Torontossa lähdettiin kauteen varovaisen positiivisissa tunnelmissa. Vaikka edelliskaud(si)en katastrofi kummitteli varmasti useimpien takaraivossa, joukkuetta oli saatu selkeästi vahvistettua juuri niiltä sektoreilta mitä toivottiin.
Toimistoa saatiin tuuletettua huolella, kun Brendan Shanahan astui seuran presidentin virkaan. Lisäksi Maple Leafs panosti nykyaikaan, eli ns. tilastonikkareiden rekrytointiin tosissaan. Ainoa ihmetyksen aihe oli päävalmentaja Randy Carlylen jatkaminen edelliskauden farssin jälkeen,vaikka apuvalmentajat vaihtuivat.
Hyökkäysosastolle hankittiin kaivattua syvyyttä, kun fanien keskuudessa kulttipelaajaksi noussut Leo Komarov teki paluun torontolaisseuraan. Lisäksi muun muassa Vancouver Canuks -kaksikko Mike Santorelli - David Booth saapui vahvistamaan Leafsin hyökkäystä.
Puolustuspäähän saatiin kaivattua jämäkkyyttä, kun Roman Polak ja Stephane Robidas liittyivät joukkueeseen. Kaiken piti suurin piirtein olla kohdillaan.
Puolustus vuotaa, hyökkäys toimii?
Torontolaisseuran otteita voisi helposti luonnehtia vuoristoratamaiseksi. Tästä mainio esimerkki on marraskuun puolenvälin jälkeinen jakso, jonka aikana joukkue voitti kahdestatoista ottelusta komeat kymmenen. Sen jälkeisistä kymmenestä pelistä joukkue keräsi karut kahdeksan tappiota, jonka johdosta Carlyle sai potkut.
Maple Leafsin otteita on vaivannut ailahtelevaisuus illasta toiseen. Suurimmat ongelmat ovat olleet - yllätys yllätys - alakerrassa. Puolustus vuotaa pahemman kerran. Etenkin Leafsin alakerran suurimmat lupaukset, Jake Gardiner, Morgan Rielly ja Cody Franson ovat ikävästi lapasia omalla kenttäpuoliskolla.
Varsinkin Gardiner on ollut suuri pettymys. Plusmiinustilasto 15 astetta pakkasen puolella kertoo jo kaiken olennaisen.
Maalivahdeista päävastuun kantanut Jonathan Bernier on tehnyt likipitäen sen mitä on pystynyt torontolaisen reikäjuuston takana.
Suurin ase, jonka avulla Maple Leafs on voittanut pelejä on ollut erinomainen tehokkuus maalintekopaikoissa. Joukkueen otteluissa laukaustilastot päätyvät vastustajan nimiin mennen tullen, mutta terävän kärjen johdolla Leafs on rankonut vastustajiaan hyvällä prosentilla paikoistaan.
Hyökkäyspäässä soihdunkantajat Phil Kessel, Tyler Bozak ja James Van Riemsdyk ovat pelanneet tehojen valossa varsin mainion alkukauden. Tosin omassa päässä näiden veijareiden asenteessa olisi välillä toivomisen varaa.
Lisäksi positiivisesti yllättäneet Daniel Winnik, Santorelli ja Richard Panik ovat antaneet erinomaista tulitukea kärkimiehille. Komarov on myös ollut vielä odotettuakin parempi.
Kone käyntiin vai katse ensi kauteen?
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Leafs-laiva lähtee liikkumaan, kun ex-päävalmentaja Carlyle sai potkut, ja Peter Horachek tuli tilalle johtamaan torontolaisjoukkuetta. Kaikki on Maple Leafsin kohdalla vielä auki. Joukkue on vielä hyvin pudotuspelijunassa mukana.
Leafsin materiaali riittää helposti kamppailemaan jopa itäisen konferenssin kärkisijoista. Kysymysmerkkejä leijuu kuitenkin vielä paljon ilmassa. Riittääkö Horachekin natsat luotsaamaan kiukuttelevalla Kesselillä varustettua joukkuetta, ja muutenkaan kääntämään joukkueen kurssia?
Toinen suurehko kysymysmerkki on joukkueen keskikaista. Bozak muodostaa kelpo ykkösketjun Kesselin ja van Riemsdykin kanssa, mutta onko Bozakin ja Nazem Kadrin muodostama kärkiketjujen sentterikaksikko kuitenkaan riittävä hinaamaan Kanadan ylpeyttä pudotuspeliviivan yläpuolelle, kunhan Kadri tervehtyy?
Lisäksi alakerran murheenkryynille olisi löydettävä jonkunlainen paikkaus. Joka tapauksessa seuraavat viikot ovat Leafsin kevään kannalta isoja. Jos sama tahti jatkuu, katseet voidaan jo kiinnittää ensi kauden joukkueen rakentamiseen.
