Kaksi OHL-mestaruutta. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruus. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus ja nimeäminen turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. NHL:ssä 18:ssa ottelussa 8 maalia ja 16 tehopistettä. Max Domin CV on jo 20-vuotiaana kaunista luettavaa.
Max Domin isä, Tie, oli yksi NHL:n kuuluisimmista kovanaamoista. Tie siirtyi pelaamaan Toronto Maple Leafsiin vain kuukausi Maxin syntymän jälkeen ja pelasi siellä uransa loppuun asti. Jäähallista tuli jo vauvaikäisenä Maxin leikkikenttä, ja Maple Leafsin pelaajat olivat hänen leikkikavereitaan. Maxin uravalinta oli jo käytännössä päätetty ennen kuin hän edes tajusi sitä – mutta matka sinne on ollut kaikkea muuta kuin helppo.
Diabetes-diagnoosi
12-vuotiaana Max oli tulossa kotiin jääkiekkoturnauksesta Detroitissa äitinsä Leannen kanssa. Maxilla oli kyltymätön jano, ja he joutuivat pysähtymään jokaiselle huoltoasemalle vessaan. Leanne huomasi, ettei kaikki ole kohdallaan, ja vei hänet perheen oman lääkärin luokse. Lääkäri teki testejä ja joutui kertomaan heille huonoja uutisia – Max on tyypin 1 diabeetikko.
Diagnoosin saatuaan Max oli eniten huolissaan siitä, voisiko hän enää pelata jääkiekkoa. Hän alkoi etsiä tietoa samaa sairautta sairastavista jääkiekkopelaajista ja löysi Bobby Clarken. Vuonna 1949 syntynyt Clarke pelasi 15-vuotisen NHL-uransa aikana 1144 ottelua, joissa hän keräsi 1210 tehopistettä. Max alkoi välittömästi pitää Philadelphia Flyersia koko uransa edustanutta Clarkea esikuvanaan ja halusi pelipaitansa selkään numeron 16 – saman, jolla Clarke pelasi koko mittavan uransa.
Ensimmäiset viikot olivat vaikeaa aikaa koko perheelle. Max joutui viettämään suurimman osan päivistään sairaalassa. Kun hän pystyi palaamaan normaaliin arkeen, jääkiekko astui jälleen mukaan kuvioihin. Aina pelipäivien jälkeen Leanne joutui heräämään öisin tarkastamaan poikansa verensokerin tilanteen.
− Mietin usein, kuinka poikani pystyisi koskaan muuttamaan pois kotoa, Leanne kertoi AZCentralin haastattelussa.
Koira - diabeetikon paras ystävä
Noin kuusi vuotta sitten Leanne löysi internetistä sivuston, jossa kerrottiin organisaatioista, jotka kouluttavat diabeteskoiria. Hän otti yhteyttä Kaliforniassa toimivaan Canine Hope for Diabetics –yhteisöön ja kertoi poikansa tilanteesta. Koiran saaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska he asuivat liian kaukana.
Kun Coyotes varasi Maxin vuonna 2013, hän mietti olisiko Arizona tarpeeksi lähellä Kaliforniaa, jotta koiran hankkiminen onnistuisi. Perhe oli jälleen yhteydessä yhteisöön, ja sai myönteisen päätöksen. Yhteisö alkoi kouluttamaan hänelle Orion-nimistä diabeteskoiraa, jonka Max sai omakseen heinäkuussa.
Orion pystyy aistimaan, milloin Maxin verensokeri on liian alhaalla ja ilmoittaa tästä hänelle, oli vuorokaudenaika mikä tahansa.
− Orion on oikeassa 99 % ajasta, Max kertoo.
Pelipäivä Domin tapaan
Maxilla on tapana katsoa kauhuelokuvia ennen peliä. Elokuvan katsomisesta saadun adrenaliinin ansiosta verensokeri pysyy tasaisempana pelissä.
Normaalisti diabeetikko tarkastaa verensokerinsa noin kuusi kertaa päivässä, mutta Maxin täytyy tarkastaa se pelipäivän aikana jopa 20 kertaa - saapuessaan jäähallille, joukkuetapaamisen jälkeen, ennen lämmittelyjä, lämmittelyjen jälkeen sekä aina erätauoilla ja erien puoliväleissä.
Jokaisen vaihdon jälkeen hän ottaa huikan Gatoradea. Jos verensokeri on Gatoraden juomisesta huolimatta alhainen, hän syö vaihtopenkillä energiapurkkaa tai proteiinipatukan sekä tarvittaessa erätauoilla banaanin tai leivän.
Kaikkien diabeetikoiden sankari
Max on otteillaan niin juniori- kuin NHL-kaukaloissa todistanut sen, ettei diabetes ole este ammattiurheilijaksi haluaville. Hän esiintyy Bayerin diabetesmainoksissa. Hän jakaa nimikirjoituksia insuliinipumppuihin ja on aina valmis juttelemaan kaikille samaa sairautta kärsiville lapsille, liittyi heidän asiansa sitten diabetekseen tai vaikka dinosauruksiin.
− Tiedän, kuinka paljon kahden minuutin juttutuokio Bobby Clarken kanssa vaikutti elämääni, Max kertoo.
− En tule olemaan jääkiekkoilija ikuisesti. Tämä on melko lyhyt aika tehdä vaikutusta ihmisiin.
Lähde: AZCentral
