Professori Markku Jokisipilä ei turhia jaarittele alkaessaan luetella suomalaisen jääkiekon suosion syitä.
– Jääkiekon suosion tärkein yksittäinen syy on kansainvälinen menestys, varsinkin kun se vertautuu hiipuvaan menetykseen yksilölajeissa. Miesten jääkiekkomaajoukkueesta on kehittynyt lähes mitaliautomaatti. Suomalaiset ovat menestyshullu kansa, Jokisipilä täräyttää.
– Asiaa auttavat myös ihmisten henkilökohtaiset suhteet jääkiekkoseuroihin. Ihmiset tuntevat lähes aina jonkun, joka on jollain tavalla jääkiekon kanssa tekemisissä. Kilpailullinen liiga ja ihmisten paikallinen suhde oman kaupungin seuraan auttavat myös, Jokisipilä jatkaa.
Jokisipilä toimii poliittisen historian professorina Turun yliopistossa. Intohimoinen kiekkomies on seurannut paikan päällä useita satoja jääkiekko-otteluita. Hänen ensimmäiset konkreettiset jääkiekkomuistonsa liittyvät vuoden 1980 talviolympialaisiin, jossa Yhdysvallat ottivat historiallisen olympiakullan.
Ennen vuotta 1995
Suomea aina vuoteen 1988 asti vaivannutta mitalikirousta Jokisipilä pitää poikkeuksellisena kansainvälisen urheilun historiassa.
– Niin monesti mitali oli yhden voiton tai jopa yhden maalin päässä, Jokisipilä toteaa.
Suomalaisen jääkiekon parissa oli alkanut systemaattinen kehitystyö jo Hakametsän MM-kisoista 1965, joista Jääkiekkoliitto sai kelpo pesämunan toiminnan kehittämiseen. Pohjaa olivat luomassa useat sadat osaavat valmentajat.
Liiga alkoi pikkuhiljaa ammattilaistua. Tärkeänä rajapyykkinä Jokisipilä pitää vuotta 1975 ja SM-liigan syntymistä. Tämä hillitsi pienten, lähinnä harrastemahdollisuuksia tarjoavien, pikkuseurojen ja isojen, kilpailullista menestystä hakevien seurojen skismaa ja takasi jääkiekolle työrauhan. Liiga ammattimaistui 1980-luvulle tultaessa ja alkoi myös kaupallistua.
Suomi sai etua myös maantieteellisestä asemastaan. Maan kiekkopiireillä oli hyvät kontaktit sekä Neuvostoliittoon että Ruotsiin. Erityisesti Tapparan valmentaja Rauno Korpi pyrki ottamaan vaikutteita Neuvostoliitosta.
– Korpi tunnettiinkin Tampereen Tihonovina, Jokisipilä hymähtää.
Ilmiö -95
1990-luvulle tultaessa jääkiekkomaailmaa ravisteli Neuvostoliiton hajoaminen ja jääkiekkomaailman yksinapaistuminen.
– NHL:n vastavoima poistui, voidaan jopa sanoa, että lopullisesti. NHL:stä tuli kiistatta johtava liiga ja suomalaisten NHL-pelaajien määrä siellä kasvoi räjähdysmäisesti, Jokisipilä sanoo. – Kun huomattiin että yksilöt pärjäsivät NHL:ssä, alettiin odottaa myös maajoukkueen menetystä.
Vuonna 1995 mitalikirous murtui räväkästi MM-kullalla.
– Ottamatta mitään pois silloiselta mestaruusjoukkueelta, niin NHL:n työsulku ja sitä kautta pitkittynyt kausi tuli Suomen kannalta juuri sopivaan kohtaan. Pelkillä eurooppalaisilla pelaajilla pelatessa Suomi oli jo ennakkoon vahvoilla, Jokisipilä toteaa.
Ensimmäistä mestaruutta oli odotettu pitkään ja se tuntuikin vapauttavan lähes koko Suomen juhlimaan. Suomi oli 1990-luvun alkupuolen syvässä lamassa. Vuonna 1995 näkyi jo talouden nousun merkkejä ja mestaruus tuli kuin kruununa tuolle.
– Vastaavaa kansan urheilujuhlaa ei ole Suomessa nähty. Ehkä vain Lahden hiihdon MM-kisojen menestys 1989 tulee lähellä, Jokisipilä kertoo.
Finaalikirous
Suomen aiemmin vaivannut mitalikirous muuttui pian ensimmäisen mestaruuden jälkeen finaalikiroukseksi. Suomi kärsi putkeen kuusi eri finaalitappiota ennen kun vapauttava toinen MM-kulta tuli 2011.
Jokisipilä kuitenkin muistuttaa, että pelaajamateriaaleja verratessa turnausta voi aina pitää onnistuneena kun Suomi on kolmen parhaan joukossa.
– Puhtaan tilastomatikan mukaan Suomen pitäisi jäädä mitalipelien ulkopuolelle. Muilla mailla on enemmän NHL-pelaajia.
Jokisipilän mukaan MM-kisoilla on kuitenkin ollut Suomelle kenties muita maita suurempi kansallinen merkitys ja näin joukkue on tasaisesti syttynyt jopa pronssiotteluihin.
Vapauttavat voitot 2011 & 2019
MM-kulta 2011 vapautti pitkään patoutunutta odotusta ja toi menestystä myös uudelle fanisukupolvelle. Mestaruus saapui taas talouskriisin keskelle.
– Suomen talousnäkymät olivat vaihtuneet nopeasti hyvistä heikoiksi. Politiikan kenttää ravisteli samalle keväälle osunut Perussuomalaisten protestivoitto vaaleista. Suomalaiset tarvitsivat yhdistäviä tekijöitä ja tämä huomioon ottaen 2011 mestaruus tuli juuri sopivaan aikaan.
Villeistä ja alkoholinhuuruisista voitonjuhlista huolimatta Jokisipilä näkee juhlien negatiivisten puolten jääneen yksittäistapauksiksi. Hän vertaa tilannetta jalkapalloon, jossa osa faniryhmistä on jopa pelättyjä.
– Mestaruusjuhlat ovat ilmiönä pitkälti positiiviset. Jurot suomalaiset saivat tuntea iloa ja yhteenkuuluvuutta.
Leijonien tulevaisuus on kirkas
Jokisipilä näkee Leijonien aseman kansan suosikkina vakaana.
– Menestys maajoukkuejalkapallossa voisi pitkässä juoksussa haastaa Leijonat. Tälle hetkellä kotimainen jalkapallo on kuitenkin lastenkengissä systemaattista työtä tekevään jääkiekkoon verrattuna. Useat suomalaiset kuitenkin seuraavat erityisesti ulkomaisia jalkapalloliigoja, joten potentiaalia on. Suomen niukka väestöpohja asettaa kuitenkin haasteensa jalkapallossa menestymiseen.
Koripallo oli suosiossa mitattuna kuta kuinkin tasoissa jääkiekon kanssa 1960–1970-luvuilla, mutta pitkässä juoksussa jääkiekon systemaattinen työ ja mahdollisuus kansainväliseen menestykseen veivät voiton.
– Jääkiekko hyötyi ja hyötyy kapeasta kärjestä, joka tekee kansainvälisestä menestyksestä helpompaa. Lisäksi jääkiekon kansainvälisiä turnauksia oli useampia ja ne olivat näkyvämpiä kuin koripallon vastaavat.
