Tämänvuotisessa jääkiekon nuorten turnauksessa on erottunut kaksi kastia: Ukraina & Itävalta ja muut. Myös Bogdanov myöntää tämän. Hän on kuitenkin eri mieltä kuin ne henkilöt, jotka puhuvat suureen ääneen kahdeksan joukkueen kisojen puolesta.
- Ehkä kahdeksan kisat olisivat suuren yleisön mielestä mielenkiintoisemmat, mutta asiaa pitää ajatella toiselta kantilta. Jääkiekkomaailma on kuitenkin tavallaan perhe, jonka jäsenet huolehtivat toisistaan. Heikommille kiekkomaille on iso asia päästä pelaamaan kisoja näitä ns. suuria kiekkomaita vastaan. Mikäli heikommat kiekkomaat pyörivät jatkuvasti alemmissa sarjoissa ilman realistista mahdollisuutta nousuun, ei noissa maissa myöskään panosteta kunnolla jääkiekkoon.
Vastavetona Bogdanov olisi valmis jopa laajentamaan kisoja kahdentoista joukkueen mittelöiksi. Nouseviksi joukkueiksi nuorisotasolla valmentaja nostaa Valko-Venäjän, Saksan, Norjan ja Ranskan maajoukkueet.
Olosuhteet suurin ongelma
Ukrainan jääkiekosta tiedetään Suomessa hyvin vähän. Mielellään synnyinmaansa kiekosta jutusteleva Bogdanov ei pidä maan kiekon nykytilaa kovinkaan hyvänä.
- Ensinnäkin olosuhteet ovat kovin heikot. Koko maassa on vain kaksi varsinaista jäähallia. Nekään eivät ole tasoltaan lähelläkään esimerkiksi Rinkelinmäen hallia.
Maasta löytyy yksi 7500 katsojaa vetävä halli, mutta siellä pelataan kiekkoa vain kerran vuodessa maajoukkueen haasteturnauksessa. Muuten kansallisen sarjan ottelun pelataan noin 500 katsojaa vetävissä harjoitushalleissa.
Ukrainan sarja on tasoltaan valittevan heikko sekä myöskin epätasainen. Liigassa on vain yksi ammattilaisjoukkue, Sokol Kiova. Sarjan pelisuunnitelma on tämän epäsuhdan takia hyvin mielenkiintoinen. Koska Sokolille ei vastusta tahdo löytyä, on sillä aina paikka sarjan loppuottelussa. Pelejä ammattilaiset voittavat reilun kymmenen maalin marginaaleilla. Niinpä ei ole kovin yllättävää, että Bogdanov suosittelee nuorille lupauksille pikaista sarjan vaihtoa.
- Parhaiden ukrainalaisjunioreiden olisi mielestäni syytä siirtyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ehkä 15-16-vuotiaina pelaamaan Venäjälle tai esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan. Muutama juniorimme on tämän liikkeen jo tehnytkin, mutta liian harvassa he toistaiseksi ovat.
Sarjan vaihtoon liittyy kuitenkin uhkakuva, joka on ryöstänyt Ukrainan maajoukkueelta monta huippupelaajaa: kansalaisuuden vaihto. Esimerkiksi nykyisin Buffalossa taaloja tienaava puolustaja Aleksei Zhitnik on Ukrainassa syntynyt, mutta myöhemmin Venäjän maajoukkueeseen vaihtanut pelaaja. Myös muutama huippulupaava nuorukainen on tehnyt saman liikkeen. Listalta löytyvät esimerkiksi ensimmäisellä kierroksella varattujen Nikolai Zherdevin (neljäs varaus, pelaa Columbuksen NHL-joukkueessa) ja Anton Babtshukin (21. varaus) nimet. Menneinä aikoina tapahtuneet loikkaukset Bogdanov ymmärtää, tuoreempia tapauksia ei niinkään.
- Aikoinaan siirtyminen Venäjän joukkueeseen oli ymmärrettävää, kun Ukraina tarpoi kakkosdivisioonassa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toinen eikä nuorilla pelaajilla pitäisi olla enää tarvetta näihin tekoihin.
Kuten mainittua ja nähtyä, Ukrainalla ei suurta mahdollisuutta suurten kiekkomaiden yllättämiseen ollut. Parannettavaa löytyy lähes asiassa kuin asiassa.
- Tärkein ero on henkilökohtaisen taidon puute. Lisäksi joukkue on aika pienikokoinen. Aggressiivisesti pelaavia joukkueita, kuten Kanadaa vastaan meillä on suuria ongelmia. Pelaajillamme on puutteita niin taidossa, luistelussa kuin voimassakin. Perusasioissa siis. Alkusarjamme joukkueita vastaan meillä ei ollut oikein mahdollisuuksia pelata voitoista. Paras mahdollinen saavutettavissa ollut tulos olisi ollut maaliton tasapeli.
Läheltä joukkueen turnausta seurannut Bogdanov kritisoi myös joukkueen valmennusjohdon toimintaa.
- Maalivahtimme eivät ole huippuluokkaa - kolme tasavahvaa kaveria. Kuitenkin valmentajien pitäisi tälläisissä turnauksissa valita heistä yksi selväksi ykkösvahdiksi. Nyt maalivahteja on peluutettu vähän miten sattuu.