Olipa kerran kananpoikanen, joka lautasella Mulhousen halliravintolassa tarjoiltiin. Heitä oli pelaajien lautasilla useita samankaltaisia, vaaleanpunaisia. Iiro Vehmanen ruokansa palautti, ja puoli minuuttia myöhemmin sama kananpoikanen palasi. Pinkkiä sisustaa oli enää puolitoista senttiä − hieman paremmin siis kuin edellisellä kerralla.
− Sitten minulla menikin siinä täysin hermo. Huusin englanniksi pari valittua sanaa.
Oli kuitenkin jo myöhäistä. Kananpoikanen oli aiheuttanut kovakuumeisen vatsataudin, jonka vuoksi Iiro joutui jättämään lauantain ottelun väliin. Pelissä ratkesi Angletin runkosarjan päättyminen kolmanteen sijaan vain kaksi pistettä nizzalaisesta sarjakärjestä.
Edes Iivo Hokkasen viimeisen peliminuutin voittomaali ei auttanut kuljettamaan Angletia runkosarjan korkeimmalle paikalle.
− Meidän runkosarjamme oli ihan ok suoritus. Liikaa tuli sellaisia huonoja pelejä alle.
Meidän runkosarjamme oli ihan ok suoritus. Liikaa tuli sellaisia huonoja pelejä alle.
Suomalaispakki on aiemmissa kirjoituksissaan peräänkuuluttanut viisikkopelin kehittämistä, minkä avulla hänen ranskalaisseurallaan voisi olla ylivoimainen mahdollisuus sarjan kirkkaimpaan kruunuun. Hänen mukaansa runkosarjan kaksi viimeistä ottelua povaavat pudotuspeleihin hyvää virettä.
Selkä seinää vasten pudotuspeleihin
Aina yhtä luotettavat ranskalaistilastot näyttävät Angletille 26 runkosarjaottelua, 141 tehtyä maalia ja 73 lipsahdusta omaan verkkoon. Kuten aiemmat Iiron haastattelut ovat osoittaneet, tulee muuhun statistiikkaan suhtautua terveen skeptisesti. Paikalliset tilastomiehet ovat saattaneet olla viinipäissään.
Pudotuspelit ovat kuitenkin jo alkaneet tiistaina, mikä tyypillisesti mittaa joukkueen tämän hetken kunnon. Myös Iiron vointi oli etukäteen kysymysmerkki, mutta miehellä oli niin kutsuttu vaihtoehto b, mikäli terveys ei olisi antanut myöten.
− Joukkueen presidenttikin tuli minulle sanomaan, että jumalauta sinun on päästävä pelaamaan tiistaina. Sanoin hänelle, että antakaa minulle vain viinikorkki perseeseen, niin kyllä minä pelaan.
Sekä seuran ylimmän johdon toteamus, että suomalaispakin vastaus kertovat lojaaliudesta joukkuetta kohtaan. Korkilla ja Iirolla on erikoisella logiikalla varustettu pudotuspelirupeama edessään.
Sanoin hänelle, että antakaa minulle vain viinikorkki perseeseen, niin kyllä minä pelaan.
− Se on kahdesta voitosta poikki välierät ja puolivälierät. Finaalissa sitten viedään pysti kotiin kolmesta voitosta. Ja se joukkue, jolla on kotietu, aloittaa vieraissa.
Kotonaan vieraissa? Toivotaan, ettei kyseinen logiikka ole yhdistettävissä ranskalaisten parisuhdeajatteluun.
− Onhan tuo outoa, kun voitat runkosarjassa kotiedun, häviät puolivälierissä vieraissa, ja sitten olet samantien selkä seinää vasten kotona. Kuinkakohan suuri kotietu se sitten on?
Ei ole elämää syvällisempää vastausta tuohon kysymykseen. Vaatisi melkein Sokrateksen kaltaista ajattelijaa.
Pudotuspelirupeama käynnistyi maanantaina 13 tunnin ajomatkalla vastustajan reviirille Dunkerqueen, Pohjois-Ranskaan. Tiistain otteluun Anglet lähti bussissa viettämillään yöunilla. Runkosarjassa Corsaires de Dunkerque sai aina dunkkuun Iiron rivistöltä, vaikka jatkoajalle mentiinkin.
− Kahdesti pelasimme heitä vastaan ja voitimme molemmat. Heidän kanssaan oli kyllä aikamoista hurlumheitä se pelaaminen.
Hurlumheitä oli ollut tiistain ensimmäinen kohtaaminenkin. Niinhän siinä kävi, että Dunkerque vei ensimmäisen puolivälierävoiton maalein 5−3, vaikka se onkin kaksikon altavastaaja. Se kuuluisa seinämä on nyt vastassa Angletissa lauantaina, mutta mikäli Iiron miehistö onnistuu voittamaan, taistelee se välieräpaikasta kotonaan jo sunnuntaina. Tämä on nyt se erikoinen kotietu.
Mistä löytyisi nyt apu tiukan paikan tullen?
− Meillähän kävi tässä sellainen juttu, että joukkueeseemme tuli uusi henkinen tuki ja turva − uusi videovalmentaja, joka sattuu olemaan suomalainen. Hänellä on ollut käärmekeittoa näihin pudotuspeleihin. Enempää en voi kertoa!
Tämä ei ole mukava kohta jättää tarina kesken! No, suomalainen videovalmentaja on kuitenkin merkittävä edistysaskel aiempaan, sillä tähän asti taltioinnin on hoitanut joukkueen fysiikkavalmentaja. Kuvauskulma on ollut päädystä käsin, ja filmausvälineenä on puolestaan toiminut tablettitietokone.
Kun valmennuspuoleen on kerran ehditty, niin millainen hahmo on muuten Angletin päävalmentaja Olivier Dimet?
− Hemmetin hyvä tyyppihän hän on. Täällä se kulttuurikin on tietysti erilainen, että valmentaja on hyvin läheinen pelaajien kanssa. Se on enemmänkin sellainen kaverillinen suhde. Pitkävetojutut kerrotaan täällä aivan samalla tavalla valmentajan kanssa kuin kavereidenkin seurassa.
− Hän on valmentajana sellainen, että hän odottaa jokaisen antavan kaikkensa jäällä. Viime kaudella eräs pelaaja joutui tulkkaamaan häntä meidän ulkomaalaisten kanssa, mutta tällä kaudella hänkin puhuu jo ihan hyvin Mika Häkkinen -englantia. Suomessa jääkiekossa joukkueilla on sellainen oma pelillinen identiteetti, mutta täällä se kaivetaan oikeastaan vastustajan mukaan. Se on ihan ranskalainen tapa.
Vielä kerran porilaisuuteen, kuinkas muutenkaan
No jos pelillinen identiteetti on aika ajoin hukassa, niin porilainen minäkuva on kuitenkin pesunkestävä, mikä tästäkin haastattelusta tulee ilmi. Iiro ei pelkää puhua ajatuksiaan julki eikä edes viinikorkki vartalonsisäisesti sijoitettuna ole ongelma.
Haastattelun perinteinen porilainen näkökulma on säilytettävä juttusarjankin uskottavuuden vuoksi. Kun keskustelu on kääntynyt jo kertaalleen joukkueiden johtohahmoihin, mitä Iiro tuumaa Porin Ässien Jari Korpisalon palkkaamisesta urheilujohtajan pestiin?
− En Jaria henkilökohtaisesti tunne, mutta olen nähnyt seisomakatsomosta käsin hänen pelaavan ja kantavan Ässien paitaa mielettömällä palolla. Tuohon pestiin en usko olevan parempaa valintaa, sillä hänelle seura merkkaa kaikki kaikessa. Seisomakatsomosta tuli nähtyä myös Jari Levosen uran päättänyt taklaus, Liiga-karsinnat ja mestaruudenkin. Kyllä se sydän itselläkin on aina padan muotoinen.
Sydämistä puheen ollen: kiitokset vielä Iiron tyttöystävälle kullanarvoisesta huolenpidosta kanaepisodin aiheuttamien oireiden keskellä.