TUTOlle ladattiin syksyn alusta alkaen kovia odotuksia. Yleensä Juhani Tammisen johtamilta joukkueilta on totuttu vaatimaan lähes ylimaallisia suorituksia ja suurta mediakohua. TUTO lähtikin hyvien pelaajahankintojensa kanssa ennakkoluulottomasti sarjaan.
Tuloksellisesti joukkueen syksyä voi luonnehtia menestykseksi, sillä 31 ottelussa saavutetut 56 pistettä ylittävät jopa Aurinkokuninkaan itsensä joukkueelleen asettaman 1,7 pisteen ottelukeskiarvon (1,8). Turkulaisilla ei pitäisi olla myöskään kuuluisia ”apinoita” selässään, sillä Mestis-joukkueista ainoastaan K-Vantaalla on vielä puhdas tappiosarake TUTOa vastaan.
Pelillisellä puolella joukkueen otteet ovat olleet kaikkea muuta kuin valmiin näköistä. Juhani Tammisen legendaarinen ”60 minuutin paine” vaatii toimiakseen tasaisen pelaajamateriaalin ja pelitapaan sitoutuneet yksilöt. Tämän takia loukkaantumiset ja uudet hankinnat aiheuttavat normaalia suurempia tahtihäiriöitä juuri TUTOn pelirytmiin.
Kumpiakin näistä on nähty Kupittaalla kauden alkupuoliskolla suhteellisen runsain mitoin. NHL-apujen sisään-ulos-liike on ollut joukkueen pelaajasiirroista julkisuudessa huomioiduin osa. Parhaat tulokset on kenties kuitenkin saavutettu Tammisen ”näytön paikka” -järjestelmällä, jossa joukkueeseen on ilta toisensa jälkeen nostettu lupaavia (sopimus)pelaajia Suomi-Sarjassa kamppailevasta Salon Kiekkohaista sekä TUTOn omista A-junioreista.
Kevään tullen Tammisen on kuitenkin saatava vakiinnutettua kokoonpanoaan, mikäli mielii saada sataprosenttisen hyödyn irti taktiikastaan ja materiaalistaan. Kirittävää sarjajohtaja Jukureihin on vielä runsaasti niin pisteiden kuin pelivarmuudenkin saralla.
Lättyä pussiin kiitettävän usein
TUTOn hyökkäyspelaaminen on ollut joukkueen paras osa-alue syyskaudella. Osoituksena tästä on sarjan paras tehtyjen maalien sarake, peräti 102 osumaa. Suurin kiitos hyökkäystehoista kuulunee Mestiksen kenties parhaalle hyökkäystriolle Antti Virtanen-Ville-Vesa Vainiola-Derek Famulare. Kauden edetessä kolmikon yhteispelaaminen on jatkanut paranemistaan selvien roolien vakiintuessa.
Virtanen on juonikkuudessaan ja liikkeessään omaa luokkaansa. Kanadalais-suomalainen Famulare taas on kehittynyt harppauksin viime kaudesta ja tuo ketjuun kovuutta sekä ratkaisuvoimaa. Laituri kolkutteleekin jo puolessa välissä kautta viime kauden pistelukemiaan. Sentteri Vainiola taas on totutun varma kahden suunnan keskushyökkääjä, joka tarjoaa laitureilleen kaikki mahdollisuudet luovaan hyökkäyspelaamiseen.
Vaikka vastustajien on ollut erittäin vaikea pidätellä TUTOn ykköskentällistä, on kyseinen hyökkäyskolmikko tehtaillut ”vain” kolmanneksen turkulaisten maaleista. TUTOn tehokkuuden avaimet ovatkin piilleet hyökkäyspään onnistujien laajassa rintamassa. Joukkueen kakkoskentällisestäkin löytyy tekijämiehiä, kuten Tuukka Pulliainen ja Aki Keinänen.
Viime kauden Mestiksen maalikuningas Keinäsen peliaika on vähentynyt selvästi Tammisen astuttua joukkueen puikkoihin. Lujaa laukova laituri on siltikin pystynyt pitämään maalivirettään päällä ja on tekaissut peräti 13 maalia tähän mennessä. Maalinteon lisäksi Keinäsen vahvuuksiin kuuluu likaisen työn tekeminen: Laituri pelaa aina tilanteet loppuun ja hankkii vastustajille suunnattoman määrän jäähyjä.
Muutkin TUTOn runkohyökkääjät ovat sopeutuneet hyvin Tamin pelityyliin. Loukkaantumisten vaivaamat Anrei Hakulinen, Samu Pitkänen ja Juha Virtanen ovat esittäneet vahvaa peruspelaamista terveenä ollessaan. Varsinkin Hakulinen on väläytellyt peliälyään ja miehestä on mahdollisuus kehittyä Vainiolalle ja Pulliaiselle varteenotettava kilpailija paikasta kärkikentällisten keskushyökkääjänä.
Neljännessä kentällisessä on syyskaudella useimmiten nähty laitureina Markus Mäkinen ja Teemu Aarnio sekä keskuhyökkääjänä Anton Kokkonen ja hänen loukkaannuttuaan Olli-Pekka Heinimäki. Myös neljäs kentällinen on saanut paljon vastuuta Tammisen fyysisesti raskaassa taktiikassa.
Tämä on tuottanut tulosta, sillä joukkueen ”neloskenttä” ei ole tyytynyt pelkästään jarruttajan rooliin, vaan Mäkinen ja Aarnio ovat esittäneet ottelusta toiseen korkeaa karvausta, joka on avannut paljon maalipaikkoja ja aiheuttanut vastustajalle jäähyjä.
TUTO on saanut kuluvalla kaudella paljon mediahuomiota kolmen NHL-vahvistuksensa ansiosta. Hyökkääjien Jesse Winchester, Jared Boll sekä Matt Bradley liittyminen joukkueeseen on tuonut esiin niin positiivisia kuin negatiivisiakin ilmiöitä. NHL-avut lisäsivät pelatessaan joukkueen valtakunnallista kiinnostavuutta ja toivat pelillisten taitojensa lisäksi fyysisyyttä kaukaloon.
Juhani Tammisen 60 minuutin paine on kuitenkin niin vaativa pelitapa, että toimiakseen kunnolla se vaatii kyseiseen taktiikkaan harjaantuneet pelaajat ja pysyvät roolit. Voisi väittää, että TUTOn syyskauden sekavimmat pelilliset esitykset osuivat juuri niihin peleihin, joissa kaksi NHL-apua, Winchester ja Boll, esiintyivät samanaikaisesti.
Toimittaja nostaa TUTOn alkukauden pelillisesti onnistuneimmaksi hyökkäyksen vahvistukseksi Allsvenskan-laina David Lundbohmin, joka viidessätoista pelaamassaan ottelussa nosti koko Tuukka Pulliaisen johtaman kentällisen tasoa. Lundbohmin vahvuudet olivat juuri tasaisessa pelaamisessa ja urheilullisuudessa, jotka sopivat hyvin Tammisen pelikonseptiin.
Hyökkäyksen suurimpana alisuorittajana, ainakin ennakko-odotuksiin nähden, voitaneen pitää Arttu Niskakangasta. TUTOssa jo toissakaudella hyvällä asenteella luistellut hyökkääjä palasi joukkueeseen Kajaanin Hokista, jossa mies oli viime kauden paras pistemies. Tälläkin kaudella Niskakangas on esittänyt hyvää asennetta ja luistelunopeutta, mutta laitahyökkääjä on sutinut kiekon maalin ohi harmittavan usein. Niskakankaalla on hyvä laukaus, jota hän ei kuitenkaan ole päässyt esittelemään turhan usein syksyn ja alkutalven aikana.
Puolustuksen tasapaino hukassa
Siinä missä TUTOn hyökkäys voidaan nostaa hyvällä omatunnolla korokkeelle, on puolustuksessa nähty kaksijakoisia suorituksia. Turkulaisten takalinjat uusiutuivat rankalla kädellä täksi kaudeksi. Joukkueen puolustukseen hankittiin profiilipakkeja, kuten SaPKosta kaapattu Iiro Vehmanen.
Useat tulijat, Vehmanen mukaanluettuna, eivät kuitenkaan saaneet vakiinnutettua paikkaansa pelaavassa kokoonpanossa. Kun vielä joukkueen pitkäaikainen varakapteeni Markus Laine lopetti Mestis-uransa, oli puolustuksesta vastaavalla valmentaja Kai Ortiolla päänraapimista.
Pakistosta on alkukauden jälkeen noussut esiin muutamia positiivisia yllättäjiä. Varsinkin Marlo Koposen varma puolustuspelaaminen sekä Mikael Aaltosen huikea kehittyminen viime kaudesta ovat osuneet sopivaan saumaan. Koposen ansioista voidaan mainita pitkälti Jukurit-johtoiseen Mestiksen +/- tilaston kärkikolmikkoon murtautuminen vahvalla +19-lukemalla.
Myös Pasi Hirvonen ja Ässistä TUTOon lainalle saapunut Patrik Parkkonen ovat täyttäneet paikkansa. Parkkonen on väläytellyt ajoittain kiekollisella osaamisellaan.
Alkukaudesta joukkueen hyökääviksi puolustajiksi ehdoteltiin Riku Väkipartaa sekä Lauri Kärmeniemeä. Syyskauden aikana kaksikon kehitys on kuitenkin jäänyt hieman junnaamaan paikalleen.
Päävalmentaja Tamminen on kehunut joulukuun aikana muutamaankin otteeseen hurjilla peliminuuteilla luistelevaa Tony Vidgreniä. Vaikka hyvin liikkuvalle Vidgrenille yritetään selvästi rakentaa suurta roolia TUTO-puolustuksessa, ei nuori pelaaja vielä ole pystynyt lunastamaan odotuksia. Potentiaalia mieheltä löytyy roppakaupalla, mutta pelinavausten hitaus tarjoaa vastustajille liian usein mahdollisuuden vastahyökkäyksiin.
Mistä Betonille aisapari?
TUTOn maalivahtien suhteen syyskaudella nähtiin pientä rulettia, kun pitkään joukkueen varamaalivahtina toiminut Kim Törnström lähti etsimään uusia haasteita. Sen sijaan maalin suulla ei rulettia ole tarvittu, sillä Tommi "Betoni" Virtanen on ollut joukkueen selvä ykkösmaalivahti. Vähäeleisesti torjuva Virtanen on tarjonnut lähes jokaisessa pelaamassaan ottelussa joukkueelleen mahdollisuuden voittoon.
Toisaalta yhteen maalivahtiin luottaminen on ollut myös turkulaisten heikkous. Tommi Virtasen ollessa loukkaantuneena on joukkueeseen jouduttu haalimaan laina-apuja ja junioritorjujia nopealla varoitusajalla. Nämä ”hätäratkaisut” ovat harvemmin olleet onnistuneita.
Joulukuussa TUTO sai Pelicansista lainalle Jere Myllyniemen. Myllyniemi kerkesi torjua joukkueessa kolme ottelua ja osoitti, että kuuluu Mestistä pelatessaan sarjan maalivahtien parhaimmistoon. Aktiivista roolia maalilla näyttelevä Myllyniemi vakuutti yleisön ja valmennusjohdon taidoistaan lyhyen pestinsä aikana.
Tamminen, Tamminen, Tamminen
TUTOn tapauksessa päävalmentajan tärkeyttä lienee mahdoton sivuuttaa. Juhani Tamminen on toiminut luomansa joukkueen keulakuvana. Päävalmentajan kannalta syksy on tuonut sekä henkilökohtaisia onnistumisia että ylilyöntejä. Toisaalta jääkiekkoleijona #79 on kyennyt uudistamaan pelitaktiikkaansa TUTOn pelaajamateriaalille sopivaksi. Kupittaalla nähdään huomattavasti puolustusvoittoisempaa 60 minuutin painetta kuin Vaasassa muutama vuosi takaperin.
Kolikon kääntöpuolena taas ovat Tammisen vaikeudet pysyä jääkiekkoliiton asettamien rajojen sisällä. Nämä ongelmat huipentuivat marraskuun lopulla, kun päävalmentaja sai kolmen ottelun toimitsijakiellon ja TUTO 1000 euron sakon erotuomareita kritisoineiden sanomisten ja tekemisten seurauksena.
Juhani Tammisen meriittejä on turha epäillä, mutta saako kokenut valmentaja joukkueensa pitämään painetta yllä täydet 60 minuuttia? Kevätkausi tarjoaa vastauksen tähän ja moneen muuhun avoimeen kysymykseen.
