Kristian Kuusela oli päättyneen Liiga-kauden ylivoimaisesti paras pelaaja. Henkilökohtaisten palkintojen lisäksi Tapparan varakapteeni johti joukkonsa eturintamasta kohti mestaruutta.

− Pystyin pelaamaan korkealla tasolla koko kauden, kun 56 ottelusta pelasin ehkä muutaman heikon pelin ja lopuissa pystyin olemaan omalla, hyvällä tasollani.

− Pisteitäkin tuli tasaisesti. Aikaisempina vuosina on aina jossain vaiheessa tullut pidempi jakso, jolloin pelin taso on laskenut ja pisteiden teko hiipunut, tehot 20 + 39 summannut Kuusela kertaa kauden saldoaan.

Tapparan edellisestä mestaruudesta oli kulunut 13 vuotta, ja edelliset kolme kautta olivat tuoneet seuralle kolme hopeaa. Kahdella hopeakaudella mukana ollut Kuusela nautti kultaisesta keväästä.

− Kolme päivää ne juhlat kestivät, joista kolmantena päivänä olivat torijuhlat. Tiistai, keskiviikko ja torstai siinä meni, ja perjantaina jätkät lähtivätkin sitten jo Madridiin, hän muistelee.

Kuusela itse ei Madridin koneeseen arvattavasta syystä noussut.

− Keskiviikkona sain soiton, että olen siinä ryhmässä, josta valitaan joukkue MM-kisoihin. Lopullinen ilmoitus olisi tullut sunnuntaina, joten en oikein voinut lähteä sille reissulle.

− Sunnuntaina Lehtisen Jere sitten soitti ja ilmoitti, että en ole mukana lopullisessa ryhmässä. Tavallaan olin tietenkin pettynyt, koska tavoitteeni oli MM-kisoissa, mutta päätöksen takana olivat viisaat ihmiset. Roolia ei tällä kertaa löytynyt, ja se on ihan okei, Kuusela päättää.

"Olin aika neutraalisti ja nautin vain"

Loppuun asti maajoukkuevalinnoissa mukana pyörinyt Kuusela ei päätöksestä katkeroitunut. Hän osasi ottaa ilon irti muistellessaan mestaruusjuhlien tapahtumia.

− Juhlat olivat silti hyvät! Vapaamuotoista ohjelmaa meillä ei juurikaan ollut muuta kuin välittömästi ratkaisevan finaalin jälkeen. Silloinkin tosin pääsimme lähtemään hallilta vasta puolen yön aikaan, joten siinä ei hirveästi ollut peliaikaa.

Mestaruutta juhlittiin tutulla kaavalla: yhdessäololla ja saunomisella.

− Kävimme keskustassa baarissa ja sen jälkeen vietimme aikaa saunatilalla. Toinen päivä meni sitten aika samalla rytmillä ja silloin oli jo enemmän vapaatakin. Hienointa oli, ettei pakkamme levinnyt missään vaiheessa, vaan joukkue pysyi kasassa ja saimme viettää aikaa keskenämme.

Kauden aikana pelillistä vastuuta kantanut Kuusela luovutti tällä kertaa kapellimestarin roolin suosiolla muille mestareille.

− Olin aika neutraalisti ja nautin vain. Meillä oli aika monta seremoniamestaria, kuten esimerkiksi Veli-Matti Savinainen ja Pekka Saravo, hän paljastaa.

Tapparan joukkue noudatti JYPin ja HIFK:n tavoin erästä uutta, mestaruusjuhlaan kuuluvaa piirrettä, ja soitti radion aamulähetykseen.

− Itse olin vieressä aamulla, kun Aamulypsyyn soitettiin. Se oli aikamoinen yllätys jätkille, että sellainen puhelu oli siinä menossa. En oikein tiedä, että kuka sinne soitti ja mitä siinä tapahtui, mutta yhtäkkiä puhelin oli "Peksillä", Kuusela nauraa tilannetta kerratessaan.

Kuuselalle mestaruusjuhlat eivät ole uusi asia. Seinäjokelaislähtöisen hyökkääjän meriittilistalta löytyvät kultamitalit Tapparan ja Kärppien lisäksi Ruotsin MODOsta. Aiemmat juhlat eivät kuitenkaan ole heikentäneet "Krissen" nälkää menestyä.

− Nuorempana kun oltiin neljänä keväänä perättäin finaaleissa niin siinä alkoi kuvittelemaan, että näihinhän pääsee joka vuosi. Loppupeleissä se ei ihan niin mennytkään, hän tuumaa.

− Sinänsä jokainen mestaruus on hieno saavutus. En halua niitä mihinkään järjestykseen laittaa, mutta kun välissä en muutamaan vuoteen finaaleissa ollutkaan, niin enemmän osaan arvostaa tällä hetkellä tätä mestaruutta, 33-vuotias Kuusela vertaa.

Pudotuspelien lähestyessä kiekkokeskusteluun ja yleiseen spekulointiin nousivat Tapparan aiempien kausien hopeat. Jatkuisiko trendi, vai olisiko jo kirvesrintojen vuoro? Kuusela tyrmää väitteet hopeakeväiden haamuista.

− En oikeastaan ajatellut niitä edellisiä vuosia. Aina kun kysyttiin, että saako niistä jotain voimaa, niin henkilökohtaisesti ajattelin, etten saanut niistä mitään. Missään vaiheessa ei tullut mietittyä, mitä aikaisemmin on tapahtunut vaan sitä, mitä tulee tapahtumaan.

− Tämä oli kuitenkin uusi vuosi, uusi joukkue ja uusi tarina. Kuitenkin vuoden aikana joukkue ja vastustajat vaihtuvat niin paljon, ettei niistä vanhoista kohtaamisista kannata mitään hakea, hän toteaa.

Tuliko missään vaiheessa kuitenkaan olo, että mestaruus voisi jäädä taas puuttumaan?

− Ei, ei missään vaiheessa. Minulla oli todella kova luotto joukkueeseemme. Meidän tekemisemme ja keskittymisemme oli 110 prosenttista koko ajan, Kuusela vakuuttaa.

− Kun esimerkiksi hävisimme kuudennen välierän Kärppiä vastaan jatkoajalla aistin, kuinka jokainen jätkä oli unohtanut tuollaisen tappion jo matkalla jäältä koppiin. Se kertoi paljon meidän päämäärästämme: keskittyminen oli jo seitsemännessä pelissä, jonka tiesimme voittavamme.

Kuusela ei lähde vertailemaan henkistä eroa Kärpät- tai HIFK-sarjojen välillä, vaikka juurikin oululaiset olivat jättäneet Tapparan tuijottamaan tyhjyyteen aikaisempina vuosina.

− Vielä HIFK-sarjassakin vaadittiin paljon henkistä puolta, kun täytyi nollata kolme ensimmäistä ottelua. Pelimme oli finaaleissa nousujohteista, HIFK piti oman pelin tasonsa aika samana koko ajan. Se riitti sitten mestaruuteen.

Kuusela on syntynyt Seinäjoella, ja aloittanut kiekkotaipaleensa kotikaupunkinsa S-Kiekon riveissä. C-juniori-ikäisenä hän muutti Tampereella liittyäkseen Tapparan junioreihin. Voidaanko Kuuselaa pitää Tapparan kasvattina, joka voitti mestaruuden oman lapsuuden seuransa riveissä?

− Varmaankin puolittain. Seinäjoen S-Kiekko on virallinen kasvattajaseurani, mutta Tapparalla on myös iso osuus, kun tänne melko nuorena tulin. Vanhimmat juniorivuodet vietin kuitenkin täällä Tampereella.

Muistoista huolimatta mestaruus ei saa Kuuselaa romantisoimaan tilannetta.

− Ennemmin koin sellaisen tunteen kolme vuotta sitten, kun tulin takaisin Tapparaan ja pääsin pelaamaan täällä ensimmäisen pelin. Se oli sellainen "siisti juttu", ja mestaruus puolestaan enemmän pitkän työn ja kärsivällisyyden tulos. Jäimme pari kertaa kalkkiviivoille, mutta silti pystyimme tämän vuoden myötä hoitamaan homman.

Tappara pystyi pelaamaan koko kauden ilman merkittäviä tasonlaskuja, ja runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen joukkueen pisin pisteetön putki kesti kolmen ottelun verran. Tilastollisesti homma vaikutti olleen hanskassa koko kauden ajan, mutta Kuusela näkee asian toisin.

− Meillä oli kauden aikana ainakin kaksi notkahdusta, jotka itse muistan: toinen juuri ennen pudotuspelejä ja toinen joskus marras-joulukuun aikana. Silloin täytyi istua joukkueena alas, katsoa videoita ja keskustella siitä, mitä me oikeasti haluamme, hän muistelee.

− En muista yksityiskohtaisesti, minkälaisia tilanteita ne olivat, mutta silloin emme pelanneet omaa peliämme. Lähdimme sooloilemaan emmekä toteuttaneet yhdessä sitä pelisuunnitelmaa, josta olimme joukkueena yhdessä ennen kautta sopineet.

Tapparasta löytyi kapteeniston ohella kokeneita pelaajia, jotka omalla toiminnallaan ohjasivat joukkuettaan vaikeuksien yli. Päävalmentaja Jussi Tapola uskalsi pitkin kautta antaa pelaajilleen vastuusta. Kysymykseen Tapparan pelaaja- ja valmentajalähtöisen toiminnan suhteesta Kuusela ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta.

− Valmentaja luo tietysti pelisysteemin ja raamit, joilla pelataan. Sen jälkeen pelin toteuttaminen on pelaajista kiinni. Kun pelaaja menee kentälle, hän noudattaa valmentajan antamaa pelitapaa, mutta tekee tilanteenomaiset ratkaisut itse omasta selkärangastaan.

− Itse teen varsinkin hyökkäyspäässä asioita, jotka luotan osaavani tehdä. Saatan ottaa tietyllä tapaa riskejäkin, mutta mitenkään tyhmä ei saa olla. Tyhmyyttä olisi menettää kiekkoja ja tehdä idioottimaisia ratkaisuja, Kuusela perkaa omia ajatuksiaan pelikirjan toteuttamisesta.

"Siinä tilanteessa tuntui, kuin olisin nukahtanut"

Kuusela muodosti kauden alussa Tapparan ykköskentällisen yhdessä Savinaisen sekä Stephen Dixonin kanssa. Kolmikko ei tuntunut löytävän yhteistä säveltä, ja myös joukkueen peli vielä takelteli. Kuusi ottelua tuottivat Kuuselalle yhden maalin ja syötön.

Noiden kuuden ottelun jälkeen ketju hajotettiin ja kirvesrintojen kärkivitjaan Kuuselan rinnalle nousivat Henrik Haapala sekä Jani Lajunen. Kolmikon voidaan sanoa saaneen heti pelistä kiinni, kun Pelicans kukistui numeroin 8−2 ykkösketjun suvereenin ja vauhdikkaan esityksen turvin.

Kuusela korostaa kemiaa ja rooleja yhteistyön onnistumisessa.

− "Henkka" on luonnollinen jääkiekkoilija, joka pelaa vaistoillaan ikään kuin "pihapelilätkää". Totta kai hän on myös huippupelaaja, onhan hän voittanut nuorten maailmanmestaruudenkin. "Henkkaa" on helppo lukea ja löysimme hänen kanssaan hyvän yhteyden.

− Janin kanssa pelasimme siitä lähtien lähes joka pelissä yhdessä. Pystyin luottamaan 110 prosenttisesti, että Jani hoitaa oman pään puolustamisen ja saa kiekon meille laitureille. Itse ei tarvinnut paljoa huolehtia puolustamisesta, vaan sain keskittyä ihan vaan tuloksen tekemiseen. Hän on hieno pelaaja, eikä ole turhaa MM-kisoissa, kehuu Kuusela ketjutovereitaan.

Ikävämpi ja Kuuselan kautta kutistanut tapahtuma sattui marraskuun puolessa välissä ottelussa Ilvestä vastaan. Naapuriseuran Antti Tyrväinen jyräsi kiekosta jo luopuneen kultakypärän hämärän rajamaille.

− Siinä tilanteessa tuntui, kuin olisin nukahtanut ja herännyt sitten hierontahuoneessamme. Katsoin pelin kuitenkin loppuun pukukopin sohvalta. Seuraavat päivät kuluivat testejä tehdessä. En oikein tiedä, yrittikö hän sitä tarkoituksellisesti vai tuliko siitä vain ruma osuma, Kuusela muistelee kiekkokautta kohahduttanutta tilannetta.

− Antti laittoi minulle viestin pelin jälkeen, ja sen jälkeen en asiaa enää miettinyt. Yritin vain päästä nopeasti takaisin pelaamaan.

Palattuaan Kuusela iski neljässä ottelussa tehot 2 + 6.

Mailat ja hanskat eivät kokeneella Kuuselalla enää vaihdu, ja kesäharjoittelukin on aiempien vuosien kaltaista. Kuusela tuumii, ettei ole muuttanut tekemisessään ennätyskaudelleen mitään. Pienen pohdinnan jälkeen hän kuitenkin muistaa erään seikan.

− Jossain vaiheessa kautta Jan-Mikael Järvinen ryhtyi tavallaan personal-trainerikseni: aikaisemmin en ole hyvien ajanjaksojen aikana uskaltanut tehdä punttia tai muuttanut harjoittelussa mitään, jotteivät jalat menisi jumiin tai tuntuma katoaisi. Järvisen kanssa uskaltauduin harjoittelemaan jopa pelien jälkeen ja välipäivinä, jolloin kävimme puntilla, lenkillä tai tekemässä ylipäänsä jotain, Kuusela kertoo.

− Se oli varmasti suurin yksittäinen muutos tekemiseeni, josta tuli sitten tapa. Nautin todella paljon, että "Miksa" otti minut mukaansa, kiittää Kuusela mentoriaan.

"Mielestäni kaikki saivat nostettua tasoaan juuri sen verran, että voitimme mestaruuden."

− Kun syksyllä katsoin hankintojamme, koin joukkueemme muuttuneen monipuolisemmaksi. Meille tulivat muun muassa Lajunen, Savinainen ja Plastino (Nick), jotka olivat kaikki hiljattain voittaneet mestaruuden jossain: Lajunen Ruotsissa, Savinainen Liigassa ja Plastino Norjassa. Saimme voittajia ja vahvoja pudotuspelipelaajia, kertaa Kuusela syksyisiä tuntemuksiaan.

− Runkosarjassa juuri se monipuolisuus oli vahvuutemme, kun pystyimme alusta asti pelaamaan tehokkaasti neljällä kentällä, eikä vastuu jäänyt missään vaiheessa vain yhden ketjun ratkaisuvoiman varaan. Silloin, kun emme pystyneet onnistumaan joka ketjun voimin, tuli niitä aiemmin mainittuja notkahduksia.

Tapparan joukkueesta tilastollisesti kovimmat menestyjät olivat uudet piste-ennätyksensä tehtailleet kapteeni Jukka Peltola sekä yllättävä maaliruisku Jere Karjalainen, jotka saavat muun joukkueen ohella Kuuselalta tunnustusta.

− Ainakin nuo edellä mainitut olivat pisteiden valossa kovimpia tasonnostajia. Sinänsä en osaa tai halua nimetä ketään erikseen. Mielestäni kaikki saivat nostettua tasoaan juuri sen verran, että voitimme mestaruuden.

Jään ulkopuolisiin rooleihin löytyivät myös oikeat tekijät.

− Kovimmat hengenluojat olivat tietenkin Peltola sekä Markus Kankaanperä, jotka olivat eniten äänessä ennen pelejä. Musiikeista meillä vastasi Aleksi Elorinne, hän hoiti sen puolen hyvin. Huonoimmat jutut olivat Ilomäen Artulla, Kuusela naurahtaa.

Tapparan menestyksestä ja tasonnostajista ei voitane puhua ilman erään henkilön esille nostamista. Vuoden tulokkaaksi ja pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Patrik Laine yllätti esityksillään myös paljon nähneen Kuuselan.

"Yritin opettaa häntä ampumaan länkiin"

− Varmasti nuorten MM-kisat toivat hänelle itseluottamusta ja "Patesta" näkee, että hänellä se on jo rajaton. Hän uskaltaa kokeilla peleissä sellaisia asioita, joita moni ei tulisi edes miettineeksi. Hän on huippupelaaja jo nuorella iällä, jonka taidot kaikki ovat varmasti nähneet, Kuusela tuumii.

− "Pate" on mukava jätkä myös kentän ulkopuolella. Kopissa hän oli aika rauhallinen eikä pitänyt numeroa itsestään, mutta ei hän kuitenkaan mikään ujo poika ole.

Mahdollisuus itsensä kehumiseen jää Kuuselalta käyttämättä kun tiedustellaan, mitä oppia Laine on hänen tekemisestään ammentanut.

− En ole varmaan opettanut hänelle mitään, toivottavasti hän on oppinut minun pelaamisestani jotain. Yhteen väliin yritin kyllä opettaa häntä ampumaan länkiin, mutta se oppi ei mennyt perille, Kuusela nauraa ja jatkaa:

− Laine on onnistunut hienosti. Hän näytti jo kevätkaudella ja pudotuspeleissä, millainen on miehiään. Kuluvat MM-kisat ovat hänelle vain luonnollista jatkumoa.

Samaan aikaan meneillään olevassa Suomen ja Tanskan välisessä puolivälierässä tapahtuu, kun Laine iskee Suomen 3−1 –johtoon. Kuusela naurahtaa.

Kuluvaan kesään Kuusela lähtee ilman sopimusta. Hyvin suurella todennäköisyydellä häntä ei enää ensi vuonna kotoisessa Liigassa nähdä.

− Tähtään ulkomaille, joissa sarjoista kiinnostavat KHL sekä Sveitsin liiga. Kaikki on vielä auki joka suuntaan, mutta edellä mainitut ovat ne ensimmäiset vaihtoehdot.

− Kyselyitä ja kiinnostusta on ollut, mutta niistä on vielä pitkä matka konkreettisiin tarjouksiin. Sinänsä en ole huolissani ja uskon pelipaikan löytyvän, Kuusela valaisee suunnitelmiaan.

Haastattelun teon jälkeen KHL-seura Amur ilmoitti tehneensä Kuuselan kanssa sopimuksen.

Näillä näkymin hän olisi lähdössä ulkomaille vain yhden Kuuselan voimin.

− Varsinkin jos Venäjälle lähden, niin kyllä perhe jäisi sitten Tampereelle. Poikani on menossa esikouluun, joten jo sen puolesta ei kannata lähteä mukaan, hän kertoo.

Uudet tuulet eivät ole tuomassa Kuuselan kesärutiineihin suuria muutoksia.

− Olen nyt tehnyt neljänä tai viitenä kesänä melko samoja asioita. Harjoittelu on enimmäkseen ylläpitävää. Tänä kesänä aion tehdä hieman enemmän punttiharjoittelua, mutta ei tässä 33-vuotiaana enää hirveitä maksimituloksia haeta, Kuusela hymähtää

Jääkiekon lisäksi "Krissen" arkeen liittyvät suurta nautintoa tuova sulkapallo sekä kiekkoporukoista koottu salibandyryhmä. Ihmeellisempiä suunnitelmia tai harrastuksia ei Kuuselalla kesäksi ole. Vapaa-ajalle on jo löytynyt mieluista puuhaa.

− Oikeastaan vietän aikani vain perheen kanssa. Olen yksi poikani jalkapallojoukkueen valmentajista ja se vie jo itsessään paljon aikaa. Tänä vuonna en lähtenyt mukaan rullakiekkohommiinkaan, joten sekin aika on siten käytettävissä perheelle.

Suunnitelma kuulostaa järkevältä pitkän kauden päätteeksi. Lopuksi Kuusela avaa vielä filosofiaansa kesän psyykkisestä merkityksestä.

− Kesällä on hyvin aikaa tyhjentää pää jääkiekosta, ja syksyllä sarjan sitten alkaessa on taas intoa lähteä pelaamaan, hän päättää.