Leijonien MM-kisajoukkueen ykkösmaalivahti Kevin Lankinen on yksi Pohjois-Amerikasta tulleista vahvistuksista.
24-vuotias Lankinen on suurelle yleisölle melko tuntematon. Suomessa hän on ollut näkyvimmillään vartioimassa maalia HIFK:ssa, jossa hän pelasi neljä osittaista kautta. Tämän kauden alussa Lankiselle tuli lähtö Pohjois-Amerikkaan.
Lankinen kuvailee kauttaan vaiherikkaaksi.
– Tuli muutto Jenkkeihin, maapallon toiselle puolelle, ja kaikki asiat tulivat vähän uutena. Pääsin NHL Training Campille näyttämään, mitä osaan. Sieltä AHL:ään, jossa oli kolmen veskarin pattitilanne. Kävin East Coastissakin pelaamassa ja raivasin tieni takaisin ylös AHL:ään. Loppukaudesta pääsin haistelemaan NHL:ää, sillä olin yhden pelin Chicago Blackhawsin luukulla. Nyt olen täällä. Kyllä tähän kauteen on mahtunut kaikenlaista.
Kun Blackhawksin tähteä Patrick Kanea haastateltiin Suomi-pelin yhteydessä, Kane sanoi uskovansa, että Lankinen on lähellä NHL-uraa. Lankinen on samaa mieltä.
– Olen kumminkin päässyt Chicago Blackhawksin organisaatioon, ja siellä luotetaan minuun. Tuntuu, että on hyvä sauma päästä pelaamaan siellä jonain päivänä. Ja olisihan se hienoa olla Kanen joukkuekaveri.
Joukkue ja kaverit
Chicago Blackhawksin organisaatiosta Lankiselle on tuttu myös Suomen joukkueen ainoa NHL-puolustaja Henri Jokiharju.
– Henkka oli loppukaudella kanssani AHL:ssä, joten opimme tuntemaan aika hyvin. Vietimme paljon aikaa yhdessä, joten olemme aika läheisiä.
Leijonista löytyy muitakin tuttuja. Lankinen sanookin, että hänellä on joukkueessa paljon kavereita.
– Tuntuu, että omasta ikäryhmästä alkaa tulla enemmän ja enemmän äijiä maajoukkueeseen. Oliwer Kasken kanssa pelattiin samassa joukkueessa IFK:ssa ja sitten on [Niko] Ojamäki ja kumppanit, joiden kanssa olen pelannut junnumaajoukkueessa. Olen myös pelannut monta pelaaja vastaan Liigassa ja tunnen heidät sitä kautta.
Suomalainen mies, epäsuomalainen nimi
Kevin ei ole kovin tavallinen nimi Suomessa. Englanninkieliseltä kuulostavasta nimestään huolimatta Lankinen on kuitenkin suomalainen – tarkkaan ottaen suomenruotsalainen.
– Tulen suomenruotsalaisesta perheestä ja puhun äitini kanssa ruotsia. Siinä voi olla joku pieni kytkös, mutta pitää melkein äidiltä kysyä, onko siinä jotain syvempää tarinaa taustalla, Lankinen kertoo nimestään.
Lankinen näkee suomalaisuutensa ehdottomana vahvuutena.
– Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Minusta suomalaisuuteen kuuluu tietty työteliäisyys ja osittain nöyryys, joka auttaa työnteossa. Mielestäni suomalaiset ovat yleensä hyviä joukkuepelaajia. He eivät aseta etusijalle itseään vaan joukkueen. Mielestäni tällaisessa joukkuelajissa kuin lätkä se on aika hyvä piirre.
Suomalainen aksentti tulee todennäköisesti aina kuulumaan Lankisen puheesta, kun hän puhuu englantia. Se ei kuitenkaan haittaa.
– Olen saanut paljon kiitosta siitä, miten haluan oppia ja ottaa kantaa keskusteluun ja olla läsnä. Siinä [Pohjois-Amerikassa pelaamisessa] on minulle hyvä paikka oppia lisää kieliä ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Kannattajille kiitosta
Slovakian Košicessa on ollut paljon paitsi paikallisia kannattajia, myös suomalaisia. Slovakialle Suomi hävisi kannustuksessa...
– ...mutta muuten olemme kyllä voittaneet ihan 10–0! Ymmärtäähän sen, koska nämä ovat Slovakian kotikisat. Ja siinäkin pelissä laitoimme kampoihin!
Mitä terveisiä Kevin Lankisella olisi suomalaisille lukijoille?
– Jatkakaa kannustamista samalla tavalla. On kiva huomata, että Suomi-lätkä kiinnostaa ja kaikki ovat tukenamme. Tarvitsemme sitä. Meillä on kaikki pelissä, toivottavasti kotikatsomoissa myös!
