Perttu Lindgren on viimeksi pelannut jääkiekko-ottelun 26. tammikuuta. Alustavien tietojen mukaan lievä aivotärähdys tuli jo edeltävässä ottelussa pitkäaikaista seuraa HC Davosia vastaan – Lindgren kaupattiin EHC Biel-Bienneen kesken viime kauden. Aivotärähdys on tiettävästi 34-vuotiaan hyökkääjän uran ensimmäinen.
– Eipä niitä kymmenen vuotta sitten vielä niin tutkittu. Ja itselläkin oli tapahtuneen jälkeen se ajatus, että ei tässä nyt mitään. Sitten testeissä näkyi, että oikea silmä reagoi selvästi vasenta hitaammin, niin sain ihan mustaa valkoisella, ettei kaikki ole kunnossa.
– Eikä se ollut edes mikään järkyttävä taklaus suoraan päähän. Ajattelin vaan, ettei siitä voi mitään tulla, mutta nyt olenkin ollut vuoden sivussa. Olen ollut naiivi aivotärähdysten suhteen ja siksi halusin täällä kertoa tilanteestani medialle.
Lindgrenin kokemuksen mukaan aivotärähdykset ovat Suomessa jonkin verran esillä, mutta Sveitsissä ei ollenkaan.
– Halusin herättää keskustelua. Joka kerta kun käyn Zürichissä, näen siellä kiekkoilijoita.
Zürichissä on pelkästään aivotärähdysten hoitoon tarkoitettu keskus, joka on tullut Lindgrenille tutuksi kuluvan vuoden aikana.
Tuntui, että kahteen kuukauteen ei tapahtunut mitään, sitten pieni pyrähdys ja taas pari kuukautta eikä tapahdu mitään.
– On ollut loistavaa päästä hoidattamaan itseään muualle. Pelkästään tietotaito on eri tasolla kuin lätkäseuroissa, ja lisäksi tavoitteena on vain ja ainoastaan mun hyvinvointi. Totta kai seuratkin välittävät pelaajan hyvinvoinnista, mutta tavoitteena on kuitenkin saada pelaaja takaisin kokoonpanoon.
– Seurat lähettävät aika herkästi pelaajia aivotärähdyskeskukseen tarkastukseen, vaikka ei olisi isoja oireita, mikä on todella hyvä. Sitten taas yks kaveri sai jalkapallopelissä aivotärähdyksen, niin ensimmäinen aika menee kolmen–neljän kuukauden päähän, mikä on todella pitkä aika odottaa.
Lindgren on itsekin joutunut odottamaan pitkään oireiden väistymistä.
– Ihan viime aikoina on ollut hyvää palautumista. Aluksi toipuminen oli tosi hidasta, mikä on ollut haastavaa. Tuntui, että kahteen kuukauteen ei tapahtunut mitään, sitten pieni pyrähdys ja taas pari kuukautta eikä tapahdu mitään.
– Päällepäin ei välttämättä näy mitään, mutta mulla oli esimerkiksi tasapainon kanssa isoja ongelmia: ihan yksinkertaisissa harjoituksissa lähti tasapaino. Nämä ovat sellaisia tuntemuksia, että niitä on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut samaa. Siksi olen pitänyt yhteyttä Tommi Kovaseen ja Tony Salmelaiseen, vertaistuki on todella tärkeää.
“Haluanko ottaa riskiä, jos tulee toinen aivotärähdys?”
Pahoinvointi ja pyörryttävä olo olivat Lindgrenin mielessä aivotärähdyksen oireina, mutta hänen oireensa ovat olleet erilaisia.
– Olin maalis–huhtikuussa jäällä tammikuussa saadun osuman jälkeen. Tein kevyttä luistelua ja istuin sen jälkeen vessassa, kun meinasi tulla oksennus. Ajattelin vaan, ettei tässä mitään, mikä on tyypillinen mentaliteetti urheilussa. Valmentajakin tuli sanomaan, ettei tämä ollut hänen taka-ajatuksensa.
Tämä on Lindgrenin mukaan ollut ainoa kerta, kun hänellä on ollut aivotärähdyksen jälkeen pahoinvointia.
– Sitten taas visiirin raja häiritsi niin paljon, että alkoi silmää särkeä. Ja oikean silmän näkökenttä oli sellainen, että en hahmottanut kiekkoa, kun jäästä heijastui valoa. Tuollaisia asioita ei edes mieti normaalisti.
Tällä hetkellä Lindgren on ilman sopimusta, eikä jääkiekko ole juuri käynyt mielessä.
– Iän puolesta tässä miettii jo muutakin. Jos toipuminen olisi ollut nopeampaa, niin varmasti joo, mutta tämä on kestänyt pitkään, niin haluanko ottaa riskiä, jos tulee toinen aivotärähdys. Voi olla, että puolen vuoden päästä joutuisin käymään saman uudestaan läpi.
Pitkän keskustelun aikana Lindgren tuokin esille positiivisia puolia elämästä ilman jääkiekkoa, kuten mahdollisuuden käydä hiihtämässä ystävän kanssa perjantaiaamuna puoli yhdeksältä.
– Nyt suunta on parempaan päin, ja tässä on ollut paljon aikaa tehdä itsetutkiskelua.
Lindgrenin laaja henkilökuva julkaistaan myöhemmin.