Tamperelaistaustainen Kalle Honkonen on asettumassa taloksi porilaiseen jääkiekkoiluun. Ulkopuolelta tullut saattaa havaita monet asiat paremminkin kuin ikänsä Isonmäen lauteilla pyörinyt mies.
− Minulla ei ole varsinaista kirkkaan valon pelaajataustaa, mutta neljävuotiaasta pelasin Tampereella aina A-ikäiseksi asti, muistelee Honkonen.
− Pelaajana olin Tampereella alasarjoissa, Suomi-sarjassa ja kakkosdivisioonassa varmaan viisitoista vuotta.
Honkosen matka jatkui kuitenkin Forssan kautta Poriin.
Silloin kiivettiin vain puuhun, ei sitä kutsuttu parkouriksi.
− Jossain vaiheessa innostuin valmennuksesta ja aloin opiskella sitä tosissani. Kävin liiton kurssit ja luin valmentajan ammattitutkinnon siihen päälle.
Kaikilla junioriseuroilla on omat vaikeutensa.
− Samat ne ovat varmaan joka kaupungissa. Miten löytää tasapaino elämän ja lätkän väliin, kun tässä on kyseessä kuitenkin vain pelistä?
− On tärkeää opettaa nuorelle, että hänen minäkuvansa ei välity jääkiekon kautta. Täällä on kuitenkin tehty paljon asioita oikein.
Maailma muuttuu vinhaa vauhtia, ja sen huomaa väkisinkin myös juniorivalmennuksessa.
− Virikkeet ovat aivan erilaiset verrattuna vaikka 1970- ja 1980-luvun nuoriin. On monta muuta hienoa asiaa, jotka vievät poikien aikaa.
− On paljon lajeja, joista ei tiedetty minun nuoruudessani. Silloin kiivettiin vain puuhun, ei sitä kutsuttu parkouriksi, veistelee Honkonen.
Junioreiden valmennuspäälliköllä on myös selvä käsityksensä porilaisseuran vahvuuksista.
− Kyllä se on tämä tekemisen meininki. Porilainen kulttuuri on sellaista leikkisästi hampaat irvessä menemistä. Porilainen on oma luonteensa, siitä on kyllä apua tässä lajissa.
Vaikka tehtäväjako on selvä osakeyhtiön ja rekisteröidyn yhdistyksen osalta, yhteistoimintaakin tarvitaan. Avainasemassa on esimerkiksi nuorten pelaajien fyysinen kuormitus.
− Fysiikkapuolelta Hero Malin ja Seppo Vihelän kanssa käydään läpi, mikä on mittaristo urheilevan lapsen kohdalla. Mitä asioita voidaan oikeasti vaatia yhdeksänvuotiaalta pojalta? Onko se kuperkeikkaa vai takaperinjuoksua?
− Ikäluokan kärki löydetään aina, mutta mihin vedetään linjaveto, mikä pitäisi kyseisessä ikäluokassa saavuttaa.
Ennen halliremontin valmistumista porilaisessa jääkiekossa on puutteita resursseissa.
− Oheisharjoittelun olosuhteet ovat vähän huolestuttavat, puuttuu esimerkiksi turvallinen alusta eri juoksu- ja loikkaharjoituksille. Jäätä on hyvin tällä hetkellä, miettii Honkonen.
Ässien juniorityön nykytilanne
Tällä kaudella Ässien juniorijoukkueet eivät ole kuuluneet SM-sarjan terävimpään kärkeen. B- ja C-nuoret pelaavat SM-sarjaa, mutta alemmassa lohkossa.
Kuuluuko tähän kolmesta neljään variaatiota viivelähdöstä vai se, että saa yrittää vapaasti ja välillä tehdä virheitäkin?
Honkonen avaa tilanteen taustoja hieman myös tulosten takana.
− Emme ole riittävästi pärjänneet, vaikka tulosten taaksekin pitää nähdä. Minä toimin C-nuorten valmennuksessa. Ryhmämme on melko pieni, ja jos kokoonpanossa on viisi poikaa vielä vuotta nuorempia, se merkitsee paljon tuossa vaiheessa, analysoi Honkonen.
− Toki tämä kausi on mennyt tutustuessa organisaatioon ja ihmisiin. On käyty myös laajaa keskustelua siitä, jos lähdettäisiin hiljalleen toimintaa sorvaamaan johonkin suuntaan.
Taustalla on myös linjanveto koko junioritoiminnan painopisteessä.
− Jossain vaiheessa tehtiin koko ajatusmaailman painopisteen muutos. Ei lähdetty hampaat irvessä voittamisen ehdolla, vaan mennään edelleen pelaajan ehdoilla.
− Kaikista pelaajista ei tule ammattilaiskiekkoilijoita, mutta jos lähdemme liian varhain pelaamaan pelkästä voitosta, niin vielä vähemmästä tulee ammatikseen pelaavia.
Tavoitteet ovat ennallaan
Urheilussa on kyse voittamisesta, kyse ei ole tavoitteista tinkimisestä.
− Jokainen pelaaja ja valmentaja haluaa voittaa, niin vastustajakin. Mutta vedetäänkö otteluissa kilpikonnapuolustusta vai niin, että pelaaja saa taiteilla, elää vapaasti ja soveltaa oppimaansa?
− Kuuluuko tähän kolmesta neljään variaatiota viivelähdöstä vai se, että saa yrittää vapaasti ja välillä tehdä virheitäkin? Jos junioripelit pelataan kolmella kentällisellä, pelitapoja saattaa näkyä kuusi erilaista, pohtii Honkonen.
Seitsemän ässänuorta on päässyt mukaan Huippu-Pohjola- ja Pohjola-leireille. Kokonaistilanteessa on positiivisia näkymiä.
− Aihioita on, osaa pidetään vielä vähän piilossakin, naurahtaa Honkonen.
− Mukana on paljon hyviä nuoria. Joidenkin kohdalla kyse on siitä, riittääkö tavoitteeksi olla Porin paras, vai haluavatko he olla joskus Suomen parhaita.
ANNAN NUORILLE VINKIN, ETTÄ KÄYKÄÄ KATSOMASSA KOKONAISIA PELeJä, ÄLKÄÄ YOUTUBE-VIDEOITA.
Katse on suunnattu jo tulevaisuuteen
Porilaisjunioreille on tarjolla hyviä roolimalleja, sillä entisiä ja nykyisiä pelaajia pyörii hallin ympärillä melko paljon.
− Niistä, jotka tulevat töihin tänne junnujen arkeen, on todella paljon apua. Kun he tuovat mukanaan sen hiljaisen tiedon, ei voi olla mitään arvokkaampaa. Jyri Marttinen valmentaa keskimäärin neljästä kahdeksaan vuotiaita poikia, joten mukaan vaan toimintaan, innostaa Honkonen.
− Ei haittaa, vaikka entisellä pelaajalla ei ole kaikki termit täysin hallussa, kun vyöllä on satoja liigapelejä ja kokemusta tiukoista paikoista. Hän pystyy silloin samaistumaan nuoren pelaajan tilanteisiin.
Honkonen kannustaakin nuoria pelaajia ottamaan mallia nykypelaajista.
− Katsominen on yksi oppimisen muoto. Annan nuorille vinkin, että käykää katsomassa kokonaisia pelejä, älkää Youtube-videoita. Videokoosteiden katsominen ei tee kenestäkään pelaajaa, neuvoo Honkonen.
Moni pikkupoika haaveilee kiekkourasta ja NHL:stä. Ässäjunioreiden valmennuspäällikkö peräänkuuluttaa kuitenkin tervettä realismia tavoitteiden asettelemisessa.
− Unelmia saa olla, kunhan tietty realismikin pysyy mukana. Pitäisi mennä askel kerrallaan.
− Murrosikä on herkkä vaihe. Tulee kasvukipuja, ja kaikki eivät pysty kaikkeen. Ei kannata tehdä asioita, joihin keho ei ole vielä vastaanottavainen. Ei leipomisessakaan hiiva nouse sieltä yhtään omaa tahtiaan nopeammin.
Esimerkiksi B-junioreihin haetaan keväällä pelaajia testileirin kautta.
− Borna Rendulic ja Leo Komarov tulivat Ässien B-nuoriin leirin kautta, valottaa valmennuspäällikkö.
− Meillä on toimiva yhteistyö Satakunta Sports Academyn kanssa, eli opiskelu ja pelaaja keskiössä voidaan lähteä rohkeasti etsimään omia rajoja jääkiekkoilijana ja ihmisenä.
