Tilaisuuden juontajana toiminut TV-selostaja Anthony LaPanta aloitti illan sankarin esittelyn.
− Numeron 9 tarina alkoi kesällä 2001, jolloin Minnesota Wildin fanit kuulivat ensimmäisen kerran nimen Mikko Koivu.
Koivun juhla aloitettiin videolla, jossa pelaajasta kertoivat Marcus Foligno, Darby Hendrickson, Mats Zuccarello ja nykyinen Wild-kapteeni Jared Spurgeon.
Tämän jälkeen alkoi vieraiden esittely. Paikalla olivat Mikon vanhemmat Tuire ja Jukka, kolme lasta ja veli Saku tyttärensä Ilonan kanssa. Vanhoja seuratovereita edustivat Niklas Bäckström ja Kyle Brodziak sekä seuraorganisaatiota GM Bill Guerin ja omistaja Craig Leipold. Tässä vaiheessa oli myös juhlakalun aika tulla pukukopista jäälle − tällä kertaa puku päällä.
Leipold oli ensimmäinen puhuja:
− Tämä on inspiroiva tilaisuus. Tiedoksi sinulle, olet aina tervetullut toiseen kotikaupunkiisi.
− Ennen kuin nimesimme hänet vakituiseksi kapteeniksi, Wildissa kapteeni vaihtui joka kuukausi. Päävalmentaja Jacques Lemaire ilmoitti sen aina kuukauden ensimmäisessä harjoituksessa. Kerran sain ilmoittaa sen, ja kerroin kapteenin olevan Mikko. Hän sai suosionosoitukset joukkuetovereiltaan, ja kaikesta näki, kuinka ylpeä olit siitä hetkestä, Leipold totesi.
Leipoldin puheen jälkeen Koivu sai organisaatiolta lahjat. Guerin lahjoitti Koivulle Rolex-kellon, minkä jälkeen Bäckström ja Brodziak paljastivat taulun, jolla kunnioitettiin uraa. Nykyinen kapteenisto puolestaan jakoi Koivulle golfmailasetin.
Sen jälkeen oli Koivun oman puheen aika. Hetken tunteikkuus paistoi läpi koko puheen ajan.
− On hienoa olla takaisin täällä kaikkien teidän kanssanne, Koivu aloitti.
− Minulla on niin paljon hienoja muistoja täältä, ja se on kaikkien teidän ansiota. Kaikki sanovat, että juuri heidän faninsa ovat parhaita. Mutta on vain yksi "State of Hockey", ja te olette todellakin parhaita faneja.
− Minulla oli toiveita päästä Sakun kanssa Montrealiin. Mutta sitten tuli Wildin vuoro, eikä minulla ollut aavistustakaan, että he olisivat kiinnostuneita. Vaihdoin muutaman sanan isäni kanssa, ja tunne alkoi nousta, että nyt on aika. Sitten kuulin nimeni.
Koivulla riitti henkilöitä, joita hän halusi tuoda esiin kiitospuheessaan. Hän aloitti valmentajista:
− Haluan kiittää kaikkia valmentajiani, mutta erityisesti Jacques Lemairea. Opetit minua olemaan ammattilainen joka päivä, ja mitä joukkueen eteen pelaaminen tarkoittaa.
− Otin kapteenin roolin vakavasti, ehkä jopa liiankin vakavasti. Mutta arvostin sitä joka päivä. Haluan kiittää myös Jarmo Kekäläistä ja Columbus Blue Jacketsia vielä yhdestä mahdollisuudesta. Kiitän myös agenttiani Don Baizleya, joka ei ole enää keskuudessamme. Hänen läheisiään on kuitenkin paikalla.
Seuraavaksi Koivu toi esiin Kalervo Kummolan, ja kertoi siitä, kuinka arvostaa suomalaisuuttaan. Koivu kiitteli myös joukkueen huoltajia.
− En ollut helpoin pelaaja varusteiden kanssa, mutta olitte aina palvelemassa minua, Koivu myönsi.
Seuraavana oli kanssapelaajien ja perheen vuoro:
− Mietin sitä, kuinka kaipaan joukkuekaverien kanssa tekemistä joka päivä. Pelipäivän aterioita, hetkiä pukukopissa. Haluan kiittää kaikkia teitä, ja mainita kaksi nimeä: Pavol Demitra ja Derek Boogaard. Kaipaamme teitä, Koivu viittasi edesmenneisiin kiekkosankareihin.
− Vanhemmat opettivat minulle oikean asenteen elämään. Kiitos, rakastan teitä, Koivu totesi suomeksi.
Mikko kiitti myös veljeään Sakua, joka oli esikuva hänelle niin jääkiekossa kuin elämässä. Koivu kiitti myös lapsiaan Sofieta, Kasperia ja Oskaria omine erityispiirteineen.
Koivu perheineen siirtyi sen jälkeen lakanan eteen, ja he pääsivät seuraamaan sen nousemista kohti Xcel Energy Centerin kattoa. Mikko Koivun pelinumero oli ensimmäinen Wildin jäädyttämä pelaajan pelinumero. Joukkueen aloittaessa NHL:ssä oli jäädytetty myös numero 1 joukkueen faneille.
