– Olin 13-vuotias, kun keskustelut Suomeen siirtymisestä alkoivat. Aluksi en ollut ollenkaan innostunut, ja myös äitini oli ajatusta vastaan. Hänen mielestään olin yksinkertaisesti liian nuori muuttamaan pois kotoa, saatika toiseen maahan, Tomáš Hamara muistelee.
– Isäni ja tuleva agenttini puhuivat meidät ympäri. Kävin isäni kanssa Tampereella vajaan viikon pituisella try out -jaksolla maaliskuussa 2018. Olin jäällä viisi kertaa joukkueen mukana, ja näin omin silmin, että pelaajat täällä olivat todella taitavia.
Kun päätös muuttamisesta oli tehty, Hamara oli innoissaan jääkiekkoon liittyvistä mahdollisuuksista, koska tiesi pääsevänsä kovatasoiseen sarjaan. Samalla hän oli epävarma ja huolissaan siitä, miten kaikki muu, kuten koulunkäynti ja arki tulisi järjestymään Suomessa ilman vanhempia ja omia kavereita.
– Tullessani en osannut puhua yhtään suomea ja aluksi sopeutuminen oli tosi vaikeaa. Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat henkisesti raskaimmat. Kaikki alkoi järjestyä siinä vaiheessa, kun totuin uuteen kouluun, jääkiekko alkoi sujua ja sain kavereita.
Suomipojat taklasivat tulokasta mennen tullen
– Aloin suhtautua jääkiekkoon vakavammin, kun muutin Suomeen. Aiemmin tein treeneissä vain sen, mitä valmentaja käski, mutta täällä olen ottanut selvää asioista itsekin, että pääsen tavoitteisiini pelaajana, Hamara kertoo.
Hän kuvailee keskeisiä eroja suomalaisessa ja tšekkiläisessä jääkiekossa:
– Kaikki tšekkiläiset tietävät, että Suomessa treenataan laadukkaasti ja pelaajat ovat täällä kovassa kunnossa. Oheisharjoittelu on tehokasta. Suomalaisten taidot ovat hyvällä tasolla ja erityisesti he ovat hyviä luistelemaan. Valmentajat ovat täällä rennompia, eikä virheiden tekemisestä nosteta aina meteliä.
Hamara naurahtaa muistavansa ikuisesti ensimmäiset harjoitusviikkonsa Suomessa.
– Olin koko ajan nurin jäällä! En ollut todellakaan tottunut sellaisiin treeneihin, joissa taklataan koko ajan. Pojat eivät yhtään säästelleet. Mutta pian siihen tottui, ja nykyään se on vain hauskaa.
Hamara pelasi ensimmäiset maaottelunsa Tšekin U16 ja U17-joukkueissa kaudella 2019–2020.
– Ensimmäiset maajoukkueotteluni pelasin Vierumäellä, ja se oli minulle erityisen merkityksellinen kokemus, koska pelit olivat Suomessa ja vastapuolella oli tuttuja joukkuekavereita Tapparasta.
Isä pojasta pakkia toivoi
– Pienenä sain aina kuulla siitä, ettei tšekkiläisissä ole juurikaan maineikkaita puolustajia, jotka pelaavat vahvasti myös hyökkäyspäässä. Otin sen henkilökohtaisena haasteena, ja halusin itse olla sellainen.
Isän vaikutus on ollut merkittävä jääkiekkouralle. Tšekkiläiseen tapaan poika on perinyt isänsä koko nimen. Molemmat Tomáš Hamarat jakavat nimen lisäksi rakkauden jääkiekkoon: isä työskentelee jääkiekkovalmentajana.
– Isäni valmensi joukkuettamme neljä kautta, kun pelasin Sparta Prahassa. Nykyään isäni valmentaa Tšekin "mestiksessä", eli toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Oli mahtavaa harjoitella hänen johdollaan, koska saimme viettää paljon aikaa yhdessä. Hän opetti, että treeneissä pitää olla rohkea yrittämään uusia asioita, kokeilemaan esimerkiksi erilaisia tapoja harhauttaa, vaikka ne eivät onnistuisi ensimmäisellä yrityksellä. Hän hermostui vain, jos emme tehneet töitä tosissaan.
Nuorukainen myöntääkin isänsä vaikuttaneen paljon siihen, minkälainen pelaaja Tapparan lupauksesta on tullut.
– Isältä voin aina kysyä neuvoa, koska hän on ammattivalmentaja. Edelleen katsomme pelejä videolta yhdessä, ja arvostan hänen ajatuksiaan siitä, miten olisin voinut toimia paremmin pelitilanteissa.
Vaikka välimatkaa on toista tuhatta kilometriä, perhe pitää tiiviisti yhtä. Hamaran perheessä tukijoukkojen työnjako on selkeä: isän kanssa käydään läpi jäällä tapahtuvat asiat, äidin ja siskon kanssa kaikki muu.
Tapparassa opetettiin aikuisten jääkiekkoa
Hamara antaa kiitosta myös Tapparan organisaatiolle, jossa nuori tšekkipoika otettiin lämpimästi vastaan.
– Vähä-Ruoholan Kimmon kanssa oltiin ensimmäisinä kuukausina päivittäin yhteyksissä. Hän oli se, joka piti huolta, kun tulin Suomeen niin nuorena. Ja edelleen, vaikka olen jo itsenäisempi ja vanhempi, hän kyselee kuulumisia ja analysoimme myös pelejä. C-junioreissa valmentaja Arto Leino auttoi tosi paljon. Hänellä oli aina aikaa, ja hän jaksoi kysellä kuulumisia. Hän myös huolehti siitä, että pääsin mukaan joukkueeseen ja tutustuin toisiin.
Hamara oli hyvillään suomalaisvalmentajien tavasta huolehtia siitä, että pelaajalla on asiat kunnossa myös kaukalon ulkopuolella. Valmentajilla riittää ammattitaitoa pelaajien kehittämiseen yksilöinä.
– Nykyinen valmentajani Jussi Taipale on opettanut, miten pelataan aikuisten jääkiekkoa. Häneltä olen saanut tosi paljon taktiikkaoppia ja hänen kanssaan on hiottu yksityiskohtia.
– Olen muuttunut tosi paljon näiden Suomen vuosien aikana. Olen joutunut itsenäistymään nuorena, kun kaikki asiat, kuten ruokavaliosta ja levosta huolehtiminen, ovat minun vastuullani. Varsinkaan pyykinpesusta en tykkää yhtään!
Hamara on aina pelannut itseään vanhempien kanssa. Nyt 16-vuotiaana hän on U20-sarjan nuorimpia pelaajia, mutta on tehoillut puolustajaksi passelit 18 pistettä 32 otteluun.
– Tämä on ollut haastava kausi, mutta siinä mielessä mennyt tosi hyvin, että olen oppinut paljon ja kehittynyt vahvemmaksi sekä pelaajana että ihmisenä, Hamara summaa.
