Viron jääkiekon mestaruus on ollut jaossa vuodesta 1933 saakka, ja vuodesta 1991 lähtien se on jaettu samana vuonna perustetun Meistriliigan voittajalle.
Meistriliiga on pyörinyt vuosien varrella pääasiassa 4–6 joukkueen liigana. Vaihtuvuus on ollut suurta, usein taloudellisista syistä. Itsenäisyyden palauttamisen jälkeisenä 30 kauden aikana mestaruuden on voittanut peräti 11 eri joukkuetta, mutta sponsorinimien ja muiden vastaavien muutosten takaa löytyy tosiasiallisesti kuusi eri seuraa.
Hallitseva mestari on sarjan menestynein joukkue Tartu Välk 494, joka lisäsi tilastoihinsa mestaruuden pelkkään runkosarjaan typistyneellä kaudella 2020–21.
Edelleen mukana olevista joukkueista perinteikkäin on Meistriliigan alkuvuosia hallinnut, vuonna 1976 perustettu Narva Kreenholm. Se oli alun perin vuonna 1953 perustetun Narva Paemurru Spordikoolin, eli Neuvostoliiton aikana perustetun urheilukoulun jääkiekkojaoston joukkue. Kreenholmin ykkösjoukkue pelasi Neuvostoliiton kolmossarjaa kauden 1991–92 loppuun saakka kakkosjoukkueen osallistuessa Meistriliigaan sen ensimmäisellä kaudella. Sekä koulu että joukkue ovat edelleen toiminnassa.
Viime kaudella Meistriliigassa pelasi viisi joukkuetta. Jo aiemmin mainittujen Narvan, nykyisellä nimellään Narva PSK, ja Tartu Välk 494:n lisäksi mukana olivat HC Everest Kohtla-Järveltä sekä tallinnalaisjoukkueet HC Panter ja HC Vipers. Panter pelaa kotiottelunsa Haaberstin kaupunginosassa sijaitsevalla Škoda areenalla, Vipers puolestaan Liiga-peleistäkin tutussa Tondiraba-hallissa.
Liigan sini-musta-valkoinen edustus
Vaikka Viron liigaa ei ainakaan Suomen mediassa juuri seurata, eikä maajoukkue ole A-sarjassa käynyt, monet virolaiset pelaajat ovat suomalaisille tuttuja. Viime aikoina esillä on ollut JYPissä maaleja tykitellyt ja KHL:ään siirtynyt Robert Rooba, jonka isä Jüri on vaikuttanut Suomessa Espoon Bluesin ja U16- sekä U18-Mestistä pelaavien Team EESTI -maajoukkueiden johtotehtävissä.
Jo liigauransa lopettaneista virolaissyntyisistä kuuluisimpia lienevät Suomenkin passin omistava ja jo lapsena Suomeen muuttanut Siim Liivik ja Viron maajoukkueessakin pelanneet Toivo Suursoo (TPS 1996–98) sekä Suomessa A-junioreissa, Suomi-sarjassa, Mestiksessä sekä myös Liigassa kuusi ottelua pelannut Lauri Lahesalu (Kärpät 2003–04).
Rooban lisäksi Liigassa pelasi viime kaudella HPK:n Kristjan Kombe. U20-sarjassa puolestaan kiekkoilivat Morten Jürgens (Jukurit), Robert Arrak (Lukko), Daniil Kulintsev (SaiPa) ja Rasmus Kiik (TUTO).
Myös Puolaan siirtynyt maalivahti Conrad Mölder on Viron ja Suomen kaksoiskansalainen ja pelannut Suomessa pitkään. Hän on esiintynyt Liigassakin yhdessä ottelussa Vaasan Sportin maalilla. TUTOn riveissä Mestistä pelaava Mark Viitanen taas on syntynyt Tallinnassa, mutta jo lapsena Suomeen muuttaneena hän on tovereiden oma kasvatti. Maajoukkuetasolla Viitanen edustaa Viroa.
Viron jääkiekon suuria nimiä ja maajoukkueen tämänhetkinen ykköstorjuja on niin ikään Suomessakin urallaan kolme vuotta viivähtänyt Villem-Henrik Koitmaa.
Huippuosaamisen vajetta paikataan tunteella
Meistriliiga on käytännössä amatöörisarja, ja HC Vipersin apuvalmentaja Andrus Ahin mukaan sormilla laskettava määrä sarjan huipuista saa korvausta pelaamisesta.
− Ehkä noin neljä-viisi parasta pelaajaa saa rahaa, Ahi toteaa ja jatkaa näiden käytännössä olevan ulkomaalaisvahvistuksia.
Tämä näkyy siinä, että parhaat pelaajat lähtevät muualle usein jo nuorina, minkä vaikutus heijastuu vääjäämättä liigan tasoon.
Ahin sanomaa ei pidä kuitenkaan käsittää niin, että ottelut olisivat tylsiä. Joukkuetaktiset kuviot tai viisikkopeli eivät pärjää Suomen korkeimmille sarjoille, mutta tapahtumia peleissä riittää. Fyysisyyttä ei kaihdeta ja tunteen palo näkyy kaukalossa. Jos yksilötaitoa löytyy, sitä ei pelätä käyttää ja yrittää.
Katsojia otteluissa on muutamista kymmenistä muutamiin satoihin. Vaikka katsomot eivät pullistele yleisömäärän vuoksi, paikalle saapuneet kannattajat ovat äänekkäitä ja riehakkaita ja luovat tunnelmaa halleihin.
Esimerkiksi HC Vipersin ja HC Everestin kohtaamisessa kumpaakin joukkuetta kannustettiin kovaan ääneen ja rytmikkäin huudoin, eikä Everestin vieraillessa Panterin kotiluolassa meno jäänyt yhtään huonommaksi. Pelaajien ja katsojien vuorovaikutus oli paikoin todella välitöntä.
Suomalaisia lahden toisella puolen
2000-luvulla Meistriliigassa on pelannut yhteensä 28 kappaletta suomalaisia. Menestynein heistä on Suomi-sarjassa kelpo tehoja nakutellut ja Oulun Kärpissä SM-liigaakin pelannut Jussi Nieminen. Nieminen pelasi Virossa yhteensä yhdeksän kautta eri joukkueissa ja parhaalla kaudellaan hän tykitteli 17 otteluun tehot 27+35=62 pistettä.
Viimeisimpänä suomalaisena puolestaan liigassa on esiintynyt Atte-Pekka Mikkola, joka edusti tallinnalaista HC Vikingiä yhteensä kolmella kaudella, viimeksi 2019−2020. Tampereen Ilveksen kasvatti pelasi aikuisurallaan Suomessa II-, III- ja IV-divisioonissa.
Maajoukkueen päävalmentajana on toiminut Jussi Tupamäki ja varustevastaavana Petri Allen. Tupamäellä on apuvalmentajanaan ollut Suomesta ja Unkarista valmentajakokemusta hankkinut virolaisluotsi Märt Eerme. Ennen Tupamäkeäkin päävalmennusvastuu on levännyt vahvasti suomalaisilla harteilla, sillä lähihistorian lehtiä selatessa vastaan tulevat sellaiset nimet kuin Vesa Surenkin, Jorma Räisänen, Sakari Pietilä ja Ismo Lehkonen.
HC Vipers kasvattaa tulevaisuuden lupauksia
Virolaista ja tallinnalaista jääkiekkoa hengittää HC Vipersin perustaja ja omistaja Dmitri Kisselevitš. Seura on perustettu vuonna 2002 ja se on osallistunut pääsarjaan satunnaisesti.
− Vipers kasvattaa pelaajia lapsesta saakka. Parhaat pelaajat lähtevät ulkomaille, mutta loput pelaavat edustusjoukkueessa. Joinakin vuosina saamme joukkueen Meistriliigaan ja joinakin emme, kertoo Kisselevitš.
Koronapandemia on perunut tai lopettanut joukkueiden kausia, mutta Vipers on päinvastainen esimerkki. Viron nuorten piti pelata U18 Mestistä Team Eestin riveissä, mutta matkustusrajoitusten vuoksi joukkue joutui perumaan osallistumisen. Vipersin puolestaan ei pitänyt alun perin pelata Meistriliigaa kaudella 2020–21, mutta jotta nuorille saataisi jokin paikka pelata, Vipersin edustusjoukkue nostettiin liigaan viime hetkellä.
Kisselevitš kokeekin seuransa vahvasti nimenomaan lasten ja nuorten kasvattajana, ei niinkään edustusjoukkueen ympärillä pyörivänä tahona.
− On hyvä, että saamme osallistua Meistriliigaan. Vipers on kuitenkin pääasiassa nuorten seura, ja silloin kun on ollut tarpeeksi paljon tarpeeksi hyviä nuoria, Vipers on saanut joukkueen miesten sarjaan. Pääpaino on ollut kuitenkin aina nuorissa.
Seuraavista kehitysaskeleista Kisselevitšillä on selkeä näkemys.
− Ensinnäkin, Viroon tarvitaan lisää jäähalleja. Toiseksi olisi hyvä, jos pelaajia saataisi ulkomaille kehittymään. Normaalisti U16- ja U18- Team Eesti joukkueet pelaisivat Suomessa [Mestistä], mutta koronan vuoksi se ei ollut mahdollista.
Virolaisen jääkiekon tilanteesta Vipers-omistaja ei maalaa ruusuista kuvaa.
− Seuratoiminta Virossa on aika vaikeaa. Sponsoreita on vaikea saada ja homma toimii enimmäkseen omalla intohimolla.
− Nuoret tarvitsisivat Viroon ammattilaisjoukkueen, josta saisi esimerkkiä, ja parempitasoisia joukkueita, joihin lapset ja nuoret voisivat siirtyä. Nyt ikäluokkiensa parhaat pari-kolme lähtevät heti ulkomaille ja pelaavat uransa siellä.
Uskooko seurapomo viime syksynä aloitetusta Baltic Hockey Leaguesta olevan apua kehitykseen?
− Vaikea sanoa. Ajatus on hyvä, mutta BHL on vasta käynnistynyt ja toistaiseksi BHL:ssä on niin vähän otteluita. Siinä mielessä BHL voisi olla hyvä, että esimerkiksi sponsoreita voisi olla helpompi hankkia. Mutta pitäisi olla enemmän pelejä ja hieman pidempää perspektiiviä, vielä on hankala sanoa, toteaa Kisselevitš.
Kysyttäessä, ketkä olisivat erityisesti seurattavia pelaajia liigasta tai joukkueesta, Kisselevitš miettii hetken. Hän kertoo kärkipelaajien menneen Ruotsiin, ja heidän takanaan olevasta tasaisesta ryhmästä olevan vaikea nostaa ketään erityisesti esiin.
Omassa joukkueessaan hän, nimiä mainitsematta, toteaa olevan kolme-neljä hyvää, kokeneempaa pelaajaa, jotka ovat mukana auttamassa nuoria ja antamassa näille esimerkkiä ja heillä olevan kokemusta muun muassa Valko-Venäjän ja Viron maajoukkueista.
Mitkä ovat sitten HC Vipersin tavoitteet jatkossa?
− Jos tulevaisuus sujuu hyvin, tavoitteena olisi saada joukkue pysyvästi Meistriliigaan. Silloin nuorilla olisi aina tavoite, minne yrittää päästä ja mikä tarjoaisi haastetta.
Tulevaisuuteen yhteistyön polkua pitkin
Meistriliigan ohella virolaiset ovat tehneet yhteistyötä muiden Baltian maiden kanssa erilaisin turnauksin ja projektein. Viimeisin, pitkään hauduteltu ja kehitelty näistä on Baltic Hockey League, BHL, joka käynnistettiin viime syksynä koronan keskellä.
Sarjan tavoitteena on saada joukkueille kovempia pelejä kuin mitä oman maan liiga tuottaa, ja tätä kautta viedä myös maajoukkueen tasoa eteenpäin.
BHL-turnauksen yhteydessä haastateltu Viron jääkiekkoliiton puheenjohtaja Rauno Parras vakuutti yhteistyön Suomen kanssa olevan tärkeää ja hyvällä mallilla, mutta samalla huomautti Suomen olevan niin paljon Viroa edellä, että Latvia on toistaiseksi parempi kirittäjä.
Virolla on Kisselevitšinkin mainitsemien nuorten Mestis-joukkueiden lisäksi paljon maajoukkuetason alapuolella käytävää yhteistyötä. Esimerkkejä tällaisista ovat muun muassa U18 Suomi-sarjaa pelannut HC Vipersin U18-joukkue ja lukuisat suomalaisten pitämät kiekkoleirit Tallinnassa.
Kunhan koronarajoitukset helpottavat ja suomalaisturistitkin päätyvät jälleen Viroon, kannattaa jääkiekosta kiinnostuneiden suunnata jäähalliin tutustumaan paikalliseen kiekkokulttuuriin.