain kiekkopoliittista tahtoa riittää.
Pelaajille ja muille joukkueen jäsenille sekä faneille karsinnat olisivat huikea kokemus. Kiekko-Espoo erityisesti – mutta tietysti kuka tahansa Mestis-mestari, kuten Ketterä tai JoKP – on ansainnut nousta Liigaan pelaamalla.
KalPalta, Sportilta, KooKoolta ja Jukureilta se mahdollisuus jo vietiin − mistä tuoreimmat nousijat ovat myös kärsineet. KalPa puolusti tuoreeltaan liigapaikkaansa karsinnoissa, minkä jälkeen seura on vakiinnuttanut asemansa pudotuspelijoukkueena.
Vaikka Sport, KooKoo ja Jukurit olivat kiistatta huippuja Mestiksessä, on sopimuksella annetussa ja toistaiseksi pysyvässä liigapaikassa armopalan makua.
Vanhaa virhettä ei ole syytä enää toistaa.
