- Kuka tuo junnu on, Scotty Bowman kysyi toimittajajoukolta Colorado Avalanchen ja Tampa Bay Lightningin välisen ottelun siirryttyä ensimmäiselle erätauolle joulukuussa 2010.
Valmentajalegenda asuu osan vuodesta Tampassa ja työskentelee sieltä käsin Chicago Blackhawksin kykyjenetsijänä ja neuvonantajana.
- Hän lukee peliä hyvin ja siirtelee kiekkoa taitavasti. Niitä asioita on vaikea opettaa, 12-kertainen Stanley Cup -voittaja analysoi.
NHL:n menestynein valmentaja oli juuri saanut ensisilmäyksen Coloradon tulokaspuolustajasta, jonka Avalanche oli varannut kolme ja puoli vuotta aikaisemmin.
Kahden kuukauden kuluttua kyse olikin St. Louisin tulokaspuolustajasta, joka oli kaikkien odotusten vastaisesti passitettu muille maille kesken ensimmäisen NHL-kautensa.
Nyt titteli on TPS-puolustaja, jonka kahta yli 40 tehopisteen kautta seurasi koko NHL:n pysäyttänyt työsulku.
Kiekollinen puolustaja veljiensä armosta?
New Rochellen talvi osoittautui kohtalokkaaksi vuonna 1993, kun tuleva ykköskierroksen NHL-varaus seurasi kahden vanhemman veljensä esimerkkiä ja sai hokkarit jalkaan. Ensimmäiset pelit alkoivat viisivuotiaana.
19 vuotta myöhemmin perheen esikoinen Eric on meklari itä-Manhattanilla, Keith toimii Anaheim Ducksin yrityskumppanien parissa ja veljiensä esimerkistä jääkiekkoilun aloittanut Kevin Shattenkirk kuuluu NHL:n nouseviin tähtiin. Isoveljien malli heijastui aina talousalan opintoihin hakeutumiseen asti.
- Halusin aina tehdä sitä, mitä veljenikin. He pelasivat jääkiekkoa, joten aloin itsekin luistella kolmevuotiaana. Olisin varmaan päätynyt seuraamaan heidän jalanjälkiään ammatinvalinnassakin, jos jääkiekkoharrastus ei olisi edennyt. Tutkintoni on vielä kesken, mutta liike-elämässä tai urheilumarkkinoinnissa toimiminen olisi varmaan mielekästä.
Tutkinto on enää kolme kurssia vajaa ja Shattenkirk palaa koulun penkille joka kesä. Urheilumarkkinointi jäänee silti näillä näkymin kokematta, sillä veljessarjan kuopus on yksi NHL:n kuumimmista nuorista puolustajista.
Greenwichissä syntynyt ja New Rochellessa varttunut Shattenkirk tunnetaan ennen kaikkea hyökkäävänä puolustajana, joka ei ole harvinainen näky hyökkäyksen kärjessä. Vaikka 20 jääkiekkovuoden aikana maisemat ovat muuttuneet New Yorkin osavaltion luonnonjäistä ammattilaiskiekkoilun kirkkaimpiin parrasvaloihin, on Shattenkirk pysynyt tyylilleen uskollisena.
- Juniorina tulee pelattua kaikilla pelipaikoilla, mutta olen tainnut pysyä pakkina jo 8-vuotiaasta asti. Halusin silti aina lähteä ylöspäin ja kuljettelemaan hyökkäysalueelle, joten ainakaan se ei ole muuttunut mihinkään, puolustaja nauraa.
- Pienenä kannatin Rangersia ja Brian Leetch oli suuri suosikkini. Hänen seuraamisensa oli varmasti myös suurin yksittäinen asia, joka muovasi pelityylini nykyiseksi. En ole isokokoinen puolustaja, joten jos massa ei riitä laittamaan muita kumoon, pitää antaa oma panos jollain muulla osa-alueella. Pienen pelaajan on vaikea riistää kiekkoja fyysisyydellä, joten yritän korvata sen sijoittumisella. Hyökkääminen, syöttely ja pelinrakentelu ovat silti aina olleet parasta.
Kova kuri opetti jääkiekkoa ja elämää
Shattenkirk on tottunut menestymään. Pakki oli Yhdysvaltojen nuorisomaajoukkueiden kanssa mitaleilla peräkkäisinä vuosina 17- ja 18-vuotiaana selviytyen vuonna 2007 myös MM-turnauksen tähdistöjoukkueeseen. Kaksi vuotta myöhemmin Shattenkirk voitti yliopistomestaruuden ja loisti alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.
Saavutukset eivät tulleet ilmaiseksi, vaan Amerikan junnukiekon vaativimman polun kautta. Peruskoulun jälkeen Shattenkirk oli jo ansainnut opiskelupaikan Connecticutista, Taftin yksityiskoulusta, mutta valitsi viime hetkellä toisin. Shattenkirk hyppäsi mukaan Yhdysvaltojen maajoukkueen kehitysohjelmaan (National Team Development Program), jossa nuorten pelaajien eliitti käy läpi ankaran kiekkokoulun.
Vaadittu sitoutuminen näkyy elämän kaikilla osa-alueilla. Muut lajit sysättiin sivuun ja keskittyminen ohjattiin jääkiekkoon. Shattenkirkille kynnys oli lopulta yllättävän matala, sillä tulevaisuudessa häämöttävä valinta oli selvillä jo kauan etukäteen.
- High schoolissa suositellaan ainakin kolmen eri urheilulajin harrastamista ja siellä tein muita juttuja jääkiekon ohessa, mutta sitten aloitin NTDP-taipaleeni ja päätin pitäytyä jääkiekossa. Silloin ei edes ollut enää mahdollisuutta harrastaa koulussa muita lajeja jääkiekon ohessa. Päätös ei kuitenkaan ollut vaikea, koska tiesin muiden lajien jäävän ennen pitkää sivuun. Jääkiekko oli aina etusijalla.
Maajoukkueen mukana vierähti kaksi vuotta ja vyölle kertyi pelejä sekä alle 17- että 18-vuotiaiden matkassa. Osa otteluista pelattiin junioriliiga NAHL:ssä, osa lähes puolet vanhempia joukkueita vastaan.
- Siihen ryhmään pääsevät pelaavat maan ja jopa maailman parhaita vastaan. Kilpailuasetelma on niissä olosuhteissa loistava, sillä kun vastassa on kaksi samanikäistä ja niin kovatasoista pelaajaa, ei ratkaise enää taito, vaan kumpi tekee enemmän töitä pelipaikan eteen.
- Toinen hyvä puoli on pelaaminen vanhempia joukkueita vastaan: ensimmäinen vuosi ollaan junioriliigassa, mutta sitten pelataan jopa 23-24-vuotiaita yliopistokiekkoilijoita vastaan. Joka kerta ei tule voitettua, mutta se pakottaa jokaisen pois mukavuusalueeltaan ja valmistaa ammattilaisuuteen.
Vuosien 2005 ja 2007 välillä Shattenkirk tahkosi kehitysohjelman puitteissa 101 ottelua. Päälle tuli vielä kansainvälisiä turnauksia, muun muassa World Hockey Challenge U17-joukkueen mukana ja alle 18-vuotiaiden MM-kisat Raumalla ja Tampereella. Molemmat päättyivät Yhdysvaltojen osalta hopeamitaliin.
Nuo vuodet toivat kansainvälistä kokemusta ja opettivat nuoria kiekkoilijoita ammattilaisen elämästä.
- Prosessi on rankka. Mukaan poimitaan try-out -pohjalta 40 pelaajaa yhdestä ikäryhmästä ja kesän aikana ehkä vielä pari lisää. On vaikeaa päästä mukaan edes alustavaan ryhmään, mutta vielä hankalampaa selviytyä varsinaiseen joukkueeseen. 14-15-vuotiaalle on outo tilanne lähteä kokeilemaan onneaan ja mukaan päästessä iso askel muuttaa pois kotoa sijaisperheen luokse, Shattenkirk luettelee.
- Lisäksi aikataulut ja rutiinit ovat tiukkoja: joka päivä käydään lätkäharjoituksissa ja koulussa, minkä lisäksi käydään muun muassa nyrkkeilyharjoituksissa ja harjoitellaan kuntosalilla isoilla painoilla kovempaa kuin koskaan. Se on henkisesti raju kokemus.
Yliopistojoukkueen johtaja
Kehitysohjelman joukkueet pitävät majaansa Michiganin Ann Arborissa. 18 vuotta alkuvuodesta 2007 täyttänyt Shattenkirk harkitsi ohjelman läpikäymisen jälkeen jäämistä samoihin maisemiin yliopisto-opintojen ajaksi. Kesällä Coloradoon numerolla 14 huudettu Shattenkirk ei vielä ollut valmis hyppäämään NHL-organisaation kelkkaan ja eliminoi vaihtoehtoja yksi kerrallaan, kunnes jäljellä oli enää kaksi: Boston ja Michigan.
Eniten vaa'assa painoi Bostonin jääkiekkojoukkueen päävalmentaja Jack Parker. Joukkuetta yhtäjaksoisesti vuodesta 1969 lähtien luotsannut Parker ja lyhyempi kolmen tunnin matka kotiseudulle ajoivat Shattenkirkin itärannikolle.
Yliopistokiekon peruskiveen kuuluvassa Bostonissa kämppäkaverit Shattenkirk, Nick Bonino ja Joe Pereira saivat joukkuetovereikseen muitakin tulevia ammattilaiskiekkoilijoita, muun muassa Matt Gilroyn, Chris Higginsin, Colin Wilsonin ja Brandon Yipin.
Shattenkirk oli joukkueen tehokkain puolustaja heti ensimmäisenä opintovuotenaan yhdessä Gilroyn kanssa ja viimeisteli 40 ottelussa 21 pistettä. Toisena kautena numerot ottivat askeleen eteenpäin ja samalla terrierit voittivat kauden päätteeksi koko NCAA:n mestaruuden vasta toista kertaa 30 vuoteen.
Otteidensa ansiosta Shattenkirk ehti niittää kesken kauden myös kansainvälistä menestystä napattuaan paikan nuorten MM-turnauksesta. Viidenneksi jääneen Yhdysvaltojen varakapteeni oli kisojen tehokkain puolustaja tasapistein Erik Karlssonin kanssa ja valmentajien valinta joukkueensa toiseksi parhaaksi pelaajaksi.
Siinä kohtaa Coloradon tarjoamat mahdollisuudet alkoivat kiehtoa 20-vuotiasta. Yliopistomestaruus ja viimeinen vuosi nuorten maajoukkueen edustuskelpoisena tuntuivat sopivalta hetkeltä siirtyä eteenpäin.
- Kyllä sinne teki mieli ja lähtö houkutti. Silloin oli helppoa ajatella, että yliopistossa kaikki oli saavutettu ja pitäisi jatkaa ammattilaisliigoihin.
Shattenkirk kuitenkin jäi Bostoniin. Merkittävä osatekijä oli valinta joukkueen kapteeniksi. Tässä tapauksessa erityistä oli kolmannen vuoden opiskelijan nimittäminen joukkueen ainoaksi kippariksi - yleensä vastaavissa tapauksissa valitaan kaksi kapteenia.
- Niin luulin itsekin ja oletin jonkun viimeisen vuoden opiskelijan tulevan rinnalle. Minut valittiin kuitenkin ainoana tehtävään. Se oli valtava ylpeydenaihe. Siinä vaiheessa totesin, että pelissäni on vielä paljon työstettävää ja jäin.
Kausi osoittautui pettymykseksi. Terrierien voittosarake puolittui ja joukkue jäi jatkopelien ulkopuolelle. Shattenkirk sen sijaan pelasi yliopistovuosiensa tehokkaimman kauden pistein 7+22=29. Yhteensä 121 NCAA-ottelun pistekeskiarvoksi jäi 0,64 ja työnsä osaava valmennus oli luotsannut Avalanche-lupauksen jääkiekon huipputason kynnykselle.
- Päävalmentaja Parkerin ammattitaitoon oli helppo luottaa. Pelillisesti suurempi vaikutus oli ehkä kuitenkin puolustajia valmentaneella David Quinnillä, joka oli todellinen velho. Hänestä kertoo kaiken nousu kolmessa vuodessa yliopistojoukkueesta NHL-apuvalmentajaksi ilman minkään tason päävalmentajakokemusta.
13 peliä AHL:ssä, 46 Coloradossa ja lentolippu itään
Shattenkirk kutsuttiin haistelemaan AHL:n ilmapiiriä kolmeen otteluun jo NCAA-kauden 2009-2010 päätyttyä. Syksyllä hän ei selviytynytkään harjoitusleiriltä Avalanchen miehistöön, vaan päätyi Lake Erie Monstersin riveihin. Kymmenen ottelua myöhemmin, marraskuussa 2010, Shattenkirk teki NHL-debyyttinsä seitsemäntenä puolustajana Vancouveria vastaan. AHL:ään ei ole sittemmin ollut enää paluuta.
Tässä kohtaa ollaankin jälleen tarinan alussa. 77-vuotias Scotty Bowman ei ollut ainoa, joka oli hieraissut silmiään katsellessaan Coloradon lupauksen pelaamista. Kaksi syöttöpistettä 5-6-tappiossa kirjauttanut Shattenkirk oli tuolloin tehnyt 15 ensimmäisessä ottelussaan 14 tehopistettä.
- Harjoitusleiri avasi hänen silmänsä, eikä hän pelannut yhtä hyvin kuin olisi halunnut. Lake Eriessä hän kuitenkin asennoitui oikein ja pääsi muutaman pelin jälkeen vauhtiin. Nyt hän on päässyt nopeasti kärryille ja käyttänyt tilaisuutensa, Colorado-luotsi Joe Sacco kertoi Denver Postille loppuvuodesta 2010.
Huima alku ei jäänyt tähdenlennoksi, vaan amerikkalainen osoittautui vahvaksi ehdokkaaksi vuoden tulokkaaksi. Shattenkirk oli kauden seitsemänneksi tehokkain tulokas ja tehokkain tulokaspuolustaja.
43 pisteen tulokaskausi ei kuitenkaan ollut se kaikkein perinteisin. Viikkoa ennen helmikuun siirtorajaa Colorado kohahdutti toimitusjohtaja Greg Shermanin johdolla.
- Olimme silloin vieraspelireissulla San Josessa. Matka sisälsi vain sen yhden ottelun, joten kenelläkään ei ollut mukana liiemmin vaatteita tai oikein mitään muutakaan, Shattenkirk alustaa melkein kolme vuotta myöhemmin.
Avalanche oli tuolloin yhdeksän ottelun tappioputkessa. Tyler Kennedy oli upottanut joukkueen jatkoajalla kolme päivää aiemmin ottelussa, joka jäi Shattenkirkin viimeiseksi Coloradossa. Pittsburghia vastaan joukkueensa suurimman peliajan kellottanut puolustaja ei ollut mukana enää lauantai-iltaisessa San Jose -tappiossa, häviössä numero kymmenen.
Shattenkirkin aika seurassa oli päättynyt jo pelipäivää edeltäneenä yönä. Kun Devin Setoguchi iski hattutempun ja Antti Niemi nollasi Avalanchen 4-0-voiton merkiksi, yksi organisaation kärkilupauksista oli jo melkein 3000 kilometrin päässä.
- Sain kuulla siirrosta noin keskiyön aikaan. Hyppäsin koneeseen aamuneljältä, saavuin St. Louisiin kolmelta iltapäivällä ja illalla oli peli.
St. Louis poimi Shattenkirkin ja Chris Stewartin Kalliovuorten kupeesta vaihdossa Erik Johnsoniin, Jay McClementiin ja toisen kierroksen varausvuoroon. Yllättävä kauppa jätti viikonlopun ottelutapahtumat varjoonsa.
- Avalanchen nuori joukkue oli valmis pelaamaan jopa Stanley Cupista. Heillä oli loistava ryhmä, joka tarvitsi vain vähän paremmat kemiat. Sen sijaan joukkue tuhottiin, Coloradoa edeltäneessä Quebec Nordiquesissa hyökännyt Peter Stastny pauhasi paikallisradiossa seuraavana iltapäivänä.
Myös Shattenkirk oli ihmeissään. Harva pelaaja joutuu vaihtamaan seuraa kesken tulokassopimuksensa. Keskustelutuokio St. Louis -toimitusjohtaja Doug Armstrongin toimistossa palautti uskon asioiden järjestymiseen ja pari vuotta vanhemman Stewartin maisemanvaihdos osana pakettia helpotti muutosta.
- Emme Chrisin kanssa tunteneet joukkueesta ketään, mutta kokeneemman pelaajan mukanaolo teki koko prosessista paljon helpomman. Kaikki Bluesissa ottivat meidät hyvin vastaan, mutta kaikki se hämmennys ja šokki hälveni kunnolla vasta muutaman viikon jälkeen.
- Jälkikäteen ajateltuna siirto oli ihan hyvä juttu. Olin siinä mielessä onnekas, että molemmat joukkueet antoivat mahdollisuuden pelata paljon. Colorado ja St. Louis luottivat nuoriinkin pelaajiin ja vaikka välillä tuli virheitä, sai aina palata taas kaukaloon. Se kehitti itseluottamusta ja opetti paljon. NHL:ssä kokemus ratkaisee ja ehkä näin aikaisin tullut siirto vain auttoi kypsymään jääkiekkoilijana.
Kohtaloon kirjattu TPS-pesti?
NCAA-mestaruus ja -kapteenius, paikka ja kapteenin rooli kotimaan valiokiekkoilijat kokoavassa kehitysohjelmassa, ykköskierroksen varaus, loistava tulokaskausi ja siirto kesken ensimmäisen NHL-sopimuksen.
- Olen varmaan ehtinyt käydä läpi kaikki käänteet, jotka tähän mennessä voivat tulla vastaan, Shattenkirk hymyilee.
Mitä muuta jääkiekkoilija voi vielä ehtiä kokemaan ennen kolmatta NHL-kauttaan?
Niinpä.
- Olemme menettäneet kannattajia ensimmäisestä päivästä lähtien. Ymmärrän sen kyllä täysin - olisin varmasti todella pettynyt ja turhautunut, jos itsekin joutuisin käymään tämän kaiken läpi monta kertaa, puolustaja toteaa vakavoiduttuaan.
Yhden verrattain tavallisen NHL-kauden jälkeen 23-vuotias on jälleen hämmennyksen keskellä. Maailman paras kiekkoliiga käy neljättä työtaisteluaan viimeisen 20 vuoden aikana.
Kausi 2011-2012 oli Shattenkirkin ensimmäinen kokonainen NHL:ssä ja puolustaja iskikin 81 ottelussa 43 pistettä (9+34). Nyt tarkoitus oli jatkaa kohti pudotuspelimenestystä, mutta yli kolme kuukautta jatkunut työtaistelu on sirotellut pelaajat ympäri muita sarjoja.
Atlantin yli on lentänyt myös Shattenkirk, joka hyväksyi Turun Palloseuran tarjouksen marraskuun lopussa. Lähtö Lounais-Suomeen kävi ajatuksissa jo ennen kuin TPS pestasi Bluesista joukkuetoveri Kris Russellin.
- Sain mahdollisuuden tulla tänne aiemmin syksyllä, mutta halusin jäädä vielä kotiin seuraamaan tilannetta. Ikäni lisäsi epävarmuutta ja sai epäröimään. Moni kokeneempi kaveri on käynyt tämän läpi ennenkin ja tietää, miten nämä hommat toimivat. Nuorena pelaajana on helpommin optimistinen ja kun tulee hyviä uutisia, sitä luulee, että huomennahan tässä jo pelataan.
- Kun TPS:ään lähtö nousi sitten myöhemmin puheeksi vielä uudelleen, tuntui kuin se olisi tarkoitettu tapahtumaan. Koin myös ajankohdan sopivaksi ja pidin lähtöä oikeana liikkeenä.
Takana on nyt seitsemän ottelua SM-liigaa, tapahtumarikkaan kiekkouran tuoreinta käännettä. Työsulun alkuvaiheessa pelaajayhdistyksen toimintaan aktiivisesti osallistunut amerikkalainen keskittyy siihen, mikä lätkäjätkälle on tärkeintä.
- Halusin olla osa neuvotteluja ja se oli positiivinen kokemus, mutta loppujen lopuksi jääkiekkoilija haluaa tehdä vain tätä, Shattenkirk lausahtaa ja viittoo kädellään kohti kaukalossa pyöriviä TPS:n A-nuorten harjoituksia.
