Jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan Ilveksen juniorit ovat matkustaneet Kanadaan vuodenvaihteessa 14-vuotiaina. Tällä kertaa vuorossa ovat vuonna 2000 syntyneet, ja aiemmin mukana ovat olleet lukuisat Ilves-taustaiset tähdet, esimerkiksi Riku Helenius ja nyt Suomen U20-joukkueessa pelaavat Roope Hintz ja Aleksi Mäkelä.
Nykyisen pariviikkoisen tiiviin reissun aikana mahdolliset tulevat tähdet kiertävät Torontossa, Montrealissa ja Ottawassa kaikki jokaisen kiekkofanin unelmakohteet: Hockey Hall of Fame, NHL-ottelu ja fanikaupat sisältyvät ohjelmaan. Tämän lisäksi ohjelmassa on pelejä paikallisia nuorisojoukkueita vastaan. Pojat asuvat paikallisissa perheissä.
Juniorikiekon kustannuksista puhutaan paljon, eikä kaksi viikkoa Kanadassa ole luonnollisesti ihan halpaa.
- Tähän on kerätty rahaa parikin vuotta. Tämä on suuri taloudellinen uhraus kaikille, mutta pojat muistavat tämän pitkään, sanoo neljättä kertaa reissussa mukana oleva Jarmo Lilius, joukkueen valmentaja ja entinen Ilveksen liigapelaaja.
Perinne on jatkunut jo niin pitkään, että kaikista pienimmät junioritkin tietävät, mitä on luvassa rippikouluiässä.
- Se on junnuille yksi syy tulla juuri Ilvekseen, Lilius sanoo.
Viitisenkymmentä Kanadaan lähtenyttä nuorta ovat kaikki antaneet paljon jääkiekolle, mutta harva heistä pääsee huipulle. Kaikki ovat silti uhranneet rahan lisäksi suuren osan vapaa-ajastaan lajille. Aikaa kuluu myös valmentajalla.
- Tämä ikä on murrosvaihe, jossa katsotaan, keillä motivaatio riittää hankkia ammattia tästä. Valmentajanharrastus on antoisaa touhua, mutta vie aikaa. Minulla menee tähän kymmenestä kahteentoista tuntia viikossa. Välillä tympii, mutta kyllä tämä touhu enemmän antaa kuin ottaa, nauraa Lilius.
Vanhat ja uudet sukupolvet Kanadassa
Mistä perinne sitten lähti? Joukkueenjohtaja Harry Hanneliuksen vuonna 1979 syntynyt oma poika oli mukana ensimmäisessä ryhmässä, ja sen jälkeen Hannelius on ollut mukana joka vuosi. Idea lähti siitä, että Hannelius itse oli asunut kymmenen vuotta Kanadassa.
- Siksi tiesin, että jos suomalaispoikien pitää johonkin lähteä pelaamaan jääkiekkoa, niin juuri Kanadaan. Monta vuotta on kulunut, mutta edelleen jaksaa. Parin viikon päästä varaan liput seuraavalle ikäluokalle, 2001 syntyneille, Hannelius kertoo.
Hanneliuksella on myös tarjota dataa siitä, kuinka pelit ovat sujuneet vuosien saatossa.
- 237 peliä, 101 voittoa, 21 tasan, 115 tappiota , maalisuhde 868-901, listaa Hannelius.
Neljätoistavuotiaat eivät ole ehkä niitä innokkaimpia haastateltavia, mutta kolme urheaa suostuu lopulta jututettavaksi. Kaikki haastateltavat pelaavat yleensä Ilveksen 1999-syntyneiden joukkueessa, mutta ovat matkalla oman ikäluokkansa mukana.
Niko Antila on pelannut jo "kymmenisen vuotta" jääkiekkoa. Tavoitteet uralle ovat korkealla.
- Liigaa olisi kiva pelata, ja jotain maajoukkuepelejä näin nuorena. Jos vaan reenaa ja harjoittelee tarpeeksi, niin se on ihan mahdollista. Odotan innolla pelejämme täällä. Kanadalaisten pitäisi olla suunnilleen samaa tasoa kanssamme.
Hyökkäävä puolustaja Lassi Thoms on samoilla linjoilla.
- Parasta tässä reissussa on päästä pelaamaan täällä. Tavoite on päästä huipulle, eli maajoukkueeseen Suomi-paitaan. Olen valmis harjoittelemaan joka päivä sen tavoitteen eteen.
Hyökkääjänä, yleensä sentterinä pelaava Perttu Aho todistaa, että koulukin voi sujua urheilijalla.
- Niagaran putoukset ovat olleet parasta täällä näin alkupäivinä. Rahaa tähän reissuun on kerätty noin vuosi. Kiekkoharrastuksen ohessa ei jää juuri vapaa-aikaa, mutta silti koulussa keskiarvoni oli yli yhdeksän.
Ikimuistoista
Pertun isä Jussi-Pekka Aho on kiekkoisän roolinsa lisäksi Ilveksen junioreiden taitovalmentaja.
- Taitovalmentajat käyvät liikunnan ammattitutkinnosta osan. Nyt kun olen saanut sen käytyä, työskentelen E- ja D- junnuissa, 04- ja 01-syntyneiden joukkueiden kanssa. Käytännössä olen jäällä mukana valmennuksen apuna.
Täydellä raivolla Ilves-junnut eivät harjoittele.
- Näin nuorten kanssa valmentaminen on innostamista. Niin pieni promille pääsee pelaamaan ammatikseen.
Jääkiekko vaatii paljon vanhemmilta, sillä harrastus ei ole halpa.
- Valitettavasti laji on vähän kallis. Jäävuorot maksavat, mutta onneksi vanhemmat ovat innokkaita ja tekevät talkoita. Kustannukset kuitenkin pomppaavat vasta C-junnuissa pelireissujen ja muiden matkojen seurauksena, kuten tämä Kanadan-reissu, Aho kertoo.
Ilves-yhteisö on kerännyt rahaa monella tavalla, jotta poikien ikimuistoinen reissu toteutuu.
- Miten emme olisi keränneet rahaa? Olemme myyneet mainoksia, tehneet talkoita, pakanneet tavaroita. Osa valvoo tenttejä. Onko se sen arvoista? No, miten sen ottaa. Pojille jää hyvät muistot, mutta yksittäiseksi reissuksi tämä on aika kallis.
Suurella vaivalla tehty reissu on kuitenkin kokemus, joka ei varmasti unohdu nuorilta pelaajilta koskaan.